Multala ja Sillangorv

Historiaa

Tontille ei vuonna 1756 ole merkitty omistajaa. Vuonna 1800 omistajana Multalaksi kutsutulla tontin puolikkaalla oli tullinhoitajan tytär Anna Armell. Lisäksi tontilla asui vanha renki Matti Lungrén. Hänen omaisuudekseen on merkitty tynnyrinalan kylvö. Mies oli muuten köyhä. Sillapääksi kutsutun tontinosan omisti värjäri Peter Cederstein. Hänen talonsa oli arvokkaampi kuin tontin toisella puoliskolla oleva.

Palovakuutukset

Kuninkaankadun varrella ja joen rannassa olevan tontin 67 rakennukset vakuutettiin vuonna 1855. Talon omisti silloin värjärimestari J. J. Pohlman. Tontilla oli viisi rakennusta, joista päärakennus sijaitsi Kuninkaankadun ja joen varrella, toinen asuintiloja käsittävä rakennus tontin länsirajalla, pääty Kuninkaankadulle. Kolmas rakennus, jossa oli navetta, oli tontin läntisen ulokkeen etelärajalla. Kaksi muuta rakennusta oli joen varressa. Ne olivat värjäämörakennus ja värjäämön kuivaamorakennus.

Päärakennus oli vinkkelirakennus, joka oli vanha, hyvässä kunnossa, laudoitettu ja maalattu punamullalla. Katto oli lautaa. Rakennuksessa oli yhdeksän huonetta: eteinen, sali, kuusi kamaria ja keittiö. Rakennukseen kuului myös lautakuisti, jossa oli ikkunat ja lautainen pariovi. Muut ikkunat olivat neliruutuisia ja niitä oli 12. Ullakon ikkunoita oli kaksi. Tulisijoja oli viisi kaakeliuunia: yksi litteä ja ruskeaksi lasitettu, yksi valkoinen, litteä, yksi ruskea pylväsuuni, yksi ruskea, pyöreä ja yksi lasittamaton, pyöreä. Lisäksi oli keittiön liesi, jossa oli hella ja leivinuuni. Savupiippuja oli viisi. Väliovia oli yhdeksän puoliranskalaista peiliovea. Kolmessa huoneessa oli paperitapetit ja paperikatot, lisäksi kahdessa huoneessa paperitapetit.

Toinen asuinrakennus oli pystytetty edellisen vuoden aikana. Se oli hirttä ja osittain lautaa ja maalattu punamullalla. Rakennuksessa oli leivintupa, kamari palvelusväelle, liiteri ja makasiini, jossa oli välipohja. Katto oli lautaa. Kuusilasisia ikkunoita oli kaksi. Väliovia oli yksi puoliranskalainen, lisäksi oli joukko yksin- ja kaksinkertaisia lautaovia ja luukkuja eri tiloihin. Rakennuksessa oli yksi iso tiilinen kaakeliuuni ja leivintuvan uuni. Länsipäätyyn, rakennuksen kanssa yhteen, oli rakennettu vielä värjäämön kuivausteline. Myös ajoportti ja sen yhteydessä oleva pieni käyntiportti vakuutettiin, kuten myös aita, jossa oli pieni portti. Vakuuttamatta jätettiin navettarakennus ja värjäämön kaksi rakennusta.

Vuonna 1859 tehtiin uusi vakuutuskirja. Silloin vakuutettiin samana vuonna valmistunut värjäämörakennus, joka sijaitsi joen pohjoispuolella olevalla, tonttiin kuuluvalla alueella, jossa aikaisemmin oli ollut puutarha. Rakennus oli hirrestä ja laudoittamaton sekä maalattu punaisella vesimaalilla. Tiloja oli kuusi huonetta: neljä suurta värjäämöhuonetta ja kaksi pienempää kamaria. Huoneissa oli yhteensä kolme kaakeliuunia ja suuri värjäämön uuni, jossa oli viisi hormia, ja toinen pienempi uuni, jossa oli kaksi hormia. Rakennuksen katto oli tiiltä. Ikkunoita rakennuksessa oli 11 ja ne olivat kuusiruutuisia. Ikkunoihin oli myös lautaiset luukut. Palovakuutuksessa lueteltiin myös värjäämön erikoisvarustusta ja koneita.

Vuonna 1860 uusittiin vakuutuskirja. Päärakennuksessa ja leivintuparakennuksessa ei ollut tapahtunut muutoksia, mutta uutena ilmoitettiin rakennus, joka oli pystytetty vuonna 1859. Se sijaitsi tontin läntisen ulokkeen länsiosassa. Vanhat värjäämörakennukset oli paikalta hävitetty uuden, joen toisella puolella olevan, valmistuttua. Uusi pihalla oleva rakennus oli hirttä ja siinä oli kellari, jossa oli tiilinen kaakeliuuni, makasiini, jossa oli välipohja, talli, navetta ja kaksi käymälää. Myös portit ja aidat mainitaan tässä vakuutuksessa.

Vuonna 1884 kauppias N. G. Karlström on uusinut vakuutuksen. Rakennuksissa oli tapahtunut eräitä muutoksia. Päärakennuksen kerrottiin olevan laudoitettu ja maalattu öljymaalilla itä- ja eteläpuolelta, muilta sivuilta punamullalla. Edellisenä kesänä rakennus on korjattu: se on saanut uudet lattiat ja tulisijat, joista viisi on hienoa valkoista kaakeliuunia, tapetit, korkeat ikkunat ym. sekä rakennuksen ulkopuoli on laudoitettu. Toisessa asuinrakennuksessa ilmoitettiin nyt olevan leivintuvan sijasta pesutupa. Vanha ulkorakennus ei ole muuttunut. Vuonna 1859 rakennetun ulkorakennuksen kellaria ei enää käytetä kellarina vaan liiterinä.

Tontille oli tehty vuonna 1875 uusi tiilinen jääkellarirakennus. Sen perusta oli kiveä ja se oli rapattu ja suojattu auringolta itä ja eteläpuolelta. Pohjoispuolella oli laudasta tehty eteinen. Joen toisella puolella oleva värjäämörakennus oli muutettu olutpanimoksi ja varustettu sen mukaisesti. Lisäksi joen toiselle puolelle oli rakennettu ulkorakennus ja puinen jääkellari.

Seuraavan kerran vakuutuskirjoja uusittiin vuonna 1890. Kiinteistön omisti silloin panimomestari J. M. Fröjdman. Asuinrakennus ilmoitettiin nyt edellisenä vuonna perusteellisesti korjatun. Se oli laudoittamaton ja maalaamaton. Katto oli lautaa. Asuinhuoneita oli seitsemän, keittiö, tampuri ja avoin, tiilikattoinen veranta. Kaakeliuuneja oli kahdeksan (niistä kuusi hienoa valkoista). Lisäksi keittiössä oli tulisija, jossa oli hella ja leivinuuni. Toinen asuintiloja sisältävä rakennus ei ollut muuttunut. Vuonna 1859 rakennetut ulkorakennukset eivät myöskään olleet muuttuneet. Tiilisessä jääkellarirakennuksessa oli nyt asvalttihuopa-katto. Joen toisella puolella olevia, panimoon liittyviä, rakennuksia oli korjailtu.

Muutospiirustukset

Vuodelta 1883 on tontin Kuninkaankadun puoleista asuinrakennusta koskeva muutospiirustus. Rakennuksessa oli Kuninkaankadun puolella viisi, rakennuksen rungon levyistä huonetta sekä keskellä eteinen ja pienempi eteiskamari. Pihan puolella rakennuksen itäpäässä oli levennys, jossa oli kamari ja iso keittiö. Rakennuksen kulmassa oli kuisti. Lisäksi yhteen huoneeseen oli oma sisäänkäynti.

John Fredr. Lindegrenin laatima muutospiirustus on vuodelta 1889. Koko julkisivu sai uuden koristeellisen uusrenessanssivuorauksen, joka on sukua vuotta aikaisemmin suunnitellulle Mattlan vuorilaudoitukselle. Yhteistä ovat muun muassa kaariaiheiset ullakon ikkunat, jotka nousevat räystään yläpuolelle. Rakennukseen tehtiin myös lisää huoneita. Olemassa olevien tilojen seinien paikkoja hieman siirrettiin siten, että muutoksen jälkeen rakennuksessa oli keskellä, kadun puolella sali ja sen molemmin puolin kamarit. Pihan puolella oli eteinen, kaksi huonetta ja keittiö. Kadun varressa oli uusi kapeampirunkoinen rakennusosa, jossa oli kaksi huonetta, ja pihan puolella avonainen veranta. Asemapiirroksesta selviää, että tontilla oli lisäksi joukko muita rakennuksia: yksi pitkä rakennus tontin länsirajalla, pääty Kuninkaankadulle päin ja kolme rakennusta joen varressa. Joen toisella puolella oli tuotantorakennuksia ja joen yli silta.

Vuonna 1895 haluttiin isoista saleista toinen jakaa kahdeksi pienemmäksi huoneeksi, ja uusi huone varustaa rautakamiinalla, josta vedettiin rautaputki viereisen huoneen kaakeliuunin hormiin.

Vuonna 1905 tehtiin muutoksia tontin länsirajan rakennuksessa. Siinä on ollut ilmeisesti osittain tuotantoa palvelevia tiloja, mutta nyt tehtiin tulisijamuutoksia siten, että siihen tuli leivintuvan ja kamarin huoneisto, huoneen, keittiön ja eteisen käsittävä huoneisto ja kadunpuoleiseen päähän kaksihuoneinen liikehuoneisto. Viistoon päätyyn tehtiin korkeat näyteikkunat ja aidan suuntaan kolmiomainen kuisti, johon oli sisäänkäynti sekä kadun että pihan puolelta. Paria vuotta myöhemmin haluttiin leivintupa jakaa huoneeksi, keittiöksi ja eteiseksi. Suunnitelmien laatijana oli Arvi Leikari.

Vuonna 1917 on Onni von Zansen tehnyt suunnitelman päärakennuksen muutoksia varten. Avoverannan paikalle tulisi lisäys, johon tulisi keittiö, eteinen ja pari sisäänkäyntiä. Rakennuksen päätyyn, joen puolelle tulisi pulpettikattoinen lisäys, johon tulisi katusisäänkäynti sekä toinen ovi pihan puolelta. Kaakeliuunit oli esitetty purettavaksi ja korvattavaksi lämmitysjärjestelmällä, jossa kahdesta keittiöstä ja yhdestä muusta huoneesta käsin saataisiin lämmitettyä kaikki huoneet. Sekä toisen keittiön rakentaminen että tulisijojen muutos jäi kuitenkin toteuttamatta.  Asemapiirroksessa ovat mukana myös tontin muut rakennukset: tontin länsirajalla oleva asuinrakennus ja joen rannassa olevat kivinen kellari ja puinen ulkorakennus. Toisella puolella jokea on suuri puinen panimorakennus. Joki on melkein koko tontin matkalta katettu kannella. Panimorakennus on jatkuvasti muutosten kohteena.

Vuonna 1942 kaivettiin Kuninkaankadun varressa olevan asuinrakennuksen alle kellari, johon tuli lämmityskattila. Uunit purettiin muualta, paitsi keittiöistä. Rakennukseen tehtiin myös kolme pientä WC:tä. Kadun puolella oli, joen suunnasta lukien, kolme asuin- ja kaksi toimistohuonetta. Pihan puolella oli keittiö, huone, eteinen ja toinen keittiö sekä lasitettu veranta, joka pohjapiirroksessa mainitaan etikettivarastoksi. Vuonna 1974 on rakennuksessa ollut osittain asuin-, osittain toimistotiloja, mutta nyt haluttiin kaikki tilat asuinkäyttöön. Asuntoja tuli kaksi. Samalla uusittiin WC-tiloja ja isompaan asuntoon tehtiin suihkukomero. Nyt myös isomman asunnon keittiön puuhella jouti pois, mutta pienempään asuntoon sellainen vielä jäi. Vuonna 1977 tehtiin muutoksia tontin toisessa asuinrakennuksessa. Tulisijat purettiin ja rakennukseen tehtiin mukavuudet. Asuntoja oli kaksi.

Vuonna 1980 muutettiin tiilinen kellarirakennus asunnoksi. Viereiseen ulkorakennukseen tuli autovajoja, joihin kuljettiin joen yli, kuten asuinrakennukseenkin. Suunnitelmat teki Markus Bernoulli.

Nykytilanne

Kadunvarren asuinrakennus
Lyhytnurkkainen asuinrakennus, muutettu perusteellisesti ja vuorattu uusrenessanssiasuun 1889 (John F. Lindegren), aumakatto

Tontin länsirajalla oleva asuinrakennus
Pitkänurkkainen asuinrakennus vuodelta 1854, uusrenessanssivuoraus1905

Kivirakennus
Rapattu rakennus, joka alun perin on ollut oluttehtaan varastokellari, mutta on 1980-luvulla muutettu asuinrakennukseksi (Markus Bernoulli)

Ulkorakennus
Pitkänurkkainen ulkorakennus.