Tasala

Historiaa

Tasalan tontin omistajana vuonna 1756 oli Tasala-niminen henkilö. Vuonna 1800 oli Tasalan tontteja kaksi, numero 62 ja numero 63, jota kutsuttiin Iso-Tasalaksi. Tasalan tontti kuului merimiehenleski Regina Piikille. Hän oli köyhä. Toisena asukkaana talossa oli suutari Fredrik Nyström. Hänet merkittiin aivan köyhäksi. Iso-Tasalan omisti Anders Ahlgrén. Hänellä oli peltoa runsas tynnyrinala, ruoka-aitta ja puolikas riihtä ja latoa. Hänellä oli myös laivanosuuksia

Palovakuutukset

Kauppaporvari J. Sunell on ottanut palovakuutuksen vuonna 1853. Tontilla oli neljä rakennusta. Päärakennus oli Kuninkaankadun varressa. Sen kanssa yhteen oli rakennettu tontin länsirajalla oleva makasiini, joka liittyi myös toiseen tontin länsirajalla olevaan rakennukseen. Pohjoisrajalla oli ulkorakennus.

Päärakennus oli rakennettu vuonna 1841 uusista materiaaleista. Rakennus oli vuorilaudoitettu vuonna 1850, mutta se oli maalaamaton. Ikkunoita oli kahdeksan ja lisäksi kaksi pienempää sekä kahdeksan ullakonikkunaa. Huoneita oli seitsemän: eteinen, kaksi salia, kaksi kamaria ja keittiö sekä komero. Rakennuksen alla oli kivinen kellari. Ovia oli yhdeksän puoliranskalaista peiliovea ja yksi kaksinkertaisesta laudasta tehty pariovi, jonka yläpuolella oli ikkuna. Ullakon portaat lähtivät eteisen komerosta. Lisäksi oli toinen komero. Viidessä huoneessa seinät oli paperoitu konepaperilla, joka oli maalattu. Huoneissa oli myös jalka- ja kattolistat. Tulisijoista kaksi oli litteää ja kaksi pyöreää ruskealasitteista kaakeliuunia, lisäksi oli keittiön liesi, johon kuului pienehkö pata.

Päärakennuksessa kiinni oleva, pieni, vanha makasiini oli laudoittamaton, punamullalla maalattu ja lautakattoinen. Rakennuksessa oli välipohja ja yksinkertainen lautaovi. Toinen länsirajan rakennus oli osaksi vanha, osaksi rakennettu vuonna 1852. Osa rakennuksesta oli hirttä, osa lautaa. Tiloja oli kaksi liiteriä, eteinen, kamari ja leivintupa, jossa oli paitsi leivinuuni, myös sen kylkeen muurattu saunan uuni. Kamarissa oli ruskealasitteinen kaakeliuuni. Rakennuksessa oli kaksi ikkunaa, yksi puoliranskalainen väliovi ja neljä lautaovea.

Ulkorakennus pihan perällä oli uusista materiaaleista v. 1847 tehty vinkkelirakennus. Se oli punamullalla maalattu, mutta ei laudoitettu. Tiloja oli talli, navetta ja rehulato. Lisäksi vakuutettiin kaksinkertainen lautaportti, johon liittyi myös käyntiportti sekä tontin aita.

Vuonna 1863 uusittiin vakuutuskirja. Tontin omisti silloin kauppias G. Willenius. Päärakennuksesta kerrotaan, että se oli eteläpuolelta ja itäpäädystä maalattu keltaisella öljymaalilla, muilta sivuilta punamullalla. Katto oli lautaa. Huonetilat olivat pysyneet samoina, mutta nyt rakennuksessa oli kaksi kuistia, joissa oli ikkunat. Muissa rakennuksissa ei ole tapahtunut suuria muutoksia. Erillisenä rakennuksena on tontille pysytetty käymälä. Navetan läheltä on erotettu karjapiha.

Vuonna 1879 ilmoitettiin vakuutusyhtiölle, että leivintuparakennuksen kamariin oli tehty viinatehdas. Kaakeliuunin tilalle oli muurattu liesi, jossa oli kiinteä tislauspannu. Huone oli sisäpuolelta rapattu savilaastilla. Lisäksi lieden edusta oli päällystetty rautapellillä. Huoneessa oli kolme puista viinanpuhdistuslaitosta. Tislaamo ei ollut pitkäikäinen, sillä vuonna 1883 ilmoitettiin, että viinanjalostustehdas oli muuttanut pois, ja huoneesta oli tehty pesutupa, jossa oli tiilinen kaakeliuuni. Vuonna 1887 käy ilmi, että rakennukseen on tullut leipomo.

Vuonna 1899 uusittiin vakuutus. Silloin talon omisti kauppias M. E. Eriksson. Päärakennuksessa oli huopakatto, ja sen loputkin seinät oli nyt laudoitettu. Lisäksi oli tehty lattioita, ovia, uusittu tapetteja, jatkettu sisämaalauksia. Leipomorakennuksen kunto oli välttävä, ja rakennus oli yhä laudoittamaton ja sekoitusvärillä maalattu ja lautakattoinen. Rakennuksessa oli nyt eteinen, leipomotupa, kamari ja isohko varasto. Tulisijoja oli leivintuvan muuri, jossa oli liesi, leivinuuni ja saunan uuni. Selviää, että leivintuvan uuni on muurattu uudelleen, tuvan seinät on sisältä vuorattu tiilellä ja rapattu kalkkilaastilla ja lattia tehty tiilestä. Muut rakennukset olivat kuten ennen.

Marraskuussa 1901 oli talossa sattunut palovahinko. Rakennus, jossa leipomo sijaitsi, oli vahingoittunut korjauskelvottomaksi, ja sen ja päärakennuksen välinen makasiini todettiin niin pahoin vaurioituneeksi, että sen jäännökset myytiin poissiirrettäviksi. Sen paikalle ei ollut suotavaa rakentaa uutta, sillä paikka oli muutenkin ahdas. Palovakuutusyhtiön paikallinen edustaja kirjoitti, että vaikka hän on ollut kolmekymmentä vuotta tekemisissä paloasioiden kanssa, hän ei ole ennen nähnyt niin pikaisesti ja hyvin sammutettavan niin uhkaavaa tulipaloa kuin tämä. Poliisikuulustelussa oli selvinnyt, että kauppias Erikssonin konkurssipesän omistaman talon leipomotuvassa oli maanantaina ja tiistaina pesty pyykkiä sekä muuripadassa lämmitetty vettä. Pahimmin palaneeksi osoittautui kamarin seinä muuripadan kohdalta. Leivintuvan seinät olivat tiilellä vuoratut, eivätkä näin syttyneet, mutta nähtävästi padan muurin kiviseinä, kamarin seinää vasten, on ollut liian heikko kestämään kahden päivän yhtämittaista lämmitystä.

Tutkintapöytäkirjoista käy ilmi, että talossa oli mm. olutmyymälä, ja pyykki, jota haudutettiin, oli ollut tehtailijan vaimon, Fanny Wikbergin. Hänen palvelustyttönsä, joka asui viereisessä rakennuksessa, oli ensimmäisenä herännyt palokellojen kilinään ja huomannut tulen olevan irti samassa kiinteistössä. Tuli löi silloin jo ulos leivintuparakennuksen katosta. Pyykkiä pesemässä oli ollut kaksi merimiehenleskeä ja yksi merimiehen vaimo, jotka kertoivat, että vettä lämmitettiin kello kuuteen asti tiistai-iltana. Paitsi tämän talon rakennuksia, tuli oli turmellut myös naapuritalon, nro 61, pihan perällä olevaa asuinrakennusta, joka sijaitsi hyvin lähellä palanutta rakennusta.

Muutospiirustukset

Vuodelta 1882 on tonttia koskeva muutospiirustus. Kadun varressa oli asuinrakennus, tontin länsirajalla asuin- ja ulkorakennus ja tontin pohjoisrajalla toinen ulkorakennus ja tarha. Tontin länsirajan rakennuksessa oli eteinen, leivintupa ja kamari sekä pohjoispäässä lautavaja. Vaja oli tarkoitus korvata hirsisellä osalla, josta tulisi nahkurin ammehuone. Rakennukseen on piirretty kuusiruutuiset ikkunat.

Arvi Forsmanin laatima tontin rakennuksia koskeva muutospiirustus on vuodelta 1903. Talo kuului Fr. Stromin puusepänliikkeelle. Kadunvarren asuinrakennusta oltiin laajentamassa pihan puolelta koko pituudelta ja lisäksi tehtäisiin itäpäätyyn jatke. Ennen muutosta on rakennuksessa ollut kaksi sisäänkäyntikuistia. Toiselta kuistilta pääsi eteiseen, josta oli käynti kahteen isoon asuinhuoneeseen ja porstuakamariin. Porstuakamariin oli ilmeisesti jo tässä vaiheessa liikkeen sisäänkäynti kadulta. Toinen sisäänkäynti johti keittiöön ja kamariin.

Muutoksen jälkeen toinen suurista huoneista laajeni puusepän työhuoneeksi, johon kuljettiin pihalta. Keittiö tuli pihan puolen uuteen osaan, johon tuli toinenkin keittiö ja yksi kamari. Päätyyn suunniteltuun uudisosaan tuli tiilinen sauna, jonka eteiseen pääsi myös kadun puolelta. Ilmeisesti oli ajateltu vuokrattavaa saunaa. Rakennuksen julkisivu sai kolmijakoisen uusrenessanssivuorauksen, jossa puusepänliikkeessä sopivasti oli sorvattuja nappulakoristeita. Puusepänliikkeen nimi tuli katolle. Portti noudatti samaa tyyliä. Tontin koilliskulmassa olevaa ulkorakennusta jatkettiin molemmilta sivuilta.

Vuonna 1904 suunniteltiin huonejaon muutoksia osassa rakennusta. Seuraavana vuonna rakennettiin ilmeisesti toteutumatta jääneen saunan paikalle huoneen ja keittiön asunto. Samana vuonna oltiin viereisen huoneiston tiloja yhdistämässä puusepänliikkeen konehuoneen tarpeiksi. Samalla tehtiin uuden asunnon eteen pieni kuisti. Tulisijamuutoksia tehtiin myös keittiössä ja sen vieressä olevassa asuinhuoneessa. Myös keittiön eteen tuli uusi kuisti, ja uudella väliseinällä erotettiin keittiöstä eteinen.

Vuonna 1913 oltiin pihan puolelle tekemässä tiilisiä maalaushuoneita. Tilat kuuluivat nyt F. Vainion polkupyörätehtaalle.

Vuonna 1924 pihalle suunniteltiin tiilistä, kaksikerroksista verstasrakennusta ulkorakennuksen jatkeeksi. Lopulta hanke toteutui huomattavasti suurempana. Sekä Tasalan tontin että viereisen Perttlan tontin vanhat ulkorakennukset purettiin ja tilalle tehtiin kaksikerroksinen, kivinen halli, johon tuli myös pajaosa. Rakennus tuli tonteille viistoon ja seurasi uuden asemakaavan mukaista Nummenkadun suuntaa. Perttlaa varten tehtiin uusi ulkorakennus tontin länsirajalle.

Vuonna 1949 suuri osa kadunvarsirakennusta oli liikkeen varasto- ja konttoritiloina. Jäljellä oli huoneen ja keittiön asunto. Siihen tehtiin nyt WC. Pihan puolen vanhat maalaamo-osat purettiin. Rakennuksen kellarikerrokseen tehtiin peseytymistiloja ja kattilahuone. Verstasrakennus oli autokorjaamona ja siihen tehtiin toiminnan edellyttämiä muutoksia. 1951 tehtiin kadunvarsirakennuksessa julkisivumuutoksia. Ovien ja näyteikkunoiden paikkoja vaihdettiin.

Vuonna 1966 kadunvarsirakennukseen tehtiin kaksi isoa näyteikkunaa. Samaan aikaan rakennuksen sisätiloja muutettiin niin, että asuintilojen määrä kasvoi.

Vuonna 1997 rakennukseen tehtiin vastaanottotiloja ja rakennuksen itäpäässä olevan myymälän tilat pienenivät. Näyteikkunat muutettiin pienempiin ruutuihin jakautuviksi ja katusivun ovet muutettiin vanhan tyyppisiksi. Katusivulle suunniteltiin myös vanhan tyyppinen portti. Suunnitelmat laati Markus Bernoulli.

Nykytilanne

Kadunvarsirakennus
Pitkänurkkainen asuinrakennus, osittain liiketalona, rakennettu vuonna 1841, uusrenessanssivuoraus vuodelta 1903, satulakatto, näyteikkunoita

Ulkorakennus
Pieni kivinen rakennus.