Siurus

Historiaa

Tontti kuului vuonna 1756 Gabriel Ståhlelle. Vuonna 1800 omistajana oli edelleen porvari Gabriel Ståhle. Hänellä oli yli tynnyrinalan pelto sekä ruoka-aitta. Lisäksi Ståhlella oli laivanosuuksia.

Palovakuutukset

Palovakuutuksen otti raatimies J. Lagerbom vuonna 1859. Päärakennus oli Isokirkkokadun varressa, toinen asuinrakennus tontin etelärajalla ja ulkorakennus Koulukadun puolella. Tontilta oli ajoporttiportti sekä Isokirkkokadulle että ulkorakennuksen läpi kulkevan porttikäytävän yhteydessä Koulukadun puolella. Päärakennus oli rakennettu entisinä aikoina, mutta korjattu ja muutettu vakuutuksenottovuonna. Rakennus oli saanut uuden vuorilaudoituksen. Kuusiruutuisia ikkunoita oli viisi ja kaksiruutuisia ullakon ikkunoita kuusi. Kolmeen ikkunaan oli luukut, jotka olivat kaksinkertaista lautaa. Liikehuoneen ulkoportaassa oli puiset kaiteet. Talon katteena oli tiili. Tiloja oli viisi huonetta, eteinen, kauppapuoti ja kauppaan liittyvä kamari, komero ja asuinhuone kauppa-apulaista varten. Kaakeliuuneja oli neljä, kaksi ruskeaa, ja kaksi keltavalkoista. Eteisessä oli komero, josta lähtivät ullakon portaat, ja toinen, pieni säilytyskomero. Väliovista kaksi oli täysranskalaista ja kaksi puoliranskalaista. Liikkeen ulko-ovet olivat tukevat, öljymaalatut lautaovet. Sisäovet olivat lautaovet, joiden yläosassa oli neliruutuinen ikkuna. Myös oven yläpuolella oli ikkuna. Pihanpuoleisen eteisen oven yläpuolella oli myös ikkuna. Komeronovet olivat lautaa. Rakennuksen alla oli holvattu kellari.

Toinen asuinrakennus oli vanha ja lautakattoinen. Siinä oli leivintupa. Ikkunoita rakennuksessa oli kaksi neliruutuista. Sisäänkäynnin yllä oli pylväin tuettu katos. Koulukadun puoleinen ulkorakennus oli vanha, mutta hyväkuntoinen. Siinä oli navetta, talli, työkaluvaja sekä porttikäytävän yläpuolelle tehty rehulato.

Vuonna 1893 talolle otti uuden vakuutuksen suutari K. J. Sipilä. Päärakennus oli maalattu öljyvärillä, ja siinä oli edelleen tiilikatto. Rakennuksessa oli kuisti ja sisätiloina oli neljä asuinhuonetta ja eteinen. Huoneissa oli kolme kaakeliuunia ja yksi keittiön uuni. Vanha pakarirakennus oli saanut laajennuksen vuonna 1892. Se oli laudoittamaton ja maalaamaton ja katteena oli huopa. Asuinhuoneita oli nyt kolme ja lisäksi lautakuisti. Huoneissa oli kaksi kaakeliuunia ja keittiön liesi, jossa oli myös leivinuuni. Ulkorakennus oli korjattu ja laajennettu vakuutuksenottovuonna. Siinä oli kaksi makasiinia, puuvaja, navetta, johon liittyi heinäparvi, käymälä ja lantala.

Toukokuussa 1897 sattui talossa tulipalo. Talon omisti silloin kapteeni Frans August Laurén, joka oli ostanut sen suutari Sipilältä edellisenä talvena, ja vasta saman kuun alussa muuttanut taloon. Suutari piti edelleen verstasta pienemmässä rakennuksessa. Tuli oli alkanut keittiöstä ja se oli ehtinyt levitä jo ympäri huoneen, ennen kuin se havaittiin. Kun keittiön ovi avattiin, tuli pääsi eteisen kattopaperiin, seinään ja välikatolle ja sitä kautta ullakolta vesikatolle. Tilanne näytti uhkaavalta, sillä tuuli puhalsi juuri naapuritalon suuntaan. Onneksi oli päiväsaika ja toripäivä, joten sammutusväkeä oli heti paikalla. Vedestä alkoi kuitenkin tulla pula, vaikka sitä tuotiin tynnyreillä. Paikalla olevat kantoivat sitä sangoilla lähiseudun kaivoista, sillä ruiskuja oli paljon. Sitten onneksi uusi pumppu saatiin kuntoon ja vettä saatiin joesta. Sen jälkeen tuli saatiin sammumaan tunnissa, eikä edes kytemisen vaaraa ollut, sillä vettä oli käytetty niin runsaasti, että ullakon ikkunoista juoksi vesi ulos virtana, ja alakerran huoneet olivat yhtenä järvenä. Todettiin, että uusi pumppu oli ollut arvaamattomaksi hyödyksi, ja kun vettäkin oli riittävästi, työskenteli palokunta innolla. Erityisesti palossa kunnostautuivat metsänvartija Arvi Forsman ja entinen merimies Johan Leander Steenroos, jotka palkittiin vakuutusyhtiön toimesta.

Tulipaloon liittyvä tragedia paljastui palon jälkeen pidetyssä tutkinnassa. Hiilloksella ollut tuli oli jätetty yksin keittiön hellaan, kun palvelustyttö kiillotti ruokailuvälineitä keittiön portailla. Rouva Laurén oli ollut torilla ja palvelustyttö ulkoaskareissa. Kapteeni Laurén oli tullut sattumalta sisälle vaimonsa veljen kanssa ja he olivat keittiön viereisessä salissa, jossa Laurénin kolmivuotias poika nukkui. Palvelustyttö tuli sisään hän huusi, että tuli on irti keittiössä. Laurén riensi poliisikamarille antamaan palohälytystä ja vieraatkin säikähtivät niin, että unohtivat lapsen. Vasta Laurénin palattua ja kysyttyä lapsesta, ryntäsi yksi paikalla ollut sisälle ja toi pahoja palovammoja saaneen lapsen ulos. Lapsi menehtyi vammoihinsa muutamaa tuntia myöhemmin.

Joulukuussa vuonna 1897 tehtiin uusi vakuutuskirja, koska vauriot oli saatu korjattua. Samassa yhteydessä oli pihan puolelle tehty lisärakennus hirrestä ja kuisti laudasta. Rakennus oli ilmeisesti varustettu uudella, hakatusta kivestä tehdyllä kivijalalla. Rakennusta oli korotettu ja se oli katettu pellillä. Rakennus oli vuorilaudoitettu ja maalattu öljymaalilla. Sisustusta oli muutettu siten, että kaksi entistä kamaria, purkamalla väliseinä, oli yhdistetty yhdeksi huoneeksi, johon oli sisäänkäynti kadulta. Entinen keittiö oli sisustettu kamariksi, ja eteinen sekä osa lisärakennusta keittiöksi. Kaikki välikatot, lattiat, ovet ja ikkunat sekä tulisijat oli uusittu. Kaikki kolme uunia olivat nyt posliinikaakelista. Huoneet oli myös tapetoitu ja maalattu.

Muutospiirustukset

Vuodelta 1892 on säilynyt John Fredr. Lindegrenin tekemä muutospiirustus, joka koskee tontin Koulukadun puoleisia rakennuksia. Tontin etelälaidalla oleva asuinrakennus käsitti pakarituvan ja kaksi asuinhuonetta. Rakennus sai uuden kuistin ja uuden vuorilaudoituksen. Laudoitus oli kolmijakoinen ja T-ikkunoiden vuoraus klassistishenkinen. Koulukadun pääty sen sijaan sai koristeellisen uusrenessanssivuorauksen. Myös ulkorakennuksen katujulkisuvun vuoraus oli piirustuksessa lähes samanlainen kuin asuinrakennuksen pihajulkisivussa, mutta julkisivun takana oli makasiini, jossa oli vain valeikkuna. Navetan ikkuna oli piirustuksessa merkitty todelliseksi ikkuna-aukoksi. Tilojen väliin jäi vielä lato, joka osui julkisivussa olevan nurkkapilasterin kohdalle. Rakennuksen pihasiivessä oli vielä halkovaja ja käymälät, ja ladon ja makasiinin edessä katos. Seuraavana vuonna haluttiin ullakko ulottaa myös katoksen kohdalle.

Vuonna 1896 avattiin torin varteen liikkeen sisäänkäynti ja uusrenessanssiasuinen portti. Myös asuinrakennuksen ikkunoiden vuorilaudoitus oli uusrenessanssihenkinen, mutta seinien laudoitus klassistinen vaakalaudoitus. Suunnitelma on John Fred. Lindegrenin laatima. Vuodelta 1897 on Lindegrenin laatima muutospiirustus, joka koskee torin puoleista rakennusta. Aikaisemmin rakennuksessa oli ollut keskellä sali ja sen toisella puolella pihasivulla kamari ja katusivulla liikehuone. Salin toisella puolella taas oli kadun puolella keittiö ja pihan puolella eteinen. Muutoksen yhteydessä pihan puolelle tuli pieni lisäys, johon saatiin eteinen ja vähän lisätilaa pihan puolelle siirrettävälle keittiölle. Kadun puolella ollut entinen keittiö muuttui kamariksi. Liikehuoneen ja pihanpuolella olleen kamarin välinen seinä purettiin. Rakennuksen vuorilaudoitus oli esitetty kolmijakoiseksi uusrenessanssityyliseksi.

Vuonna 1913 luovuttiin toisen asuinrakennuksen leivinuunista. Vuonna 1917 tehtiin rakennukseen toinen sisäänkäynti. Torin varren rakennusta laajennettiin pihan puolelta. Laajennuksen vuoksi saatiin kaksi kamaria lisää. Vuonna 1923 haluttiin liikehuoneistoon tehdä näyteikkuna.

Vuodelta 1944 on muutospiirustus, jossa torin varren rakennuksen kaikki tilat muutettiin liikekäyttöön. Rakennuksessa oli jo aikaisemmin ollut yksi liikkeen ovi ja näyteikkuna. Liikkeeseen oli yhdistetty myös viereinen kamari, mutta nyt poistettiin seinän viimeiset jäljellä olevat osat, ja uuni tehtiin uuteen paikkaan. Pihan puolella liikehuoneistoon liittyi kaksi kamaria, jotka oli yhdistetty yhdeksi varastohuoneeksi, mutta molempien uunit olivat vielä jäljellä. Toinen liikehuoneisto yhdistettiin niin ikään kahdesta kamarista. Niiden takana oleva entinen keittiö jäi varastohuoneeksi. Samalla kun tulisijat joka tapauksessa jouduttiin uusimaan, siirrettiin myös vähän entisen keittiön ja uuden myymälän välistä seinää. Molempiin liikehuoneisiin tuli oma sisäänkäynti ja WC. Toinen WC onnistuttiin rakentamaan purettavan kamarinuunin tilalle. Koko julkisivu muuttui näyteikkunoiksi kun isoja ikkunoita oli neljä. Näyteikkunoiden tieltä poistuivat vanhat asunnon ikkunat, joita oli jäljellä kolme.

Vuonna 1878 tehtiin asuinrakennukseen suora sähkölämmitys ja suihkutila

Nykytilanne

Torin varren rakennus
Lyhytnurkkainen asuinrakennus, liiketalona, korjattu perusteellisesti vuonna.1858, uusrenessanssivuoraus vuodelta 1892 (John F. Lindegren), aumakatto, isot näyteikkunat vuodelta 1944.

Koulukadun puoleinen rakennus
Lyhytnurkkainen asuinrakennus, katujulkisivussa uusrenessanssivuoraus, pihajulkisivussa uurrettu vaakalaudoitus, aumakatto

Ulkorakennus
Lyhytnurkkainen ulkorakennus, katujulkisivussa uusrenessanssivuoraus, joka oli toteutettu saman John F. Lindegrenin vuonna 1892 tekemän suunnitelman mukaan, kun muidenkin rakennusten vuorilaudoitus. Valeikkunoita on käytetty samoihin aikoihin muutamien muidenkin talojen kadunvarren ulkorakennuksissa. Pihajulkisivussa peiterimavuoraus.

Portit
Vanhat portit 1900-luvun alkupuoliskolla yleistynyttä tyyppiä.