Rapakkala

Historiaa

Vuonna 1756 talon omisti Juhana Christersson ja vuonna 1800 suojelusmies Matti Hagerlund.

Palovakuutukset

Rapakkalan talolle otettiin palovakuutus vuonna 1862, jolloin talon omisti maalarimestari G. H. Granholm. Tontilla oli silloin useita rakennuksia. Päärakennus oli Anundilankadun varressa ja oli rakennettu vuonna 1860. Se oli vielä laudoittamaton ja maalaamaton. Huonetiloja oli sali, kamari, leivintupa ja eteinen. Toinen, pieni asuinrakennus sijaitsi tontin pohjoisrajalla. Se oli rakennettu vuonna 1859, vuoraamaton ja maalaamaton. Rakennuksessa oli vain yksi huone, jonka lämmityslaitteena oli kaakeliuuni. Ulkorakennus oli vanha ja sijaitsi tontin itäsivulla. Siinä oli talli, lato ja liiteri. Lisäksi tontin etelärajalla oli yksihuoneinen, vanha aitta. Tontin itärajalla oli pari vähempiarvoista rakennusta, joita ei katsottu aiheelliseksi vakuuttaa. Toinen oli hirsinen ulkorakennus ja toinen lautarakenteinen käymälä.

Seuraavan sukupolven aikana talossa tehtiin muutoksia. Omistajana oli maalarimestari J. H. Granholm. Vuonna 1883 ilmoitettiin vakuutusyhtiölle, että vuosina 1859 ja 1860 rakennetut asuinrakennukset oli yhdistetty toisiinsa lisärakennuksella. Syntynyt vinkkelirakennus oli laudoittamaton, mutta punamullalla maalattu. Huoneita oli seitsemän: kaksi salia, kaksi kamaria, leivintupa, maalarinverstas ja eteinen. Lisäksi rakennuksen kulmassa oli kuisti. Lisärakentamisen yhteydessä oli sisätiloja kunnostettu. Huoneet olivat saaneet uudet kaakeliuunit, lattiat ja tapetit. Hirsinen ulkorakennus, joka nyt oli koko tontin itärajan mittainen, oli osittain sama kuin edellisessä vakuutuksessa, mutta sitä oli jatkettu entisen vakuuttamattoman ulkorakennuksen paikalle. Rakennuksessa oli navetta, talli, lato, liiteri, puuliiteri ja käymälä. Vanha aittarakennus oli edelleen tallella. Portti oli Anundilankadun suunnasta ja muut sivut olivat aidattuja.

Muutospiirustukset

Vuodelta 1896 on E. Ikäläisen laatima muutospiirustus, jonka mukaan Anundilankadun varren parituparakennukseen lisättiin yksi huone. Samalla rakennusta korotettiin ullakko-osuudella. Rakennuksen vuorilaudoitus on kolmijakoinen, keskellä oli pystylaudoitettu osuus, jossa oli kuusiruutuiset, klassistisesti kehystetyt ikkunat. Ullakko-osuus ja rakennuksen alaosa oli piirretty laudoitukseltaan sileiksi. Ilmeisesti alaosan laudoitus oli tarkoitus uusia ja keskivyöhykkeen ikkuna pysyisi vanhana. Kadun varteen tulisi komea uusrenessanssiportti. Vuodelta 1898 on Onni von Zansenin tekemä muutospiirustus. Anundilankadun ja siitä eroavan vaheen kulmassa olevan asuinrakennuksen pihan puolella oli ollut kolme erillistä kuistia. Nyt ne yhdistettiin verannaksi, jossa oli osittain avonaisia, pylväiden kannattamia ja kaiteilla varustettuja osia ja vanhojen kuistien muodostamia umpiosia. Asuinrakennuksessa oli kaksi keittiötä ja viisi huonetta sekä yksi eteinen. Pihalla oli aitta ja tontin itärajalla ulkorakennus, jota uusittiin. Rakennuksessa oli talli, navetta liiteri ja käymälä.

Vuonna 1933 tehtyyn rakennukseen otettiin rakennuksen eteläpäästä kaksi huonetta linja-autoaseman tavaratoimistoksi ja odotushuoneeksi. Katusivulle tehtiin ovi. Rakennuksen julkisivulaudoitus oli piirretty kolmijakoiseksi, mutta sekä ala että keskiosan laudoitus oli samanlainen pysty peiterimalaudoitus. Ikkunat olivat kuusiruutuiset. Vuonna 1936 toimi rakennuksessa Sampo, jota varten tehtiin pieni laatikkomainen valomainoskilpi. Vuonna 1949 rakennus toimi linja-autoasemana. Katusivulle tuli tilaa yleisölle, lipunmyynnille, tavaran säilytykselle sekä kioskeille ja kahviolle. Kujan puoleiseen siipeen tuli keittiö, jossa oli liesikattila, WC, ruokailuhuone, olohuone ja makuuhuone. Katujulkisivulle tuli näyteikkunoita koko Anundilankadun matkalle.

Nykytilanne

Kadunvarsirakennus
Pitkänurkkainen asuinrakennus, länsisiipi vuodelta 1860, pohjoissiipi myöhäisempi, peiterimalaudoitus, satulakatto, näyteikkunoita. Anundilanvaheen puoleisen julkisivun vuoraus seurasi E. Ikäläisen vuonna1896 laatimaa uusrenessanssisuunnitelmaa. Ikkunat oli myöhemmin muutettu kuusiruutuisista kaksijakoisiksi.

Ulkorakennus
Purettu, eikä uutta ollut vielä rakennettu tilalle.