Torihaukk
Historiaa
Vuonna 1800 Tori Haukan kiinteistön, eli talon 146, omistivat porvari Adolph Lindqvist sekä entinen porvari Gust. Brunberg. Lindqvistillä oli lisäksi peltoa, niittyä, kaksi ruoka-aittaa sekä riihi- ja lato-osuus. Myös Brunbergillä oli vähän peltoa. Tontilla 147 olevan Grån talon omisti porvarinleski Kaisa Lindqvist. Hänelläkin oli peltoa, niittyä, ruoka-aitta, riihi sekä lato kaupungin asemakaava-alueen ulkopuolella.
Palovakuutukset
Talo palovakuutettiin vuonna 1847. Omistajana oli silloin kauppaporvari E. Ancar. Kauppakadun varressa oleva päärakennus oli rakennettu osittain vuosina1842 ja 1846. Ikkunat olivat kuusiruutuisia, ja niitä oli kuusi. Lisäksi oli neljä neliönmuotoista neliruutuista ikkunaa. Erikseen mainitaan yksi ikkunan puolikas, jonka toinen puolisko oli valeikkunana. Rakennuksen alla oli holvattu kellari. Se oli hyväkuntoinen, laudoittamaton ja maalaamaton. Huoneita oli kuusi: eteinen, sali, kolme kamaria sekä leivintupa. Väliovia oli viisi, ja ne olivat puoliranskalaisia. Uuneista yksi oli ruskealasitteinen, nelikulmainen, kaksi pienempää pyöreää ruskeaksi lasitettua sekä yksi tiiliuuni. Lisäksi oli leivintuvan uuni, jossa oli myös liesi. Karjasuojia sisältänyt ulkorakennus sijaitsi tontin länsirajalla, pääty Kauppakadulle. Rakennus oli vanha ja välttävässä kunnossa. Tiloja olivat navetta, talli ja rehulato. Tontin eteläsivulla oli luhtirakennus, joka oli vanha ja kunnoltaan välttävä sekä punamullalla maalattu. Rakennuksessa oli kaksi aittaa ja kaksi aitan päällishuonetta. Tontille oli katoksellinen ajoportti sekä toinen yksinkertainen lautainen ajoportti.
Vuonna 1852 ilmoitettiin vakuutusyhtiölle muutoksesta, jossa eteiskamari oli muutettu keittiöksi. Vähän myöhemmin vakuutuksen piiriin saatettiin tontin keskelle tehty uusi rakennus.
Vuonna 1879 tehtiin uusi vakuutuskirja. Talon omistajana oli silloin kauppaporvarin leski H. E. Ancar. Päärakennus oli nyt laudoitettu ja öljymaalilla maalattu. Rakennuksessa oli kuisti. Katteena oli nyt asvalttihuopa. Isoraastuvankadun puolelle oli samana kesänä rakennettu osa päärakennuksen kanssa kulmittain vinkkeliksi, jota ei ollut laudoitettu, mutta joka oli maalattu harmaaksi. Myös uudisrakennus oli katettu asvalttihuovalla. Rakennuksessa oli kaksi kamaria ja katettu porras. Molemmissa kamareissa oli posliiniuunit. Isoraastuvankadun puolella, tontin eteläosassa oli myös toinen asuinrakennus, josta osa oli vanhaa, osa rakennettu vuonna 1877. Rakennus oli laudoittamaton ja maalattu punamullalla. Tiloja olivat sali, kamari, tampuri ja keittiö sekä kuisti. Rakennuksessa oli kaksi posliinikaakeliuunia ja keittiön liesi, jossa oli rautahella. Tontin keskellä oleva rakennus mainittiin hiljakkoin rakennetuksi, laudoittamattomaksi ja punamullalla maalatuksi. Rakennuksessa olivat pesutupa eli luultavasti sauna ja kaksi makasiinia. Tulisijana oli pesutuvan uuni. Karjasuojarakennukset sijaitsivat peräkkäin tontin länsisivulla. Ne ilmoitettiin vanhoiksi. Toisessa niistä rakennuksista olivat navetta, talli ja rehulato, toisessa oli navetta, vaunuvaja sekä makasiini. Tontin ainoa ajoportti oli nyt Isoraastuvankadun puolella.
Kesällä vuonna 1890 sattui talossa palovahinko, jonka aiheutti keittiön liedestä pudonnut kekäle. Palossa tuhoutui kokonaan erillinen, Isoraastuvankadun puolella oleva asuinrakennus, josta jäi jäljelle vain kivijalka, pystyssä törröttävät uunit sekä keittiön valurautahella siihen kuuluvine rautaisine savuhormeineen. Talon omistaja, postimestarin leski, perheineen, oli tulipalon tapahtuessa kesähuvilalla. Palaneessa rakennuksessa asui vuokralaisena räätäli perhekuntineen. Räätäli itse oli ollut kamarissa, kun hän kuuli oppipojan huutavan tulen olevan irti. Räätälin paikalle rynnätessä oli koko keittiö jo liekeissä. Hän oli yrittänyt sammutustoimia, mutta ei onnistunut, sillä tuli oli jo melkein saman tien salissa. Räätälin vaimo oli keittänyt keittiössä kahvia noin kuuden aikaan aamulla, muutamaa tuntia ennen tulipalon syttymistä. Palon syttyessä hän oli ollut salissa ja oli poistunut nopeasti kuistin kautta ulos talosta ja pihalta. Hän oli ehtinyt ottaa mukaansa vain pienen poikansa. Vieraisilla ollut työmiehen vaimo ei ehtinyt poistua ovesta, vaan joutui hyppäämään ulos kadun puolen ikkunasta.
Vuonna 1891 on silloinen omistaja, Valfrid Vikman, ottanut talolle uuden vakuutuksen. Päärakennus mainitaan rakennetuksi osittain vuosina 1842 ja 1846, osaksi vuonna 1891. Rakennuksessa on kymmenen huonetta: kolme salia, viisi kamaria, kirjakauppapuoti, keittiö, eteinen sekä neljä lautarakenteista kuistia. Lisää on rakennettu sekä Isoraastuvankadun että Kauppakadun varren päähän. Myymälähuoneen porras on rakennuksen kulmassa. Vakuutusarvoja arvioitiin uudelleen vuonna 1886, jolloin päärakennusta jälleen oli laajennettu. Huoneita oli nyt kolmetoista: 4 salia, 7 kamaria, sekä kirjakauppahuone, yhden lisäksi oli vielä 4 kuistia. Kirjakauppaa ja kirjansitomoa palveli itse asiassa kolme Isoraastuvankadun puoleista kamaria. Rakennuksen eteläpäähän oli lisäksi rakennettu huone kirjansitomoa varten. Kauppakadun puoleiseen riviin on rakennettu kaksi kamaria, kaksi säilytyskomeroa ja klosetti. Toinen rakennus ilmoitettiin vanhaksi mutta hyväkuntoiseksi. Se oli edellisenä kesänä laudoitettu ja maalattu öljyvärillä ja katettu asvalttihuovalla. Rakennuksessa olivat leivintupa ja makasiini. Ulkorakennuksista toisen mainittiin olevan hyvässä kunnossa. Se oli laudoitettu, maalattu vesimaalilla sekä kattettu laudalla. Rakennuksessa oli navetta, talli ja makasiini. Toinen ulkorakennus oli vanha ja kunnoltaan välttävä, laudoitettu sekä maalattu vesimaalilla. Myös tämän rakennuksen katto oli lautaa. Rakennuksessa oli kaksi puuvajaa ja makasiini. Vakuutuksen piiriin tuli myös öljymaalilla maalattu aita ja kaivonpäällysrakennelma. Palovakuutuksen liitteenä on piirros vuodelta 1900, jossa esitetään, kuinka sähkövalo voitaisiin asentaa kirjakaupan tiloihin.
Vuonna 1902 sattui palovahinko, jossa uunin pesästä oli lentänyt kipinä lähellä olevaan sänkyyn. Sänkyvaatteista tuli oli levinnyt seinään ja välikattoon. Onneksi tuli saatiin pian sammumaan, ja vahingot jäivät suhteellisen vähäisiksi.
Muutospiirustukset
Vuodelta 1891 on säilynyt John F. Lindegrenin tekemä muutospiirustus. Tontilla oli viisi rakennusta, Kauppakadun ja Isoraastuvankadun varren asuinrakennukset oli yhdistetty toisiinsa nivelosalla. Kauppakadun suuntainen rakennus oli paritupapohjainen. Tontin länsilaidalla oli kaksi ulkorakennusta ja tontin keskellä yksi. Muutoksen yhteydessä jatkettiin asuinrakennusta Kauppakadun puoleisesta päästä keittiöllä ja kuistilla sekä Isoraastuvankadun puolelta kolmella huoneella ja kuistilla. Lisäksi tehtiin väliseinämuutoksia. Katujen kulmaan avattiin liikehuoneiston ovi. Muutosten jälkeen rakennuksessa oli kahdeksan huonetta ja kaakeliuunilla varustettu eteinen, keittiö sekä pihan puolella neljä kuistimaista sisäänkäyntiä. Kaikki tilat olivat yhteydessä toisiinsa. Julkisivujen vuorilaudoitus on esitetty koristeelliseen uusrenessanssiasuun, jonka yksityiskohdat ovat samoja, joita suunnittelija käytti, pyrkiessään mahdollisimman edustavaan lopputulokseen. Vuonna 1896 haluttiin Isoraastuvankadun sivulle tehdä vielä yksi huone lisää sekä pihan puolelle kuistimainen laajennus, johon tuli pieni huone sekä eteis- ja käymälätiloja. Isoraastuvankadun varteen on suunniteltu komea uusrenessanssipirtti. Suunnittelijana on E. käläinen. Vuodelta 1898 on suunnitelma, jonka mukaan rakennuksen kulmassa olevaan kirjakauppaan tehdään korkeat, kapeat näyteikkunat, joita Kauppakadun puolelle tulee kaksi ja Isoraastuvankadun puolelle yksi. Lisäksi tehdään pihan puolelle uusi kuisti. Samalta vuodelta on toinenkin näyteikkunasuunnitelma, joka on tehty kolmiosaisesta ikkunasta. Tämä suunnitelma toteutui.
Vuodelta 1903 on muutospiirustus, josta selviää pihan keskellä olleen pitkän ja kapean rakennuksen käyttötarkoitus. Se on ollut leivintupa. Nyt leivinuuni kuitenkin haluttiin korvata toisenlaisella tulisijalla. Rakennusta on mahdollisesti ollut tarkoitus käyttää työhuoneena.
Vuonna 1906 tehdään muutoksia Onni von Zansenin laatimien suunnitelmien mukaan. Talon omistaa apteekkari Hjalmar Hällfors, ja tilat muutetaan apteekkikäyttöön sopiviksi. Myös apteekkarin asunto tulee samaan rakennukseen. Apteekkiin kuljettiin jo ennen tehdystä kulmaovesta, mutta apteekkihuoneeseen yhdistettiin muutamia viereisiä huoneita. Lisäksi koko Isoraastuvankadun puoleinen osa sekä siihen pihan puolella tehty laajennus tulee palvelemaan apteekkia. Huoneet on nimetty laboratorioksi, apteekkioppilaiden huoneeksi, farmaseuttien huoneeksi, proviisorin huoneeksi, renkikamariksi, pesu- ja leivintuvaksi sekä kivennäisvesitehtaan huoneeksi, johon liittyi myös tyhjien pullojen varasto. Apteekkitiloihin liittyi vielä huuhteluhuone, pieni varastohuone sekä pihan puolella oleva sisäänkäynti. Saman sisäänkäynnin kautta pääsee myös apteekin työhuonetiloihin, renkikamariin pääsee erillisestä sisäänkäynnistä. Lisäksi apteekin ja kivennäisvesitehtaan tiloihin pääsee pihan toisesta pihan puolen sisäänkäynnistä. Pesu- ja leivintupaan on erillinen sisäänkäynti. Laboratorio- ja kivennäisvesitehtaan tilojen vuoksi osa tiloista erotetaan toisistaan rakennuksen läpi kulkevalla tiiliseinällä, jonka läpi tosin kulkee useita ovia. Kauppakadun puoleisella sivulla on apteekkia palveleva reagenssihuone, josta pääsee apteekkarin asunnon herrainhuoneeseen. Muut tilat palvelevat asumista. On eteinen, ruokasali, makuuhuone, tyttären ja poikien huone, keittiö, kylpyhuone ja kotiapulaisten huone sekä muutama komero. Sisäänkäyntejä on kaksi, joista toinen asuntoon ja toinen keittiöön. Leikkauspiirustuksesta selviää, että ruokasalissa on suuri jugendtakka ja pieni koroke leveän ikkunan kohdalla. Ovien detaljit ovat jugendaiheisia. Muutosten yhteydessä katujulkisivut saavat pitää entisen uusrenessanssi-ilmeensä, mutta asunnon makuuhuoneeseen tehdään kaksi ikkunaa yhden sijasta. Apteekkihuoneiston leveä ja korkea näyteikkuna on jo vanhempaa perua. Liikehuoneistoon aiemmin johtaneet pariovet korvataan yksiosaisella, jugendovella.
Ulkorakennukset uusitaan. Piirustuksesta selviää, että tontin keskellä ollut rakennus on viimeksi palvellut osittain kirjekuoritehtaana, osittain käymälätiloina ja puuliitereinä. Nyt rakennus puretaan samoin kuin muutkin puiset ulkorakennukset. Tilalle tuli tontin kulmaan sijoittuva tiilinen ulkorakennus, johon tuli apteekin varasto, puuliiteri, käymälät ja talli, vaunuvaja, jääkellari sekä pari muuta varastotilaa.
Vuonna 1923 tehtiin rakennuksissa muutoksia. Kauppakadun puolelle tuli sisäänkäynti herrainhuoneen kohdalle. Huone tuli liikekäyttöön. Mineraalivesitehtaan tilat ja eri työntekijäryhmien tilat yhdistettiin huoneistoksi, johon yhdistyi vielä renkitupa sekä pesu- ja leivintupakin. Muuripata korvattiin liedellä, jolloin huone palveli keittiönä. Huoneistoon tuli sisäänkäynti Isoraastuvankadulta ja yksi näyteikkuna. Tämä liike- ja asuinkäyttöön sopiva huoneisto oli yhteydessä myös apteekin tiloihin. Muutoksen suunnittelija on Raumalla poikkeuksellinen: helsinkiläinen arkkitehti Toivo Paatela.
Vuonna 1940 apteekkirakennuksen kellariin tehtiin kattilahuone ja koko talossa siirryttiin keskuslämmitykseen. Uunit esitettiin purettaviksi. Rakennuksen Isopoikkikadun puoleiseen siipeen tuli kolmen lääkärin vastaanottotilat. Vuonna 1954 rakennettiin asunto-osan alle kellaritiloihin sauna. Myös ullakkotiloja lämpöerisettiin ja otettiin käyttöön. Vuonna 1957 muutettiin lämmitys öljyllä toimivaksi, ja kattilahuoneessa tehtiin muutoksia. Lääkärinvastaanottojen yhteyteen oli tehty WC. Kauppakadun liikehuoneisto palveli rohdoskauppana. Vuonna 1961 otettiin käyttöön ullakkokerroksen tiloja. Ullakolle tuli pieni palvelijanhuone. Vuonna 1965 lääkärin vastaanottotilat muutettiin kahvilaravintolaksi ja yhteen asunnon huoneista tuli hammaslääkärin vastaanottotilat. Samana vuonna tehtiin ulkorakennukseen autotalli. Vuonna 1972 asunnon Kauppakadun puoleiseen päähän tuli hammaslääkäriä tai lääkäriä palveleva vastaanottohuone ja pihan puolella ollut vastaanottohuone muuttui jälleen asuinhuoneeksi. Vuonna 1974 haluttiin tehdä sauna asunnon yhteyteen. Löylyhuone saatiin sijoitettua vaatekomeroon.
Nykytilanne
Liikerakennus
Lyhytnurkkainen asuin-liikerakennus, pohjoissiipi vuodelta 1842 – 1846, itäsiipi vuodelta 1879, uusrenessanssivuoraus vuonna 1891 (John F. Lindegren), näyteikkunoita, aumakatto
Ulkorakennus
Puhtaaksimuurattu punatiilirakennus, vuonna 1906
Portit
Uusrenessanssiportit, uusittu vuonna 1983 E. Ikäläisen suunnitelmaa vastaaviksi.