Mattla

Historiaa

Mattla oli 1756 Jaakko Mattlan omistuksessa. Tonttiin kuului vielä kaalimaana oleva osa. Vuonna 1800 omistajana oli porvari Abraham Limnell. Hänellä oli yli kolme tynnyrinalaa peltoa, niittyä, ruoka-aitta, riihi, lato ja ranta-aitta.

Palovakuutukset

Palovakuutuksen otti vuonna 1863 suojelusmies C. G. Palmroth. Tontin päärakennus oli Kuninkaankadun varressa, ja rakennuksessa oli toinen siipi pihan puolella, tontin länsirajalla. Rakennus oli vanha, osa siitä oli laudoitettu ja maalattu punamullalla. Katto oli lautaa ja eteläpuolella oli tiilikatto, jonka alla oli tuohta. Rakennuksessa oli kaksi eteistä, kaksi salia, neljä kamaria ja yksi leivintupa. Yhteensä viisi kaakeliuunia ja leivintuvan liesi, jossa oli uuni. Rakennuksen alla oli holvattu tiilikellari. Rakennuksessa oli myös kuisti.

Tontin itälaidalla oli hirsinen puuliiteri. Sen kunto oli välttävä ja rakennus oli maalamaton ja laudoittamaton. Katto oli lautaa. Tontin toinen, myös tontin itälaidalla sijaitseva, asuinrakennus oli vanha, kunnoltaan välttävä, laudoittamaton ja maalaamaton ja lautakattoinen. Rakennuksessa oli leivintupa ja kamari. Tulisijoina oli leivintuvan uuni, jossa myös oli saunan uuni, ja kamarin kaakeliuuni.

Ulkorakennus pihan perällä, joen rannassa, oli tehty osaksi hirrestä, osaksi laudasta. Rakennus oli hyvässä kunnossa, vaikka oli vanha. Se oli laudoittamaton ja maalattu punaisella vesimaalilla. Katto oli lautaa. Rakennuksessa oli talli ja navetta, joissa oli heinäparret, lato, ruoka-aitta, jossa oli ullakko sekä puuvaja. Myös tontin kaksinkertainen lautaportti, tonttia kiertävä maalaamaton lauta-aita ja maalaamaton säleaita puutarhan ympärillä vakuutettiin.

Vuonna 1877 talon omisti nahkurimestari K. F. Sjöblom. Päärakennuksen kerrottiin silloin olleen osittain vanha, osittain samana vuonna rakennettu. Osa rakennusta oli laudoitettu ja maalattu keltaisella öljymaalilla, osa oli maalattu punamullalla, katto oli lautaa. Rakennusta oli korotettu hirsillä samana vuonna. Huoneita oli kymmenen: kaksi eteistä, kolme salia, neljä kamaria ja leivintupa. Kaakeliuuneja oli seitsemän ja leivintuvan uuneja yksi. Viimeksi kuluneen vuoden aikana oli tehty uusi lattia kuuteen huoneeseen sekä osittain kolmeen kamariin. Kolme huonetta oli saanut uudet tapetit, kolme uudet kaakeliuunit, ja rakennus oli maalattu sekä sisältä että ulkoa. Talon alla oli holvattu kellari ja rakennukseen liittyi myös lautakuisti.

Toinen asuinrakennus tontin itälaidalla oli vanha ja hyvässä kunnossa. Se muodostui kahdesta aikaisemmasta rakennuksesta, jotka oli rakennettu yhteen, laudoitettu ja maalattu punamullalla. Rakennuksessa oli kamari ja leivintupa sekä seinätön suoja vuotien kuivausta varten. Kuusi puupylvästä tuki suojan katosta. Rakennuksen katto oli lautaa.

Tontin länsilaidalla oleva asuinrakennus oli tehty hiljakkoin. Rakennusta ei ollut vuorattu, mutta se oli maalattu punamullalla. Katto oli lautaa. Rakennuksessa oli nahkurinverstas ja kamari tai niin kutsuttu kuivaverstas. Rakennuksessa oli kaksi kaakeliuunia.

Tontin perällä oli ulkorakennus, joka on vanha, laudoittamaton ja punamullalla maalattu. Rakennuksessa oli lautakatto. Tiloja oli talli ja navetta, joissa oli heinäparvet, lato, puuliiteri ja ruoka-aitta, jossa oli ullakko. Navettaan oli tehty uusi lattia ja yksi seinä oli kengitetty, tallia ja ruoka-aittaa oli kunnostettu ja ne olivat saaneet uudet lattiat ja välikatot. Lisäksi vakuutettiin portti ja aita.

Tehtailija K. F. Sjöblom otti uuden vakuutuksen vuonna 1887. Rakennuksia oli jälleen korjattu. Sekä päärakennuksen seinät että sisustus olivat saaneet uuden ilmeen. Arvioijan mielestä työ oli tehty niin hyvin kuin voi: julkisivu oli arkkitehtonisessa mielessä erityisen koristeellinen, sisustus oli myös melko upea, kaakeliuunit kaikki priima valkoisia, kaikissa huoneissa hienot tapetit, lattiat ja välikatot hyvällä maulla maalatut. Lattian alla sekä tapettien ja vuorilaudoituksen alla oli joka paikassa asvalttihuopaa ja pahvia, niin että pikkumainen säästäminen ei missään ole tullut kysymykseen. Myös kellarikerroksessa oli tyylikkäät ikkunat ja ovet. Kauniit syöksytorvet olivat sinkkiä ja galvanoitua peltiä. Itärajalla oleva asuinrakennus oli saanut uuden laudoituksen ja se oli öljymaalattu. Myös muut rakennukset olivat hyvässä kunnossa.

Rakennuskohtaisesta selostuksesta selviää, että päärakennuksessa oli nyt peltikatto. Huoneita rakennuksessa oli viisi, lisäksi tampuri, kaksi peltikattoista ja ikkunallista kuistia. Kellarikerroksessa oli kolme holvaamatonta huonetta. Kellarikerroksessa oli tiiliseinät, sementtilattia, pellitetty katto ja portaat olivat kiveä, ulko-ovet pellitettyjä. Kellarikerrokseen oli sisustettu myymälä, varasto ja ruokavarasto. Tiloissa ei ollut tulisijaa.

Syyskuussa 1894 sattui palovahinko, jossa kaksi ulkorakennuksista kärsi vaurioita. Tuli oli lähtenyt liikkeelle verstashuoneesta, jota oli lämmitetty koko päivä. Olettamuksena oli että lämmitys oli ollut liian kovaa, jolloin muuri oli ylikuumennut. Verstasrakennus kärsi pahoja vaurioita. Tulipalon jälkeen tehtailija Sjöblom lupasi lahjoittaa palokunnalle varat vesipumpun hankkimista varten.

Maistraatti kuitenkin kielsi korjaamasta rakennuksia entiselleen, sillä ne olivat jo valmiiksi rappiolla ja palo oli vain pahentanut asiaa. Maistraatti ei hyväksynyt Sjöblomin esittämiä muutospiirustuksia, joiden mukaan tiloista olisi tullut osaksi kaksikerroksisia, siten että molemmissa kerroksissa olisi tulisija. Lisäksi rakennuspaikka oli ahdas. Sjöblom valitti päätöksestä kuvernöörille. Hänen mielestään rakennuksen voisi saada melko vähällä rahalla kuntoon. Jos rakennuksen korjaamista ei sallittaisi, siitä aiheutuisi liiketoiminnalle huomattavaa haittaa: koko nahanjalostus olisi lopetettava tontilla, jolla sijaitsi kallisarvoisia nahanparkitusaltaita. Maistraatin mielestä valitus oli ollut aiheeton ja tontilla tapahtuneen toiminnan merkitys liioiteltua. Itse asiassa tontilla oli vain muutama allas, kun niitä muualla oli kaksikymmentä. Oli ollut virhe, että tämän tyyppisen rakennuksen pystyttämiseen oli annettu lupa vuonna 1870, kun rakennus oli vastoin kaupungin rakennussääntöäkin. Sitä ei edes tilapäisesti saisi kunnostaa.

Verstasrakennus oli vuoden 1877 vakuutuksessa esitetty asuinrakennukseksi, samoin vuoden 1887 vakuutuksessa, jossa mainittiin rakennusvuodeksi 1870. Työntekijöitä asui tässäkin verstasrakennuksessa, kuten myös muualla. Molempien vakuutusten mukaan rakennuksessa oli yksi kerros ja siinä oli kaksi huonetta. Tulisijallisesta ullakkokerroksesta ei puhuta mitään.

Kuvernöörin päätöksen mukaan rakennuksen sai panna tilapäisesti kuntoon kolmen tai viiden vuoden määräajaksi. Ullakolle ei kuitenkaan saanut tehdä tulisijaa. Lopulta vakuutusyhtiön paikallinen edustaja kertoi, että valitus oli Sjöblomille vain periaatekysymys maistraatin ja hänen välillään. Rakennusta ei ollut tarkoituskaan korjata. Vakuutusyhtiö oli lunastanut rakennuksen rippeet ja ne tullaan myymään huutokaupalla poissiirrettäviksi.

Toisin kuitenkin kävi. Vuonna 1895 tehtailija Sjöblom uusi taas tontin vakuutuksen. Vakuutuksesta selviää, että vuonna 1870 rakennettu hirsinen verstasrakennus oli hyvässä kunnossa ja asvalttihuopakaton alla. Rakennus oli laudoitettu ja punamullalla maalattu. Huoneita oli kaksi, jotka oli sisustettu nahkurin työhuoneiksi. Rakennuksessa oli yksi takka, johon oli muurattu myös pata. Rakennuksen vakuutusarvoa nostettiin, koska rakennus oli vuoden 1894 palon jälkeen korjattu hyvään kuntoon. Vakuutusyhtiön raumalainen edustaja oli liittänyt papereihin huomautuksen, että kuvernöörin päätöksen mukaisesti rakennukselle oli annettu vain väliaikainen, korkeintaan viideksi vuodeksi tarkoitettu kunnostuslupa.

Myös toinen, vähäisiä vaurioita saanut rakennus oli korjattu.

Muutospiirustukset

Vuodelta 1880 on muutospiirustus, joka koskee tontin itärajalla olevaa rakennusta. Siinä oli leivintupa ja kamari sekä eteläpäässä pylväiden kannattama katos. Nyt haluttiin katos purkaa ja sen sijaan rakentaa lautavaja rakennuksen pohjoispäähän. Muita rakennuksia tontilla oli asuinrakennus Kuninkaankadun varrella ja tontin länsirajalla sekä toinen asuinrakennus pohjoisempana tontin länsirajalla. Joen varressa oli ulkorakennus.

Vuodelta 1888 on August Heleniuksen laatima päärakennusta koskeva muutospiirustus. Pääasiana siinä on julkisivujen komea uusrenessanssivuoraus, joka toteutetaan sellaisenaan ja joka toimii monen muun rakennuksen vuorilaudoituksen esikuvana. Poikkeuksellisesti tässä tehdään rakennuksen alapuolelle käyttöön tuleva kellari koko rakennuksen katusivun matkalle. Leikkauspiirustuksesta selviää, että myös rakennuksen sisätiloihin on ajateltu yhtä hienoa uusrenessanssiasua kuin julkisivuun. Salin komeat pariovet, seinien panelointi ja iso kaakeliuuni kuuluvat asiaan. Pohjapiirroksessa rakennuksen päässä on rungon syvyinen sali, sitä seuraa eteinen ja kolme pientä kamaria ja rakennuksen päässä pienempi huone sekä osittain pihasivulle ylettyvä, leivinuunilla varustettu keittiö. Pihasivulla on vielä kaksi isohkoa huonetta. Pääsisäänkäynnin edessä samoin kuin keittiön oven edessä on kuisti. Ilmeisesti pihasiipi ei toteutunut aivan tämän suunnitelman mukaan.

Tontin kaikki rakennukset selviävät vuodelta 1895 olevasta, John Fredr. Lindegrenin laatimasta muutospiirustuksesta. Kadun varressa on asuinrakennus ja sen jatkona pihasivulla toinen asuinrivi, jota nyt haluttiin laajentaa. Samalla tontin länsisivulla oleva ulkorakennus tehtiin uudelleen. Joen rannassa ja tontin itäsivulla oli myös ulkorakennukset. Muutos koski asuinrakennuksen pihasiipeä, johon rakennettiin yksi pieni kamari lisää. Kamari ei ollut yhteydessä muihin asuintiloihin, vaan sinne kuljettiin oman pienen kuistin kautta. Myös leivintupaan oli oma sisäänkäynti, eikä se ollut yhteydessä muihin huoneisiin. Leivintuvan uunissa oli myös muuripata ja kiuas. Saunomista varten oli leivintuvan nurkasta erotettu keveällä väliseinällä oma osasto. Siivessä olevat keittiö ja kaksi kamaria liittyivät katusivun asuinhuoneisiin, vaikka keittiöön oli omakin sisäänkäynti. Pihasivun julkisivupiirustuksesta selviää, että rungoltaan muuta rakennusta hieman leveämpi pakariosa on ilmeisesti nivelosaa vanhempi. Se on vaakalaudoitettu ja ikkunat ovat kuusiruutuiset. Ullakkokerroksen ikkunat ovat kaksiruutuiset. Uusi jatko-osa on sopeutettu rakennuksen ulkoasuun ja kuistista tehty harjakattoinen. Nivelosassa ikkunat ovat T-jakoiset ja erillinen ullakko-osa puuttuu.

Uudelleen rakennettava ulkorakennus tehtäisiin laudasta. Siitä haluttiin kaksikerroksinen ja molempiin kerroksiin tulisi yhtenäinen huonetila, johon pääsisi sekä pitkältä sivulta että päädystä. Rakennus olisi pystylaudoitettu. Vuonna 1905 oli suunnitteilla tontin länsirajalla olevan ulkorakennuksen korvaaminen uudella asuinrakennuksella. M. Isaksonin laatima suunnitelma jäi toteutumatta.

Vuodelta 1905 on myös toinen M. Isakssonin laatima piirustus. Se koskee tontin itärajalla olevaa rakennusta. Siinä oli osittain varasto-, osittain asuintiloja sekä avonainen katos. Nyt haluttiin enemmän asuintiloja. Vanhan keittiön hellan lisäksi tuli kolme kaakeliuunia. Sisäänkäyntejä tuli kaksi. Samana vuonna haluttiin länsisivun rakennuksen erillisestä kamarista tehdä hellahuone. Vuonna 1931 myös viereinen huone, jossa ei enää ollut leivinuunia, kuului samaan asuntoon. Rakennuksen siipiosaa oltiin levittämässä kahden kamarin osalta, niin että runkoleveydeksi tuli sama kuin entisessä pakariosassa. Rakennuksen kattoa korotettiin. Vuonna 1935 tehtiin joenvartiseen ulkorakennusriviin pellillä vuorattu autotalli.

Vuonna 1951 Mattlan päärakennuksessa oli pankki. Pankkisalia varten purettiin yksi väliseinä. Pankki tarvitsi myös holvin. Rakennuksen vanhoja tulisijoja purettiin ja sisäänkäyntejä muutettiin. Rakennuksessa oli edelleen myös asuinkäytössä olevia tiloja. Tässä vaiheessa otettiin käyttöön myös ullakkokerroksen tiloja, ja pihan puolelta kadunvarsirakennus alkoi näyttää kaksikerroksiselta. Toisen kerroksen asuntoon tuli jopa parveke. Rakennuksessa siirryttiin keskuslämmitykseen.

Vuonna 1961 tehtiin tontin itärajan rakennukseen uusi autotalliosa. Tontilla ei ollut enää muita ulkorakennuksia.

Vuonna 1965 muutettiin päärakennusta kirjapainon käyttöön sopivaksi. Holvi ja joitakin väliseiniä purettiin, toisaalta rakennettiin uusia kevyitä seiniä.

Vuonna 1983 suunniteltiin muutoksia. Kuninkaankadulle haluttiin tehdä jälleen asunto. Tontin länsilaidalla oleva siipi säilyisi myymäläkäytössä. Pihan puolelle oli tarkoitus tehdä uusia kuisteja, jotka olisivat rakennuksessa aikaisemmin olleiden tapaisia. Katusivulle suunniteltiin myös korkeaa, uusrenessanssiaiheista porttia. Parin vuoden päästä suunnitelmat olivat muuttuneet niin, että asunnon paikalle haluttiinkin tehdä ravintola. Ullakkokerroksen asuntoa haluttiin suurentaa ja ajanmukaistaa. Suunnitelmien toteutuminen kuitenkin viivästyi, ja vasta vuonna 1994 tehtiin rakennuksen alakertaan lopulta asunto. Länsisiipi jäi myymälä- ja verstaskäyttöön.

Nykytilanne

Kadunvarsirakennus
Pitkänurkkainen asuinrakennus, osittain liiketalona. Pihasiipi rakennettu vuonna 1877, katusiipi sitä ennen, katujulkisivussa uusrenessanssivuoraus vuodelta 1887 (August Helenius), pihajulkisivussa uurrettu vaakalaudoitus, aumakatto, kivijalassa ikkunat.

Ulkorakennus
Pitkänurkkainen ulkorakennus, uurrettu vaakalaudoitus.