UNESCOn maailmanperintökohteet

Historiaa

Talon omisti vuoden 1800 veroluettelon mukaan porvari Mich. Qvarnberg. Hänellä oli myös vähän peltoa.

Muutospiirustukset

Osaa tontin rakennuksista koskeva muutospiirustus vuodelta 1889 kertoo silloisesta tilanteesta. Eteläpitkäkadun varrella oli koko tontin mittainen asuinrakennus, Isopoikkikadun puolella ulkorakennus ja asuinrakennus sekä lähellä tontin länsirajaa toinen ulkorakennus. Muutos koski Eteläpitkäkadun varren asuinrakennusta ja länsisivun ulkorakennusta. Päärakennus oli pohjaltaan paritupa, eteisen perällä oli kamari ja toisella puolella tupa, toisella sali. Salin päässä oli lisäksi kamari. Salin ja kamarin päässä oli lautakuisti, josta oli ovi sekä saliin että kamariin. Kunnostukseen liittyi rakennuksen korotus ja julkisivun uusi kolmijakoinen uusrenessanssivuoraus.

Ulkorakennuksessa oli hirsiset talli ja navetta sekä niiden välissä käymälä- ja lantalaosa lautaa. Lisäksi tehtiin lautamakasiini.

Isopoikkikadun suuntaisessa asuinrakennuksessa tehtiin muutoksia vuonna 1899. Rakennuksessa oli leivintupa ja siihen liittyvä kamari sekä molemmissa päissä omalla sisäänkäynnillä varustetut kamarit. Leivintupaan ja toiseen kamariin kuljettiin kuistilta, jossa oli kahdet portaat. Toista kamaria varten rakennettiin oma kuisti, ja leivinuunin paikkaa siirrettiin. Rakennus sai ulkoasun, jossa seinä oli pystylaudoitettu ja T-jakoiset ikkunat kehystetty yksinkertaisella uusrenessanssivaikutteisella listoituksella. Vuonna 1905 korotettiin Isopoikkikadun puoleista ulkorakennusta ja siihen lisättiin pihan puolelle pieni kylkiäinen. Vuonna 1906 tehtiin pihan puolelle, kuistin paikalle kaksi uutta keittiötä ja sisäänkäyntiä. Leivinuuni purettiin. Rakennukseen saatiin kahden huoneen ja keittiön, huoneen ja keittiön sekä erillinen huoneen asunto. Eteläpitkäkadun puoleiseen rakennukseen suunniteltiin pihan puolen kuistin paikalle keittiö ja sen eteen rakennettiin uusi pieni lautakuisti. Ulkorakennukseen lisättiin neljä pientä vajaa. Eteläpitkäkadun rakennukseen pihan puolen kuistille lisättävä keittiö toteutui vasta vuonna 1917. Samalla haluttiin tuvan leivinuuni purkaa ja eteiskamarista tehdä keittiö. Paria vuotta myöhemmin haluttiin pieneen, kuistille tehtyyn keittiöön muurata leivinuuni.

Tontille tehtiin uusi ulkorakennus vuonna 1928. Silloin poistui ainakin pitkä, pihan puolella ollut ulkorakennus. Uusi ulkorakennus oli kivinen, sementtitiilestä muurattu ja siinä oli pulpettikatto. Tiloja oli autotalli, sauna, navetta, puusuojia, käymälä ja maanpäälisiä kellarikomeroita.

Vuonna 1940 muutettiin Isopoikkikadun puoleisen rakennuksen eteläpään huone erilliseksi hellahuoneeksi, johon tuli oma sisäänkäynti. Vuonna 1954 tehtiin pohjoispään erillisestä huoneesta keittiö, joka liitettiin viereisen huoneen kanssa huoneen ja keittiön asunnoksi.

Vuonna 1982 tehtiin muutoksia Isopoikkikadun puoleisen asuinrakennuksen pohjoispäässä. Kuistille tehtiin WC- ja suihkuhuone. Keittiö varustettiin ajanmukaisesti. Puuhella säilyi. Toisen kuistin yksi ovi suljettiin. Seuraavana vuonna korjattiin ulkorakennuksessa ollut sauna ja tontille suunniteltiin aita ja portti, joka ei kuitenkaan heti toteutunut.

Nykytilanne

Eteläpitkäkadun suuntainen asuinrakennus
Pitkänurkkainen asuinrakennus, peiterimavuoraus, satulakatto. Uusrenessanssivuoraus vuonna 1889, piirteitä siitä säilynyt pihan puolella

Isopoikkikadun suuntainen asuinrakennus
Pitkänurkkainen asuinrakennus, peiterimavuoraus, ikkunoiden uusrenessanssilistat vuonna 1899

Ulkorakennus
Ulkorakennus tiilestä vuonna 1928 (Kaino Kari).