Sandla

Historiaa

Vuoden 1756 kartan liitteen mukaan oli tontin omistajana Sandla, ja talon nimeksi mainittiin Saksa. Vuoden 1800 veroluettelossa tontin omistajaksi on merkitty porvari Philip Wästerling ja porvarinleski Leena Wästerling. Philip Wästerilingillä oli talonosuuden lisäksi myös peltoa, ruoka-aitta ja riihi, johon kuului lato. Myös Leena Wästerlingillä oli vähän peltoa.

Palovakuutukset

Naapuritontin palovakuutuksesta vuonna 1863 selviää että Anundilankadun puolella, tontin pohjoispäässä oli pieni asuinrakennus ja siitä joitakin metrejä etelään ulkorakennus.

Muutospiirustukset

1800-luvun lopulla talolla oli kaksi omistajaa, ja tontti oli jaettu siten, että Vähämalminkadun suuntainen rakennus ja tontin keskellä ollut pieni ulkorakennus kuului yhdelle omistajalle, Anundilankadun suuntainen rakennus ja tontin pohjoisrajalla oleva ulkorakennus taas toiselle.

Vuonna 1884 tehtiin muutospiirustus tontin Anundilankadun suuntaista rakennusta ja ulkorakennusta varten. Kadunvarren rakennuksessa oli ennen ollut pesuhuone eli sauna, kamari ja makasiini, mutta nyt aiottiin pesuhuone muuttaa saliksi, kamari keittiöksi ja makasiini kamariksi. Sisäänkäynnin eteen oli tarkoitus tehdä lautakuisti. Koko rakennusta aiottiin myös korottaa, osaksi hirrellä osaksi laudalla. Tulisijat esitettiin piirustuksessa sijoitettaviksi rakennuksen keskelle. Keittiöön aiottiin rakentaa leivinuuniton liesi. Rakennuksen vuorilaudoitus oli piirretty klassistishenkiseksi. Laudoitus oli leveää, uurrettua vaakalautaa. Ikkunat olivat kuusiruutuisia ja niiden yläpuolella olevat ullakon ikkunat kaksiruutuisia.

Ulkorakennuksessa oli makasiini, vaja ja navetta. Se oli huonossa kunnossa ja sitä oli tarkoitus korottaa korjauksen yhteydessä. Ulkorakennusta aiottiin myös laajentaa vinkkelillä, johon tulisi hirsinen makasiini, lautavaja ja käymäläosa.

Asuinrakennuksen muutos toteutettiin, mutta ainakin ulkorakennuksen vinkkeliosa jäi rakentamatta.

Vuonna 1887 tehtiin uusi muutospiirustus. Ennen muutosta asuinrakennus oli paritupa, jossa oli keittiö keskellä ja sen molemmin puolin huone. Nyt rakennettiin vielä yksi erillinen huone. Se oli piirretty hieman muuta rakennusrunkoa kapeammaksi, jotta paikalla ollut kaivo ei jäisi rakennuksen alle. Huoneeseen tuli kaakeliuuni ja oma sisäänkäynti. Leivinuunilla varustettua keittiön tulisijaa ja toisen huoneen kaakeliuunia varten oli yhteinen savupiippu rakennuksen harjan kohdalla. Toisen huoneen kaakeliuuni oli huoneen nurkassa ja sillä oli oma savupiippu, joten edellistä suunnitelmaa ei ollut täysin noudatettu. Rakennuksen piirustuksen mukaan alaosassa oli leveä vaakalaudoitus ja yläosassa sileä laudoitus. Päätykuvassa oli yläosassa pystylaudoitus, joka päättyi nirkotukseen. Ullakon päätyikkuna oli merkitty ristikkoruutuiseksi.

Ulkorakennuksessa oli hirsinen makasiini ja hirsinen navetta, joita yhdisti toisiinsa lautarakenteinen vaja. Käymälä oli erillinen pieni rakennus. Tontin itärajalle aiottiin rakentaa pieni lautainen halkovaja.

Vähämalminkadun varren rakennusta varten tehtiin muutospiirustus vuonna 1890. Tärkeintä oli julkisivun muuttaminen uusrenessanssihenkiseksi. Lääninarkkitehti antoi kuitenkin ulkoasusta oman, tehdystä ehdotuksesta ikkunanvuorilaudoituksen osalta poikkeavan ehdotuksensa. Muutosta toteutettaessa seurattiin lääninarkkitehdin ohjetta ja rakennus sai nykyisen ulkoasunsa. Rakennuksen pohja oli paritupa, jossa sisäänkäynti tapahtui keskellä olevan keittiön kautta. Keittiön takana oli pieni kamari ja sen molemmilla puolilla isot huoneet. Rakennuksen toisessa päässä oli kaksi lisähuonetta, jotka 1800-luvun lopussa muodostivat erillisen huoneen ja keittiön huoneiston. Molempien sisäänkäyntien edessä olivat lautakuistit. Vuonna 1899 tehtiin pihan puolelle kolmas kuisti. Samassa yhteydessä tehtiin tonttiosuudelle pieni käymälä- ja vajarakennus. Vuonna 1907 tehtiin viimeksi rakennetun kuistin paikalle keittiön ja eteisen käsittävä uudisosa.

Vuonna 1908 suunniteltiin lisäyksiä Anundilankadun puoleiseen rakennukseen. Alun perin oli tarkoitus tehdä pihan puolelle kolme uutta keittiötä ja kolme sisäänkäyntiä. Lopulta tyydyttiin kuitenkin vain kahteen. Rakennus sai kapean vaakalaudoituksen, T-jakoiset ikkunat ja uusrenessanssihenkisen vuorilaudoituksen, joka ei tosin noudata aivan Arvi Leikarin tekemää piirustusta, vaan on vähän yksinkertaisempi.

Samassa yhteydessä ulkorakennus sai itäsiipensä. Vuonna 1926 muutettiin yksi talleista autotalliksi.

Vuonna 1976 muutettiin Vähämalminkadun tilat yhdeksi runsaan sadan neliön huoneistoksi. Anundilankadun varren rakennuksessa säilyi kaksi asuntoa. Kaksi muuta asuntoa oli yhdistetty toisiinsa jo aiemmin. Kaikkiin asuntoihin tehtiin WC- ja peseytymistilat sekä ajanmukaiset keittiöt. Ulkorakennukseen tehtiin sauna. Asuntoihin tuli sähkölämmitys, mutta uuneja säilytettiin siellä missä niitä oli jäljellä. Suunnitelman laati arkkitehti Leevi Nurmi.

Nykytilanne

Vähämalminkadun suuntainen rakennus
Pitkänurkkainen asuinrakennus, ilmeisesti 1700-luvulta, uusrenessanssivuoraus toteutettu lääninarkkitehti Helge Rankenin tekemän korjatun piirustuksen mukaan vuonna 1890, pihajulkisivussa vanha pystylaudoitus, korotettu vuorattaessa

Anundilankadun suuntainen rakennus
Asuinrakennus, ulkoasu vuodelta 1908 (Arvi Leikari), vaakalaudoitettu, satulakatto

Ulkorakennus
Ulkorakennus, jossa on ollut talleja puuvajoja, käymälä ym. tiloja. Vaakalaudoitus.