Tornjaine

Historiaa

Vuonna 1756 tontin omistajaksi mainitaan Borgström. Tontin takana oli Sonkin, Mattilan ja Rahgon kaalimaat. Vuonna 1800 tontti kuului värvätylle sotamies Johan Borgströmille. Hänellä oli yli tynnyrinala peltoa ja lisäksi niittyä.

Palovakuutukset

Torniaisen palovakuutuksen otti vuonna 1863 porvari Johan Henrik Hellsten. Päärakennus oli Itäkadun varressa. Se oli pystytetty vuonna 1845, vuoraamaton ja vesimaalilla maalattu. Katto oli sahattua kattolautaa. Huoneita oli eteinen, sali, neljä kamaria ja keittiö. Kaakeliuuneja oli viisi ja lisäksi keittiön liesi. Rakennuksen pohjakaava oli karoliinisen keskeissalikaavan mukainen. Iso sali, kapeampi keittiö ja eteinen olivat keskellä ja molemmissa päädyissä oli kaksi kamaria.

Tontin pohjoisrajalla oli pieni vaatimaton, maalaamaton laudasta tehty puuvaja. Se oli rakennettu vuonna 1846. Lisäksi tontin itäosassa, etelärajalla oli hirsinen ulkorakennus. Tontin etelärajalla oli maalaamaton lauta-aita ja itäpuolella punaiseksi maalattu säleaita.

Vuonna 1884 otettiin toinen palovakuutus. Talon omistajana oli silloin kauppakonttoristi R. F. Lindgren. Päärakennus oli nyt laudoitettu ja öljymaalilla maalattu. Lisäksi pihan puolelle oli rakennettu kuisti. Talossa oli sisäpuolellakin tehty kunnostustöitä, huoneet oli tapetoitu ja maalattu, keittiön lieteen oli saatu rautahella.

Tontin pohjoissivulle oli rakennettu kasvihuone vuonna 1882. Se oli hirsirakennus, jonka katon lappeista toinen oli tavalliseen tapaan katettu laudalla, mutta etelälape oli lasia. Rakennuksessa oli isompi ja pienempi kasvihuone sekä pieni kamari, johon kuului eteinen. Kasvihuoneita varten oli lämmitysuuni ja kamarissa oli lisäksi rautakamiina.

Vakuututettavaksi ilmoitettiin nyt myös edellisellä kerralla vakuuttamatta jäänyt ulkorakennus. Sen arveltiin valmistuneen vuoden 1845 paikkeilla. Rakennus oli laudoittamaton ja maalaamaton, ja siinä oli talli, navetta ja lato. Lisäksi oli lautainen puuvaja, joka ei ollut samalla paikalla kuin edellisessä vakuutuksessa mainittu. Aidat ja portti olivat ennallaan. Tontin keskellä oli kaivo.

Seuraavan vakuutuksen ottamisen aikaan 1894 talo oli edelleen R. F. Lindgrenin omistuksessa. Ammattinimikkeenä oli nyt kruununkassanhoitaja. Vuonna 1888 oli päärakennukseen lisätty pihan puolelle keittiö. Kaikkia huoneita oli korotettu ja ne oli tapetoitu. Katto oli tehty uudelleen ja katettu asvalttihuovalla. Myös kaikki ikkunat ja ikkunanvuorilaudoitukset sekä ikkunanpokat ja tuplaikkunat oli uusittu ja maalattu. Huoneiden määrä oli entisellään. Uuden keittiön kanssa yhteen oli rakennettu uusi lautarakenteinen kuisti. Kaikki huoneet oli tapetoitu ja maalattu. Viiden kaakeliuunin lisäksi oli keittiön liesi, joka myös oli kaakeloitu, ja jossa oli rautainen hella.

Kasvihuone oli entisessä mallissa. Ulkorakennusta oli korjattu ja siihen oli tehty lisäys vuonna 1891. Rakennus muodosti nyt vinkkelin tontin kulmaan. Suurin osa rakennusta oli katettu huovalla. Tallin, navetan ja puuvajan lisäksi rakennuksessa oli käymälä.

Lisäksi tontilla oli kellari, joka uutena otettiin vakuutuksen piiriin. Se sijaitsi lähellä ulkorakennusta ja oli louhittu kallioon, ja sen päällysrakennelma oli hirrestä ja laudasta. Rakennuksessa oli peltikatto. Etusivu, joka oli neljä metriä korkea, oli maalattu öljyvärillä. Kellarissa oli kaakeliuuni, jota voitiin tarvittaessa lämmittää. Koko muu tontti oli puutarhamaana.

Elokuussa 1898 sattui silloin merikapteeni John. R. Nordlundin omistamassa rakennuksessa palovahinko, jonka syynä oli poisheitetty palava tulitikku. Palossa vahingoittuivat päärakennuksen pohjoispään kaksi kamaria, joiden tapetit paloivat. Myös salin ja eteisen tapetit vahingoittuivat. Kamarien ja eteisen ikkunat, ovet, välikatot ja lattiat turmeltuivat. Yksi kaakeliuuni turmeltui kokonaan ja toinen vahingoittui. Palo oli alkanut talon kahdessa kamarissa vuokralaisena asuneen maalarin lähdettyä pois asunnostaan. Hän ei ollut käsitellyt tulta samana päivänä muuten kuin sytyttänyt sikarinsa. Hän kielsi heittäneensä tulitikkua lattialle, vaan arveli sen pään lentäneen kaislamatolle, josta palo oli levinnyt seinille.

Muutospiirustukset

Jakamatonta tonttia 74 koskeva muutospiirustus on vuodelta 1881. Silloin oli Itäkadun varren rakennuksen lisäksi olemassa toinen rakennus tontin Turkuun vievän maantien puoleisessa eteläkulmassa sekä pieni rakennus tontin pohjoisrajalla naapurin rakennusta vasten. Suunnitelmissa oli rakentaa kasvihuone lähelle tontin pohjoisrajaa ja Turun maantietä. Kasvihuoneesta tulisi kaksihuoneinen ja lämmitettävä.

Vuodelta 1888 on suunnitelma, josta selviävät Itäkadun varren rakennuksen tilat. Keskellä kadun puolella on sali ja sen molemmin puolin oli kaksi kamaria, joista toinen oli kadun ja toinen pihan puolella. Keskellä oli keittiö ja eteinen. Tätä osaa haluttiin laajentaa pihan puolelta niin, että keittiöstä saatiin isompi ja eteisen yhteyteen tuli lautakuisti. Rakennuksessa on vaakalaudoitus, ikkunat kuusiruutuiset ja niiden ympäryslaudoitus klassistinen.

Tontin Turun maatien ja puiston kulmassa olevaan ulkorakennukseen haluttiin tehdä jatke maantien varteen. Rakennuksessa oli ennestään ollut talli, navetta vaja ja käymälä. Jatkeeseen tulisi puuhuone, vaunuhuone ja makasiineja. Sekä puiston puoli että maantien puoli vuorattaisiin vaakalaudoituksella ja varustettaisiin kuusiruutuisin ikkunoin. Aiemman kasvihuoneen paikalla oli pakarituvan, saunan ja kamarin käsittävä rakennus, jota nyt oli tarkoitus jatkaa maantiehen asti ylettyvällä osalla, johon tuli eteinen, keittiö ja kamari. Tämä rakennus sai kolmijakoisen uusrenessanssilaudoituksen, ristijakoiset ikkunat ja liljaan päättyvät ikkunoiden kehyslaudoitukset. Muutospiirustuksesta vuodelta 1901 selvisi, että leivintuparakennuksen laajennus on toteutunut, mutta ulkorakennuksen laajennus ei. Nyt halutaan ulkorakennuksen kylkeen tehdä uusi käymälä. Ulkorakennuksen viereen oli merkitty myös kellari.

Vuodelta 1908 on Leonard Ahdin tekemä muutospiirustus, jonka mukaan Turun maantien eli nykyisen Tullivaheen puoleiseen asuinrakennukseen haluttiin tehdä kadun varteen siipi, johon tuli asuinhuone, eteinen ja lasiveranta. Koko rakennuksen tilat yhdistettiin niin, että huoneita oli neljä ja leivintupa, joka toimi keittiönä sekä sauna. Sisäänkäyntejä oli kaksi. Tämä uudempi rakennus oli tullut päärakennukseksi ja Itäkadun varren rakennus oli jäänyt ilmeisesti vuokrattavaksi toiseksi asuinrakennukseksi. Siihen tehtiin keittiö yhdestä pihan puolen kamarista.

Vuonna 1922 jaettiin Tullivaheen puoleisen rakennuksen tilat kolmeksi huoneistoksi. Saunasta ja parista kamarista tuli keittiöitä ja leivinuuni purettiin pois ja huoneesta tuli kamari, josta erotettiin vielä eteinen ja alkovi. Vuonna 1928 haluttiin tehdä Itäkadun varren rakennuksen saliin uusi keittiön tulisija. Rakennuksessa oli muutoksen jälkeen kolme huoneistoa, kaikissa huone ja keittiö.

Vuonna1970 tehtiin Itäkadun varren rakennuksessa seuraavan kerran muutoksia. Huoneistoja tuli olemaan kaksi. Salista aikaisemmin tehty keittiö jaettiin huoneeksi ja keittiöksi, alkuperäisestä keittiöstä tuli eteinen, johon sijoitettiin myös pieni WC-komero samoin kuin toisenkin huoneiston eteiseen. Toiseen huoneistoista tuli öljykamiinalämmitys. Molempiin keittiöihin tuli tiskipöydät ja toiseen puuhellan lisäksi sähköliesi.

Vuonna 1985 olivat vuorossa entistävät muutokset. Rakennuksen tilat muutettiin yhdeksi huoneistoksi. Alkuperäinen sali palautettiin yhdeksi huoneeksi ja keittiö vanhaan paikkaansa, tosin osa tilasta tarvittiin kylpyhuoneeksi. Pihalle tehtiin vuonna 1986 ulkorakennus, johon tulivat sauna, asuinhuone, autotalli, puuhuone ja kaksi vajaa. Suunnitelmat laati Leevi Nurmi.

Nykytilanne

Asuinrakennus
Pitkänurkkainen asuinrakennus vuodelta 1845, katujulkisivussa leveä uurrettu vaakalaudoitus, pihajulkisivussa peiterimavuoraus kaarifriiseineen, satulakatto

Ulkorakennus
Uudisrakennus 1980-luvulta, sauna ja aputiloja

Portti
Muualta paikalle siirretty 1900-luvun alkupuolen portti.