Pinnala ja Einola

Historiaa

Vuonna 1756 Pinnalan omisti Norménin leski. Vuonna 1800 tontti kuului kauppias Ephraim Bromanille. Tontilla oli kivirakennus. Peltoa oli yli kaksi tynnyrinalaa, niittyä oli myös melko paljon. Ruoka-aittoja oli tontin ulkopuolella kolme, lisäksi riihi ja ranta-aitta. Einolan tontti oli erotettu Pinnalasta ja sen omisti leipuri Jakob Grenström. Hänellä oli runsas tynnyrinala peltoa ja lisäksi vähän niittyä, ruoka-aitta ja riihi latoineen.

Palovakuutukset

Palovakuutuksen otti vuonna 1842 raatimiehen leski Chatarina Hahnsson. Tontti oli yhdistetty tonteista 70, 71 ja 72. Nykyisestä poiketen myös Junnila eli tontti 72 kuului samaan kiinteistöön. Tontilla oli kahdeksan rakennusta. Asuinrakennuksia olivat Hauenguonontorin varren kivirakennus, Itäkadun suuntainen puurakennus, pieni rakennus Itäkadun varrella (nykyisen Junnilan rakennus). Asuintiloja oli myös leivintupa ja väentupa, jotka olivat tontin itärajalla samassa rivissä yhden ulkorakennuksen kanssa. Vinkkelimallinen ulkorakennus oli tontin etelä- ja itäsivuilla. Lisäksi pihalla oli kaksi erillistä käymälää, toinen lautaa, toinen hirttä. Tontin keskialueesta suuri osa oli puutarhamaana.

Kivirakennuksesta mainitaan vain, että siinä oli kaksi keittiötä ja tiloja toisessa kerroksessa: eteinen, sali ja kaksi kamaria, joissa oli tulisijat sekä keittiö, jossa oli keittiön liesi. Ensimmäisessä kerroksessa oli kauppapuoti ja kaksi kamaria, joissa oli yksi kaakeliuuni. Rakennuksen alla oli holvattu kellari. Rakennusta ei vakuutettu.

Puurakennus Itäkadun varrella oli rakennettu vuonna 1827 uudesta hirrestä. Se oli laudoitettu ja maalattu vuonna 1837. Huoneita oli 11: kaksi eteistä, sali, 10 kamaria ja keittiö. Ikkunoita oli 18 ja ne olivat valkoista lasia, lisäksi oli yksi ikkunan puolisko ja yhdeksän ullakon ikkunaa. Rakennuksen alla oli holvattu kellari, jonka ovi oli päällystetty pellillä. Kaikki sisäkatot olivat ponttilautaa. Eteisessä oli lautakomero, jossa oli ullakon portaat. Pääsisäänkäynnin ja keittiön eteisen edessä olivat lautaportaat. Ovista kuusi oli täysranskalaista pariovea, seitsemän puoliranskalaista yksiosaista ja yksi hieman muita yksinkertaisemmin varustettu. Lisäksi oli kuusi yksinkertaista väliovea. Eteisen ovet olivat pariovet, jotka olivat peilijakoiset ja vuoratut. 10 huonetta oli paperoitu tapeteilla ja varustettu jalka-, rinta- ja kattolistoilla. Kaakeliuuneista salin uuni oli iso, valkoiseksi lasitettu, förmaakissa oli samanlainen, vähän pienempi, samoin kabinetissa. Näiden lisäksi oli yksi iso ruskea, toinen hieman pienempi ja neljä vielä pienempää ruskeata kaakeliuunia ja myös yksi iso, lasittamaton ja toinen pienempi lasittamaton kaakeliuuni. Keittiön lieteen kuului leivinuuni. Tulisijoja varten oli kolme savupiippua. Katto oli lautaa.

Itäkadun varren pieni asuinrakennus (nykyistä Junnilan tonttia) oli rakennettu uudesta hirrestä 1842. Se oli vuoraamaton ja maalaamaton, ja siinä oli eteinen, sali ja kaksi kamaria ja keittiö. Rakennuksessa oli lautakatto. Ikkunoita oli neljä ja lisäksi yksi ikkunan puolisko. Ullakon ikkunoita oli neljä kaksiruutuista. Puoliranskalaisia ovia oli neljä. Eteisen ovi oli lautainen pariovi. Tulisijoja oli kaksi suurta ja yksi pienempi ruskealasitteinen kaakeliuuni ja keittiön liesi, jossa oli paistinuuni. Savupiippuja oli kaksi.

Tontin itärajalla oli yhteen rakennetuista rakennuksista koostuva rivi. Pohjoisimpana oli leivintuparakennus, joka oli rakennettu uusista hirsistä vuonna 1821. Rakennus oli kunnoltaan välttävä, laudoittamaton ja maalaamaton. Rakennuksessa oli leivintuvan lisäksi kamari. Ikkunoita oli kolme. Väliovia oli kaksi. Leivintuvan uunissa oli myös liesi. Kamarissa oli lasittamaton kaakeliuuni. Rakennuksessa oli yksi savupiippu. Toinen osa oli myös rakennettu vuonna 1821, joka oli samassa kunnossa kuin leivintupakin. Rakennuksessa oli sauna ja kamari. Ikkunoita oli kolme ja ovia kaksi. Saunassa oli sekä liesi että uuni ja kamarissa kaakeliuuni. Savupiippuja oli yksi. Kolmas osa oli vaunuvaja ja ruokavarasto. Sen yläpuolella oli ullakko. Rakennus oli hirrestä. Se oli pystytetty vuonna 1821. Kunto oli välttävä. Rakennuksessa oli yksi pariovi ja kaksi yksipuolista ovea. Koko rakennusrivin katto oli lautaa.

Ulkorakennus tontin kulmassa oli rakennettu vuonna 1839. Se oli laudoittamaton ja maalaamaton. Siinä oli lampola, navetta viidelle lehmälle ja vasikalle sekä talli viidelle hevoselle ja kaksi liiteriä, joissa oli ullakko. Katto oli lautaa. Ovia oli kaksi pariovea ja kaksi yksiosaista.

Hauenguonontorin varressa, portin pielessä oleva rakennus oli hyväkuntoinen ja rakennettu vuonna 1842, laudoittamaton ja maalaamaton. Rakennus oli makasiini, jossa oli välipohja. Rakennuksessa oli yksi iso pariovi ja yksi pienempi yksiosainen ovi. Ullakkokerroksessa oli kolme kaksiruutuista ikkunaa. Rakennuksen katto oli lautaa.

Vuonna 1862 talon vakuutus uusittiin. Kiinteistö oli silloin kauppias I. J. Wesanderin omistuksessa. Nyt vakuutettiin myös kivirakennus. Sen rakennusvuosi oli 1795. Rakennus on katettu kattotiilillä.

Puisen ison asuinrakennuksen osalla ei ole tapahtunut muutoksia. Rakennus on hyvässä kunnossa. Pieni asuinrakennus on laudoitettu ja maalattu öljymaalilla.

Leivintupa- ja saunarakennus käsitellään nyt yhtenä kokonaisuutena. Leivintuvan- ja saunaosan välillä on eteinen ja kaksi työkaluhuonetta. Saunaosassa kerrotaan olevan renkitupa, jossa on kaakeliuuni ja sauna. Saunassa oli uuni ja liesi. Rakennus oli vuonna 1861 saanut uuden jatkeen. Se oli makasiini, jossa on vaunuvaja ja kaksipohjainen varasto. Tässä osassa oli tiilikatto, kun vanhassa osassa oli lautakatto. Koko rakennusrivi oli maalattu punaiseksi.

Karjasuojarakennus oli edelleen laudoittamaton, mutta maalattu punamullalla. Portin pielessä oleva makasiinirakennus oli samanlainen kuin ennenkin, samoin käymälärakennukset. Myös kaksi ajoporttia ja aidat vakuutettiin.

Vuonna 1898 oli kiinteistössä sattunut palovahinko. Talo oli kauppiaan leski Wilhelmina Wahlroosin omistuksessa. Vahinko koski puista isoa asuinrakennusta, mutta ei ollut kovin suuri. Kipinä oli lentänyt tulisijan ja kirjakaapin välissä olleeseen sateenvarjoon, sytyttänyt sen palamaan. Siitä palo levisi seinäpaperiin, sillä välin kuin tulta valvomassa ollut palvelustyttö oli ollut toisessa huoneessa. Kun hän tuli takaisin ja huomasi, mitä oli tapahtunut, hän oli noutanut keittiöstä vesiämpärin ja heittänyt sangolla vettä tuleen. Tuli sammui, mutta ehti kuitenkin tehdä pienen vahingon.

Muutospiirustukset

Pinnalan ulkorakennusta jatkettiin vuonna 1891. Jatko-osa tuli tontin etelärajalle ja siitä tuli olemassa olevan ulkorakennuksen runkoa syvempi. Uudisosaan tuli kaksi kaksikerroksista makasiinia. Vuonna 1893 tehtiin keskelle pihaa matala pulpettikattoinen rakennus, josta osa oli avointa katosta.

Vuonna 1896 tehtiin Pinnalan rakennuksen julkisivuissa muutoksia. Puuosaan avattiin yhden ikkunan kohdalle pariovi kadulta. Kiviosassa oleva O. E. Frundbergin Rauman uusi nahkakauppa sai samanlaisen uusrenessanssityylisen parioven ja uudet kiviaskelmat entisen koko jalkakäytävän leveydelle ylettyneiden puuportaiden tilalle.

Vuonna 1900 tehtiin Pinnalan puurakennuksessa tulisijan muutoksia. Ennestään oli koko puurakennuksessa ollut yksi leivinuunilla varustettu keittiö. Nyt haluttiin kaksi kamaria muuttaa keittiöiksi, mikä teki mahdolliseksi rakennuksen käyttämisen useampana erillisenä asuntona.

Vuonna 1912 oli vuorossa Kuninkaankadun varrella olevan makasiinin muuttaminen asuinkäyttöön ja pihan itäsivulla olevan rivin asuintilojen kunnostus. Makasiiniin tuli yksi huoneen ja keittiön, ja yksi kahden huoneen ja keittiön asuntoa. Piharivissä oli leivintupa ja sen takana oleva kamari sekä kamari, johon kuljettiin saman eteisen kautta. Toisessa päässä oli keittiö ja kamari, joihin pääsi suoraan kuistilta. Huoneet oli mahdollista vuokrata erillisinäkin. Keskellä rakennusta oli erillinen saunan kiukaalla, muuripadalla ja keittolevyllä varustettu huone. Kadunvarsirakennus sai hillityn jugendhenkisen vuorilaudoituksen. Myös portti tehtiin samaan tyyliin. Suunnitelmat laati Leonard Ahti.

Vuonna 1923 tehtiin kivirakennuksen katujulkisivulle kaksi näyteikkunaa. Puurakennuksen jakaminen jatkui vuonna 1924, jolloin tehtiin jälleen uusi keittiö ja katusivun suuri sali jaettiin kahdeksi huoneeksi.

Vuonna 1970 koko kiinteistö muutettiin taidemuseoksi ja useana huoneistona olleen puurakennuksen tilat yhdistettiin. Myös ullakko otettiin näyttelykäyttöön. Suunnitelmat laati Leevi Nurmi. Vuonna 1979 tehtiin Pinnalaan uusi umpinainen korkea portti. Vuonna 1981 tehtiin asuinrakennukseen uusi sauna. Osasta tiloista tuli taidemuseon varastoa.

Vuonna 1994 on Markus Bernoulli laatinut pitkän tähtäyksen kunnostus- ja käyttösuunnitelman kiinteistölle. Ensin kunnostettiin pihalla oleva ulkorakennus ja vuonna 1997 Einolan rakennus tontin itärajalla. Tilat tulivat palvelemaan museota.

Nykytilanne

Kuninkaankadun ja Itäkadun kulman puurakennus
Lyhytnurkkainen asuinrakennus, rakennettu 1827, vuorattu vaakalaudoituksella 1837, aumakatto, ruukkutiilikate. Alkuperäisasu harvinaisen hyvin säilynyt. Muutettu taidemuseoksi 1970.

Kivirakennus
Kaksikerroksinen rapattu kivitalo vuodelta 1795, klassistinen ulkoasu, satulakatto, Rauman vanhin yksityinen kivitalo.

Hauenguonontorin varren asuinrakennus
Lyhytnurkkainen asuinrakennus vuodelta 1842, alun perin kaksikerroksinen makasiini, myöhäisempi vaakalaudoitus, vanha ruukkutiilikate. Muutospiirustus vuodelta 1912 (Arvi Leikari), julkisivun vuorilaudoitus seuraa tätä suunnitelmaa.

Pihan puolen rakennusrivi
pitkänurkkainen asuinrakennus, pohjoisosa rakennettu vuonna 1821, eteläosa vuonna 1861, myöhäisempi pystylaudoitus. Alun perin pakari, sauna ja väentupa. Nykyinen ulkoasu vuodelta 1912 (Arvi Leikari)

Ulkorakennusrivi
Pitkänurkkainen ulkorakennus pääosin vuodelta 1839, jatkettu vuonna 1991, peiterimavuoraus ja katteena ruukkutiili

Portti
Uusi isokokoinen ajoportti.