UNESCOn maailmanperintökohteet

Historiaa

Vuoden 1756 asemakartan liitteessä tontin omistajaksi mainitaan Strandbeck. Vuoden 1800 veroluettelon mukaan omistajina olivat herra kapteeni Edv. Lorenz Willebrand ja entinen porvari Joh. Ståhle.

Palovakuutukset

Talolle otettiin palovakuutus vuonna 1835, jolloin omistajana oli merimies G. Granlund. Anundilankadun varressa oleva päärakennus oli vanha eikä kovin hyväkuntoinen. Se oli laudoitettu ja punaisella vesimaalilla maalattu. Huoneita oli sali, kolme kamaria, leivintupa ja eteinen. Uudempi, hiljakkoin rakennettu asuinrakennus sijaitsi pihan perällä, tontin itälaidalla. Se oli laudoittamaton ja maalaamaton. Rakennuksessa oli pesutupa, jossa oli holvattu uuni ja liesi sekä eteinen. Tontin itäsivulla oli lisäksi vanha laudoittamaton ja maalaamaton aitta, jossa oli ullakko. Eteläpitkäkatua vasten oli vanha hirsinen ulkorakennus. Se oli laudoittamaton ja maalaamaton sekä välttävässä kunnossa. Tiloja oli navetta, lato ja talli. Anundilankatua vasten oli lisäksi vanha harmaa hirsiaitta. Pesutuparakennuksen ja ulkorakennuksen välisessä kulmassa olevaa puuvajaa ei katsottu aiheelliseksi vakuuttaa.

Muutospiirustukset

Vanhin tonttia koskeva muutospiirustus on vuodelta 1892. Se on John Fredr. Lindegrenin laatima. Tontilla oli ennen muutosta ollut kaksi asuinrakennusta Anundilankadun varressa ja osittain Eteläpitkäkadun. Osittain tontin pihasivujen varressa oli ulkorakennus. Nyt oli tarkoitus laajentaa etelänpuoleista asuinrakennusta Eteläkadun suuntaisella siivellä. Samalla tuli osa ulkorakennusrivin saman kadun varren siipeä purettavaksi. Vastaavasti jatkettiin ulkorakennuksen tontin pohjoisrajalla olevaa siipeä. Asuinrakennuksessa oli muutoksen jälkeen Anundilankadun varressa kolme huonetta ja uudessa siivessä keittiö ja yksi kamari. Pihan puolella oli lautakuisti, jossa oli kaksi sisäänkäyntiä. Asuinrakennus oli matala, mutta siihen oli esitetty kolmijakoista uusrenessanssi- vuorilaudoitusta. Matalat ikkunat oli piirretty kaksijakoisiksi. Ulkorakennuksen Eteläpitkäkadun puoleinen sivu esitettiin vuorattavaksi samanlaisella laudoituksella kuin asuinrakennus. Katujulkisivulle oli piirretty kaksi kuusiruutuista ikkunaa, toinen niistä oli valeikkuna, ja osui käymälän ruuman kohdalle, mutta toinen, navetan kohdalla oleva oli merkitty normaaliksi ikkunaksi.

Seuraava muutospiirustus on vuodelta 1898 ja on Arvi Forsmanin käsialaa. Pihan ulkorakennusrivin keskiosassa oli mahdollisesti aikaisemminkin ollut asuintiloja. Nyt oli aikomus tehdä uusia tulisijoja, leivintuvan uuni, joka sijoitettiin kulmittain huoneeseen. Viereisessä huoneessa oli saunan uuni. Saunan vieressä oli vielä asuinhuone, jossa oli tavallinen lämmitysuuni. Saunaosaan ja leivinhuoneosaan oli erillinen sisäänkäynti saman kuistin kautta. Kuisti oli uusi. Rakennukseen oli piirretty kolmijakoinen uusrenessanssivuoraus. Ikkunat olivat T-jakoisia. Seuraavana vuonna muutettiin Anundilankadun varren toista rakennusta. Suunnittelija oli Arvi Forsman. Pihan puolelle esitettiin tehtäväksi kahden kuistin sijasta verantamainen laajennus, joka oli melkein koko rakennuksen mittainen. Laajennuksessa oli kolme sisäänkäyntiä, joista yksi muodosti pienen keittiön. Samaan muuriin kuului myös viereisen keittiön leivinuunilla varustettu tulisija. Molempien keittiöiden kohdalla laajennus oli toteutettu hirsisenä, mutta kahden sisäänkäynnin osalla laajennus oli lautaa. Yhteen asuinhuoneeseen saatiin valoa verannalle avautuvasta ikkunasta. Huoneita kadun puolella oli viisi, pari niistä oli hyvin pieniä. Julkisivun vuorilaudoitus oli kolmijakoinen. Ikkunat olivat ristijakoiset ja niiden vuorilaudoitus uusrenessanssihenkinen. Verannalla oli moniruutuiset ikkunat. Ulko-ovet olivat pariovia.

Vuonna 1926 tehtiin Anundilankadun ja Eteläkäpitkäkadun kulmassa olevaan rakennukseen toinen keittiö muuttamalla tulisijaa. Rakennus jaettiin kahdeksi huoneistoksi. Vuonna 1932 haluttiin pihan puolelle tehdä keittiön käsittävä laajennusosa. Lokakuussa vuonna 1934 suunniteltiin muutoksia huonetiloihin. Suunnitelmissa oli myös uunien purkaminen ja siirtyminen keittiön hellan yhteydestä lämpiävään keskuslämmitykseen.  Helmikuussa vuonna 1935 tehtiin suunnitelmia, joiden mukaan pohjoisenpuoleisen rakennuksen pihanpuoleiselle sivulle rakennettaisiin vilpola. Samassa yhteydessä ehdotettiin ulkorakennuksen päädystä purettavaksi huone, jotta tilaa vilpolalle saataisiin riittävästi. Ulkorakennukseen pitäisi tehdä autotalli. Huhtikuussa suunniteltiin lännenpuoleiseen rakennukseen käytävä ja majoitushuoneita sekä katuovi. Tiloista tuli matkustajakotikäyttöön sopivat. Vuonna 1942 purettiin tontin pohjoisrajalla oleva osa ulkorakennusta sekä osa itärajalla olevaa ulkorakennusta ja itärajalle tehtiin uusi kivinen ulkorakennus, johon tuli käymälä, puusuoja ja varastotilaa. Kaikkien suunnitelmien tekijänä on Kaino Kari.

Vuonna 1962 kaivettiin kulmarakennuksen alle tila pannuhuonetta, öljyvarastoa, puuvarastoa ja käymälää varten. Viereen tuli myös talouskellari. Samassa yhteydessä purettiin keittiön liesikattila ja koko liesi. Rakennuksia oli aikaisemmin laajennettu pihan puolelta niin, että sinne oli saatu uusi keittiö ja tiloja sisäänkäyntiä varten. Nyt isompaan asuntoon tuli kylpyhuone. Pienemmässä oli WC. Rakennuksen ikkunat muutettiin kaksijakoisista tuuletusikkunallisiksi, mataliksi ja ajankohdan mukaisiksi standardi-ikkunoiksi. Laudoitukseksi tuli jaoton peiterimalaudoitus. Pihan puolelle tehtiin betoniportaat, joihin liittyi metallikaide.

Vuonna 1970 tehtiin muutoksia samassa rakennuksessa 64 m2 ja 42 m2 huoneistot yhdistettiin 102 m2 huoneistoksi, johon tehtiin sauna.

Vuonna 1879 muutettiin pohjoispuolella olevan rakennuksen tilat matkustajakodista liikehuoneistoksi ja asunnoksi. Katusivulle tehtiin kaksi näyteikkunaa. Piharakennuksessa olevaa asuntoa uudistettiin myös varustetasoltaan ajankohdan vaatimuksia vastaavaksi.

Nykytilanne

Asuin-liikerakennus
Lyhytnurkkainen asuin-liikerakennus, satulakatto

Asuinrakennus
Pitkänurkkainen asuinrakennus, jonka eteläsiipi on myöhäisempi. Profiloitu peiterimalaudoitus ja vaakalistoitus ovat muistona vuonna 1899 (John F. Lindegren) uusrenessanssiasusta. Ikkunat on suurennettu vuonna 1962, satulakatto.

Piharakennus
Pitkänurkkainen asuin- ja ulkorakennus, vanha peiterimalaudoitus

Ulkorakennus
Ulkorakennus tiilestä vuodelta 1942

Portti
Vanha portinpäällys ja portti seuraavat John F. Lindegrenin suunnitelmaa. Samanlaisen portin Lindegren suunnitteli myös erääseen Itäkadun taloon.