Pihala
Historiaa
Vuonna 1800 tontti kuului uunintekijänpoika Carl Lönnbergille, jolla oli myös vähän peltoa.
Palovakuutukset
Palovakuutus on otettu vuonna 1859. Talon omistajana oli puuseppämestari C. C. E. Söderström. Päärakennus Eteläpitkäkadun ja Isopoikkikadun kulmassa oli vanha, hyväkuntoinen vinkkelirakennus. Se oli laudoitettu ja maalaamaton. Kuusiruutuisia ikkunoita oli kahdeksan ja lisäksi yksi leveämpi, yhdeksänruutuinen. Lisäksi rakennuksessa oli viisi kapeaa ullakon ikkunaa. Huoneita oli viisi: sali, kamari, keittiö, eteinen ja puusepänverstas. Tulisijoista kolme oli keittiön liesiä ja kolme nelikulmaista, ruskea- ja valkealaitteista kaakeliuunia. Kolmessa huoneessa oli tapetit. Huoneiston neljä väliovea olivat puoliranskalaisia peiliovia. Ullakon portaat lähtivät tavan mukaan eteisessä olevasta komerosta. Lisäksi eteisessä oli toinenkin komero.
Toinen rakennus sijaitsi Isopoikkikadun varressa päärakennuksen jatkeena siten, että päärakennusta lähinnä oli rakennukseen kuuluva katettu porttikäytävä. Portti oli öljymaalilla maalattu. Vanha rakennus oli laudoittamaton ja maalaamaton ja välttävässä kunnossa. Siinä oli yksi kuusiruutuinen ikkuna. Rakennuksessa oli leivintupa, makasiini ja talli. Leivintuvan uunin kanssa yhteen muurattuna oli myös saunan uuni.
Hirsinen ulkorakennus oli vanha ja harmaa. Siinä olivat aitta, navetta lato, liiteri sekä maanpäällinen kellari, jossa oli tiilinen kakluuni. Rakennus sijaitsi tontin länsirajalla ja oli rakennettu yhteen päärakennuksen kanssa.
Vuonna 1894 suoritetussa tarkastuksessa todettiin silloin työmies Gustaf Palmroosin omistamien rakennusten olevan niin huonossa kunnossa, että niiden palovakuutusarvoja oli syytä laskea.
Muutospiirustukset
Arvi Forsmanin tekemä muutospiirustus on vuodelta 1900. Ennen muutosta tontilla oli ollut palovakuutuksissa asuinrakennus Eteläpitkäkadun varrella, pakaritupa Isopoikkikadun varrella ja päärakennuksen kanssa yhteen rakennettu ulkorakennusrivi tontin länsirajalla. Nyt asuinrakennukset on tarkoitus rakentaa yhteen ja Eteläpitkäkadun puolen rakennusta levittää uusilla kuisti- ja keittiö-osilla. Lisäksi tehdään uusi kuisti Isopoikkikadun puolen siipeen. Eteläpitkäkadun puolen parituparakennuksessa on ollut keskellä eteinen ja keittiö sekä niiden molemmin puolin kaksi kamaria ja toisessa päässä vielä yksi vinkkeliksi rakennettu kamari. Nyt keittiö siirtyy kadun puolelta pihan puolelle eteisestä laajentuneeseen huoneeseen. Uuteen keittiöön tulee leivinuuni. Entisestä leivintupa- ja saunaosasta tulee erillinen huoneisto. Siiven pohjoispäästä puretaan pois yksi huone. Luultavasti tontille on aikaisemmin kuljettu leivintuvan ja muun asuinrakennuksen välissä olevasta katetusta solasta, mutta koska tähän osaan nyt tulee huoneita, pitää portille tehdä tilaa muualta. Koko rakennus saa uusrenessanssihenkisen vuorauksen ja uuden kivijalan. Myös ulkorakennusta kohennetaan ja siihen tehdään pieniä sisäisiä muutoksia.
Vuonna 1970 tehdään muutoksia rakennuksen sisätiloissa. Niiden tärkeimpänä syynä on mukavuuksien, pienten WC-komeroiden ja keittiön pesualtaiden asentaminen huoneistoihin. Yhdessä huoneistossa olleen leivinuunin paikalle tulee puuliesi. Myös kahdessa muussa keittiössä säilyvät puuhellat. Yksi iso huone esitetään jaettavaksi kahtia, ja molempiin uusiin huoneisiin tehdään peltiuunit. Muutamaa vuotta myöhemmin, vuonna 1873 ollaan rakennusta jälleen muuttamassa. Ilmeisesti kaksi huoneistoa on jo aiemmin yhdistetty ja tulisijoja poistettu. Nyt muutetaan yksi huone saunaksi, jossa on pieni löylyhuone varustettuna sähkökiukaalla, suihkulla varustettu pesuhuone sekä pukuhuone.
Nykytilanne
Asuinrakennus
Alun perin pitkänurkkainen asuinrakennus, ilmeisesti 1700-luvulta, itäsiipi myöhäisempi, uusrenessanssivuoraus 1900 (Arvi Forsman), satulakatto
Ulkorakennus
Taloustiloja, autovajat
Portti
Vanhantyyppiseksi tehty portti.