Snikkar

Historiaa

Vuonna 1756 talo kuului Juhana Snickarille. Vuonna 1800 sen omisti porvari Carl Gronman. Hänellä oli yli tynnyrinala peltoa, lisäksi niittyä ja vanha lato.

Palovakuutukset

Palovakuutuksen otti 1852 kauppaporvari J. W. Wilén. Päärakennus sijaitsi Kuninkaankadun ja Vähäkirkkokadun kulmassa ja oli vinkkelirakennus. Se oli pystytetty vuonna 1850, eikä sitä ollut vuorilaudoitettu tai maalattu. Rakennukseen liittyi pihan puolella oleva ponttilaudasta tehty kuisti, jossa oli kolme puoli-ikkunaa ja yksi iso ikkuna. Tiloja oli yhdeksän huonetta: kaksi eteistä, salonki, neljä kamaria, keittiö ja leivintupa. Ikkunoita oli kuusi yhtä kokoa ja kahdeksan vähän toisen kokoista sekä kymmenen ullakon ikkunaa. Väliovista kaksi oli täysranskalaista, kuusi puoliranskalaista ja yksi puoliranskalainen, joka oli muita pienempi. Eteisten ovet olivat puoliranskalaisia pariovia, ja ulko-ovi kaksinkertainen lautaovi. Eteisessä oli myös kaksi lautaovista komeroa, joista toisesta lähtivät ullakon portaat. Kolme huonetta oli tapetoitu, ja niissä oli jalka- sekä kattolistat. Kaakeliuuneista yksi oli litteä, keltaiseksi lasitettu ja kolme keltaista pyöreää. Lisäksi oli yksi tiilinen kaakeliuuni. Keittiön liesi oli ilman uunia. Pakarituvan uunissa oli liesi ja leivinuuni. Tontin etelärajalla olivat ulkorakennukset. Toinen oli osin vanhasta osin uudesta hirrestä pystytetty vuonna 1850. Siinä oli makasiini ja ruoka-aitta. Toinen ulkorakennus oli osaksi hirrestä, osaksi laudasta. Siinä oli talli, navetta, rehulato ja puuvaja.

Uusi vakuutuskirja tehtiin vuonna 1865, jolloin talon omisti tullivirkailija G. O. Holmström. Päärakennuksen itäpäähän oli rakennettu jatke. Rakennus oli laudoitettu ja maalattu öljymaalilla, huoneet oli tapetoitu uudelleen ja useat huoneet olivat saaneet maalatut lattiat. Huoneita oli nyt kaksi eteistä, sali, kuusi kamaria, keittiö ja leivintupa. Kuisteja oli kaksi ja rakennuksen alla oli holvattu kellari. Ulkorakennusrivin karjasuojaosa oli vuonna 1861 rakennettu uudelleen ja maalattu punamullalla. Tiloja koko rivissä oli nyt kaksi makasiinia, vaunuvaja, puuliiteri, navetta ja talli, joissa on heinäparvi. Portti, joka oli maalattu öljymaalilla, vakuutettiin myös.

Muutospiirustukset

Vuonna 1904 teki Arvi Forsman suunnitelman, jonka mukaan rakennusten katujulkisivut saivat komeat uusrenessanssiasut. Päärakennus oli Kuninkaankadun ja Vähäkirkkokadun kulmassa, ja siihen tehtiin muitakin muutoksia. Rakennuksen kulmaan avattiin liikehuoneisto. Myymälähuone muodostettiin kahdesta kamarista purkamalla niiden välinen seinä ja avaamalla ovi rakennuksen kulmasta. Myymälään tehtiin myös korkeat näyteikkunat, joita tuli kaksi kummallekin katusivulle. Isosta tuvasta, jossa oli ollut leivinuuni, luovuttiin ja yksi pieni kamari Kuninkaankadun siivestä varustettiin keittiön tulisijalla, johon ei leivinuunia enää tehty. Toinen keittiö oli Vähäkirkkokadun puolella, itse asiassa eri rakennuksessa. Ulkorakennuksen kadunpuoleinen pääty oli jo aiemmin ollut asuinkäytössä. Siinä oli ollut pieni leivinuunilla tai saunan uunilla varustettu huone ja kamari, jossa oli kaakeliuuni. Nyt vanhat uunit purettiin pois, ja tilalle tehtiin iso keittiön liesi. Tähänkään lieteen ei tullut leivinuunia. Myös huoneiden välinen seinä purettiin, joten keittiöstä tuli iso. Vaikka keittiö oli eri rakennuksessa, oli se kuitenkin yhteydessä asuinrakennukseen, sillä solaan oli rakennettu katettu lautaeteinen. Muita sisäänkäyntejä pihan puolella oli kaksi, toinen rakennuksen kulmassa ja toinen lähellä Kuninkaankadun puoleista päätä. Siitä pääsi toiseen uuteen keittiöön. Kaikki huoneet olivat yhteydessä toisiinsa, joten rakennus tarjosi monia mahdollisuuksia asumiseen.

Vuonna 1919 rakennuksen julkisivuja muutettiin Arvi Leikarin suunnitelmien mukaan. Asu viittasi nyt 1920-luvun klassismiin. Vaakalaudoitetut julkisivut, yksinkertaiset ikkunoiden vuorilaudoitukset, ikkunoiden jaotus yläosasta kapeisiin ruutuihin kuuluivat ajatukseen, samoin julkisivun kaariaihe ja hammaslista. Ulkorakennus tehtiin tiilestä, ja siihen tuli leivintupa, sauna, varasto ja käymälä. Kadunvarsirakennusta laajennettiin pihan puolelta. Yhteen liikehuoneistoista tuli kahvila, johon liittyi esiintymiskoroke. Vuonna 1925 laajennettiin kahvilan ja siihen liittyvän leipämyymälän tiloja. Vuonna 1938 tiloja taas muutettiin. Kahvilan yhteyteen tehtiin WC-tilat.

Vuonna 1955 rakennukseen tehtiin keskuslämmitys. Kuninkaankadun puolelle tehtiin uusi liikkeen sisäänkäynti ja kolme suurta näyteikkunaa. Vähäkirkkokadun puolella kaksi vanhaa näyteikkunaa muutettiin entistä suuremmiksi. Myös tälle sivulle tuli uusi liikkeen ovi.

Vuonna 1959 tehtiin lisää muutoksia. Molempien katujulkisivujen kaikki ikkunat uusittiin suuriksi yksiruutuisiksi. Rakennuksessa oli liikehuoneistoja kuten kahvibaari, johon kuljettiin kulmaovesta sekä Sinisalon leipomoliikkeen myymälä, johon pääsi torin puolen ovesta tai kahvilan kautta. Kuninkaankadun puolella oli pieni kemikaliomyymälä ja tekstiilimyymälä. Pihan puolella oli varasto-, konttori- ja keittiötiloja. Vanhan ulkorakennuksen paikalla oli kaksikerroksinen kivinen leipomorakennus. Kaikkiin liikehuoneistoihin sekä leipomon yhteyteen oli tehty WC-tilat.

Kahvilatilat kunnostettiin 1990-luvun alussa ja vuonna 1999 niin kahvilan kuin leipomon tilat muutettiin palvelemaan hampurilaisravintolaa.

Nykytilanne

Kuninkaankadun ja torin varren rakennus
Lyhytnurkkainen asuinrakennus, nykyisin liiketalona, rakennettu vuonna 1850, uurrettu vaakalaudoitus, satulakatto. Katujulkisivujen kaariaiheet ja hammaslistat vuonna 1919 (Arvi Leikari), isot näyteikkunat pääosin vuodelta 1949, pihasivulla vielä rippeitä uusrenessanssiasusta vuodelta 1904 (Arvi Forsman).

Ulkorakennus
Rapattu ulkorakennus, toiminut leipomona.