Tuamla

Historiaa

Talon omisti vuonna 1756 Yrjänä Tuomola. Vuonna 1800 oli omistajana porvari Hinr. Lundberg. Hänellä oli myös laivanosuuksia.

Palovakuutukset

Tuamlan talolle otettiin palovakuutus vuonna 1858. Silloin talon omisti perämies J. H. Fredriksson. Päärakennus Eteläpitkäkadun varressa oli silloin uusi. Se oli rakennettu viittä vuotta aikaisemmin. Rakennukseen tosin liittyi vanha leivintupa ja leivintuvan perällä oleva kamari. Taloa ei vielä ollut vuorilaudoitettu tai maalattu. Huoneita oli yhdeksän, kaksi eteistä, kaksi salia sekä neljä kamaria. Tulisijoja oli kuusi ruskealasitteista kaakeliuunia, yksi keittiön uuni ja leivintuvan uuni, johon kuului myös liesi ja pesutuvan uuni, mikä tarkoitti muuripataa, ehkä myös saunan kiuasta. Rakennuksessa oli lautakatto. Ikkunat olivat kuusiruutuiset. Ullakolla oli päädyissä isommat neliruutuiset ikkunat ja pitkillä sivuilla neljä kaksiruutuista. Huoneiden väliovet olivat puoliranskalaisia peiliovia ja ne samoin kuin ikkunanpokat oli maalattu öljymaalilla. Neljässä huoneessa oli paperitapetit.

Tontin länsilaidalla oli vanha hirsinen, maalaamaton ulkorakennus, jossa oli navetta ja lato, ja niiden välissä talli tai liiteri. Talolla oli yhteinen kaivo naapuritontin kanssa. Naapuritontti, jonka numero oli 167, on nyt leikkipuistona, mutta palovakuutuksen ottamisen aikaan sillä oli pitkä ulkorakennusrivi tontin länsi- ja pohjoisrajaa vasten sekä ulkorakennuksen itäpään kanssa yhteen rakennettu asuinrakennus. Tontin keskellä oli vielä aitta.

Talossa ei tehty sen vakuutusarvoa nostavia muutostöitä, ennen kuin vuonna 1899, jolloin sen silloinen omistaja merimies Frans Ström otti korjaustöiden ajaksi korotetun vakuutuksen yhdeksi vuodeksi.

Muutospiirustukset

Muutossuunnitelman oli laatinut Arvi Forsman vuonna 1898. Rakennus sai nykyisen vuorilaudoituksensa, yhden huoneen lisää rakennuksen itäosaan, pihan puolelle sekä kaksi uutta lautakuistia, joissa oli koristeelliset lasi-ikkunat. Pohjapiirustuksesta voi nähdä, että rakennuksen vanhin osa, entinen leivintupa ja sen perällä oleva kamari olivat rakennuksen länsipäässä, ja rungoltaan hieman muuta rakennusta kapeampia. Rakennuksen pohja edusti paritupatyyppiä. Kunnostusvaiheessa rakennuksessa oli kaksi keittiötä ja seitsemän huonetta, joissa oli kaakeliuuni.

Tontin etelärajalle esitettiin samassa yhteydessä rakennettavaksi pulpettikattoinen lautavaja. Se kuitenkin toteutettiin satulakattoisena vuonna 1899 laaditun suunnitelman mukaan. Tontin länsirajalla olevaa ulkorakennusta korjattiin ja korotettiin vuonna 1899. Molemmat suunnitelmat laati Arvi Forsman. Vuonna 1913 tehtiin länsirajalla olevaan ulkorakennukseen navettaosa tiilestä.

1900-luvun alussa tehtiin asuinrakennukseen uusi sisäänkäynti ja toisella kerralla kamari muutettiin keittiöksi. Erillisiä asuntoja haluttiin lisää.

Vuonna 1973 rakennuksessa oli yksi kahden huoneen ja keittiön sekä kolme huoneen ja keittiön huoneistoa. Näistä kaksi yhdistettiin kolmen huoneen ja keittiön huoneistoksi samalla kun huoneistoihin tehtiin WC:t. Yhteen huoneistoon tuli myös sauna. Vuonna 1977 tiloja yhdistettiin niin, että rakennukseen jäi yksi iso, runsaan 100 m2 huoneisto ja pieni yksiö. Molempiin huoneistoihin tuli ajanmukaiset suihkutilat. Isomman huoneiston saunan paikkaa muutettiin. Keskuslämmityskattila sijoitettiin ulkorakennukseen, johon tuli myös autotalli. Vuonna 1988 tehtiin uusi, vanhan mallin mukainen portti.

Nykytilanne

Asuinrakennus
Pitkänurkkainen asuinrakennus, pohjoissiipi ilmeisesti 1800-luvun alkupuolelta, itäsiipi vuodelta 1898, uusrenessanssivuoraus 1898 (Arvi Forsman), aumakatto

Ulkorakennus Helsingintorin puolella
Pystylaudoitettu ulkorakennus vuodelta 1899

Pihan länsisivulla oleva ulkorakennus
Pystylaudoitettu ja osaksi tiilinen ulkorakennus

Portti
Tehty uudelleen Arvi Forsmanin vuonna 1898 tontille suunnitteleman kaltaiseksi.