Sepplä

Historiaa

Vuoden 1756 tonttikartan liitteessä tontin omistajaksi on merkitty Ludeenin leski. Vuonna 1800 sen omisti entinen porvari Johan Ludeen. Hänellä oli yli kaksi tynnyrinalaa peltoa ja lisäksi kaksi aaminalaa niittyä, ruoka-aitta, riihi ja lato sekä ranta-aitta.

Palovakuutukset

Palovakuutuksen otti vuonna 1849 kulta- ja hopeatyöntekijä Samuel Sevon. Päärakennus Kuninkaankadun varressa oli rakennettu vuonna 1843. Se oli laudoittamaton ja punamullalla maalattu. Rakennuksessa oli eteinen, sali, kaksi kamaria, joista toisessa oli väliseinä kahden tuuman laudasta. Lisäksi rakennuksessa oli keittiö. Ulkoporras oli katettu. Ikkunoita oli seitsemän, ne olivat vihreää lasia. Lisäksi oli kuusi kolmiruutuista ullakon ikkunaa. Ovet olivat puoliranskalaisia ja öljymaalattuja. Lisäksi oli kaksi pienempää, jotka olivat punaiseksi maalattuja. Lasittamattomista kaakeliuuneista toinen oli nelikulmainen ja toinen pyöreä. Lisäksi oli tiiliuuni. Keittiön uunissa oli leivinuuni.

Ulkorakennus Isopoikkikadun puolella oli vanha ja kunnoltaan välttävä. Se oli laudoittamaton. Rakennuksessa oli kaksi aittaa, joiden yläpuolella oli ullakko. Kyseessä oli nähtävästi luhtiaitta. Toinenkin ulkorakennus, joka sijaitsi tontin etelärajalla, oli kunnoltaan välttävä. Se oli tehty vuonna 1844 osaksi uudesta, osaksi vanhasta hirrestä ja oli laudoittamaton ja maalaamaton. Rakennuksessa oli navetta ja talli. Vakuutus otettiin myös ajoportille ja käyntiportille, joka oli punaiseksi maalattu, sekä pienelle portille.

Vuonna 1859 uusittiin vakuutuskirja, tontti oli edelleen samassa omistuksessa. Kuninkaankadun varren rakennus oli korjattu ja muutettu, se oli laudoitettu, korotettu ja maalattu öljymaalilla. Siinä oli sali, kamari, keittiö ja eteinen. Keittiössä oli hella ja leivinuuni. Kaakeliuuneja oli kaksi, toinen oli valkoiseksi lasitettu ja toinen pyöreä. Ikkunat olivat kuusiruutuiset ja niiden määrä oli entisellään, samoin ullakon ikkunoiden. Puoliranskalaisia väliovia oli viisi. Lisäksi oli yksi yksinkertainen lautaovi ja eteisen ovi, joka oli puoliranskalainen peiliovi, ja jonka yläpuolella oli ikkuna. Yhdessä huoneessa oli kangastapetit ja paperikatto, toisessa huoneessa oli ranskalaiset tapetit. Eteisessä oli kaksi komeroa. Kuistin ovi oli pariovi yksinkertaista lautaa. Kuistilla oli myös ikkunoita. Päärakennuksen yhteyteen oli tehty lisärakennus Isopoikkikadun puolelle. Se oli rakennettu vuonna 1858. Rakennus oli tehty hirrestä ja osaksi laudasta. Se oli vuoraamaton ja maalaamaton. Tiloja oli kultasepän verstas, sali, makasiini ja navetta, jotka kaikki olivat hirrestä. Kaakeliuuneja oli yksi keltalasitteinen ja lisäksi työhuoneen tiilimuuri. Katto oli lautaa. Ikkunat olivat kuusiruutuisia ja niitä oli kuusi. Lisäksi oli yksi kuusiruutuinen valeikkuna ja kymmenen kolme lasista ullakon ikkunaa. Väliovia oli kaksi, ja ne olivat puoliranskalaisia. Ulko-ovi oli kaksinkertainen lautaovi. Rakennuksessa oli kuisti. Ullakon porras lähti salissa olevasta komerosta. Rakennuksessa oli lisäksi joukko yksinkertaisia lautaovia, luukkuja ym. Yhdessä huoneessa oli paperitapetit ja sen seinät ja katto oli maalattu vesimaalilla. Rakennuksen alla oli tiilestä holvattu kellari. Aidat, portti ja kaivon kehä vakuutettiin myös.

Vuonna 1893 tehtiin uusi vakuutuskirja. Talo oli silloin merikapteeni F. V. Lindblandin omistuksessa. Koko asuinrakennus oli vuonna 1891 katettu asvalttihuovalla. Kuninkaankadun puolen siivessä oli kolme asuinhuonetta, kylmä eteinen ja kuisti. Isopoikkikadun siipi ja pihan perällä, eteläsivulla oleva siipi oli perusteellisesti kunnostettu vuonna 1891. Se oli laudoitettu ja maalattu osin sekoitusvärillä, osin öljymaalilla. Rakennuksessa oli kuusi huonetta, sali, keittiö, makasiini, navetta ja lantala ja käymälä lautaa. Kaakeliuuneja oli yksi, lisäksi keittiön uuni, jossa oli leivinuuni. Myös portit ja aita vakuutettiin, samoin kaivon kansi.

Muutospiirustukset

Sepplän rakennuksia koskeva muutospiirustus vuodelta 1913 on Arvi Forsmanin laatima. Kuninkaankadun ja Isopoikkikadun kulmassa olevalle rakennukselle esitettiin uusrenessanssiasua, jossa seinät olisivat vaakalaudoitetut. T-ikkunoiden kehyslistoitus oli melko yksinkertainen. Se koostui suorista ja viistetyistä listoista sekä nappulakoristeista. Rakennuksen kulmassa oli liikehuoneiston sisäänkäynti, jonka yläpuolella pieni lyhtyaihe. Liikehuoneistoon oli kaksi näyteikkunaa Kuninkaankadun ja yksi Isopoikkikadun puolella. Ikkunat olivat kapeita ja korkeita, ja ne oli tehty asuinhuoneen ikkunoiden paikalle. Muutoksen yhteydessä tehtiin pihan puolelle kuistin paikalle uusi keittiö ja sen jatkeeksi uusi kuisti. Rakennuksen toisessa keittiössä oli leivinuuni.

Vuonna 1912 tehtiin muutoksia niin rakennuksen ulko- kuin sisäpuolella. Koko rakennus tuli täyteen liiketiloja. Isopoikkikadun puolelle tuli uusi liikkeen sisäänkäynti, vaikka samaan liikkeeseen oli jo kulmaovi. Tilat muuttuivat yhtenäiseksi, kun väliseinä purettiin. Isopoikkikadun puolella olevasta keittiöstä purettiin leivinuuni ja huone muutettiin varastoksi. Kuninkaankadun puolelle jäi pari asuinhuonetta, joista toinen nimettiin liikkeenhoitajan huoneeksi. Myös pihan puolen pieni keittiö säilyi. Tontin etelärajalla oli ulkorakennussiipi, jossa oli kaksi makasiinia, puuvaja ja käymälä. Makasiiniin avattiin ovi myös Isopoikkikadun puolelta. Liikerakennusta korotettiin ja se sai kokonaan uuden, jugendtyylisen ulkoasun. Onni von Zansenin suunnitelmassa oli selvästi kansallisromanttista sävyä. Myös portti tehtiin samaan tyyliin. Vuonna 1914 avattiin Kuninkaankadun puolelle toinen liikkeen ovi aikaisemmin liikkeen hoitajan huoneeksi nimettyyn tilaan. Uusi ovi oli samanlainen kuin rakennuksessa aikaisemmin olevat jugendovet. Suunnittelijana oli edelleen Onni von Zansen.

Vuonna 1917 haluttiin Isopoikkikadun puoleinen liikkeen ovi sulkea ja kulmassa olevaa liikehuoneistoa pienentää tekemällä uusi väliseinä. Vuonna 1919 avattiin kulman liikehuoneistoon ensimmäiset näyteikkunat. Pihan puolelle oli tarkoitus tehdä uusi huone, mutta se ilmeisesti jäi toteutumatta. Piirustuksessa kulman liikehuoneisto oli jälleen vanhassa suuressa muodossaan. Isopoikkikadun puolen liikkeen ovea haluttiin jälleen sulkea. Ulkorakennussiiven kadun varren makasiinihuone muutettiin asuinhuoneeksi ja siihen tehtiin samanlaiset ikkunat, kuin rakennuksessa muutenkin oli. Vuonna 1933 tehtiin rakennukseen jälleen asunto. Se tuli Isopoikkikadun sivulle. Ulkorakennusosuudesta otettiin lisää tilaa WC:tä ja säilytystiloja varten. Entisestä varastohuoneesta tuli ruokasali ja liikehuoneistosta ehkä jo vuonna 1917 erotetusta huoneesta tehtiin keittiö. Vuonna 1949 iso keittiö jaettiin kahtia, keittokomeroksi ja makuuhuoneeksi.

Vuonna 1960 tehtiin seuraavat suuret muutokset. Rakennukseen tuli suuri yhtenäinen pukumyymälä ja sekä Kuninkaankadun että Isopoikkikadun siipien väliseinistä suurin osa purettiin pois. Rakennukseen jäi vielä talonmiehen asunto, jossa oli huone ja keittiö sekä makuualkovi. Se sijaitsi nyt kokonaan entisen ulkorakennuksen puolella. Rakennukseen tehtiin myös kattilahuone keskuslämmitystä varten ja kaikki vanhat tulisijat purettiin. Ullakko otettiin liikkeen varastoksi. Liikkeeseen tehtiin suuret yhtenäiset näyteikkunat molemmille katusivuille.

Nykytilanne

Kadunvarsirakennus
Pitkänurkkainen asuinrakennus, osittain liiketalona, pohjoissiipi rakennettu vuonna 1843, länsisiipi vuonna 1858, vaakalaudoitus ja jugendilme 1912 (Onni von Zansen), satulakatto, näyteikkunoita, isot ikkunat vuodelta 1960.

Ulkorakennus
Vaakalaudoitettu ulkorakennus, rakennettu vuonna 1844.