Wähä-Wänni

Palovakuutukset

Vakuutuksen otti vuonna 1890 merimies Isak Wilhelm Grönroos, joka silloin omisti talon. Tontin ainoa rakennus oli entisaikoina rakennettu, mutta sitä oli laajennettu kesällä 1890, jolloin myös ennen rakennettu osa kunnostettiin. Rakennus oli vielä laudoittamaton, osaksi maalattu sekoitus- ja öljyväreillä, osaksi vielä maalaamaton. Katto oli huopaa. Asuinhuoneita oli viisi ja lisäksi keittiö, kaksi eteistä ja lautakuisti. Kaakeliuuneja oli viisi ja lisäksi keittiön muuri, jossa oli hella ja leivinuuni. Lisäksi vakuutettiin portti ja aita.

Muutospiirustukset

Vuodelta 1889 oleva muutospiirustus on John Fredr. Lindegrenin laatima. Tontilla on asuinrakennus, joka on paritupa. Sitä laajennettiin. Toisessa rakennusosassa oli eteinen ja peräkamari, sali ja tupa, toisessa eteinen ja kolme kamaria. Molempien ulkopuolella on kuisti. Koko asuinrakennus vuorattiin yhtenäiseen uusrenessanssiasuun. Vuorilaudoitus on kolmijakoinen, seiniä jaottelevat pystypilasterit ja niiden kohdalla on ullakkokerroksen osalla konsolit. Neliruutuisten ikkunoiden vuorilaudoitus päättyy lilja-aiheiseen ylälautaan. Tontille on suunniteltu myös uusrenessanssihenkinen portti. Aita on kaksijakoinen, alaosa vaakalaudoitettu, välissä lista, yläosa pystylaudoitettu ja aita päättyy taas profiloituun listaan. Vuodelta 1893 on piirustus, jossa kerrotaan, että leivinuuni onkin tehty eri nurkkaan huonetta kuin aikaisemmassa piirustuksessa oli esitetty, ja tämä muuttunut sijainti haluttiin nyt vahvistaa.

Vuodelta 1933 on muutospiirustus, joka koskee ulkorakennusta. Joen varressa oleva pitkä aittarakennus oli tarkoitus purkaa ja jatkaa olemassa olevaa ulkorakennusta uudella lautaosalla, josta kuitenkin tulisi huomattavasti lyhyempi kuin purettava rakennus.

Vuonna 1978 asuinrakennus korjattiin perusteellisesti ja sinne tehtiin WC:t, pesutilat ja nykyaikaisesti varustetut keittiöt. Rakennukseen jäi kaksi huoneistoa. Suunnitelmat laati Markus Bernoulli.

Nykytilanne

Asuinrakennus
Pitkänurkkainen asuinrakennus, uusrenessanssivuoraus1889 (John F. Lindegren), satulakatto.