Maalar

Historiaa

Vuonna 1800 omisti talon pormestari Joh. E. Normén. Hänellä oli myös peltoa, niittyä, riihi- ja lato-osuus sekä kaksi ranta-aittaa.

Palovakuutukset

Palovakuutuksen ottamisen aikaan vuonna 1840 tontin omistajana oli apteekkari Carl Fredrik Hellsten, joka oli ostanut talon kahta vuotta aikaisemmin. Rakennuksia oli silloin tontilla viisi. Isoraastuvankadun ja Vanhankirkonkadun kulmassa sijaitseva päärakennus oli pystytetty vuonna 1809 ja laudoitettu vuonna 1930. Vuonna 1837 oli kaikkiin huoneisiin tehty uudet lattiat, ja kahta vuotta myöhemmin uusittiin koko lautakatto. Rakennuksessa oli kaksi savupiippua. Ikkunoita oli kuusi kaksinkertaista kitattua ikkunaa, ja ullakon ikkunoita oli viisi. Sisäänkäynnin edessä oli kaiteella varustettu porras.

Päärakennuksessa oli sali, neljä kamaria ja eteinen. Huoneiden varustetasosta kerrotaan, että lattiat oli tehty kuusilankuista ja että niissä oli täyte- ja trossipohja. Sisäkatot olivat pontatusta mäntylaudasta. Ullakon portaat lähtivät eteisen komerosta. Eteiseen johti pariovi, jossa oli ikkuna. Huoneiden ovet olivat puoliranskalaisia, öljymaalattuja peiliovia. Huoneissa oli katto-, jalka- ja rintalistat. Salin tapetit olivat kankaasta ja öljymaalatut, neljässä kamarissa oli paperitapetit. Salissa oli iso ja kamareissa pienemmät, ruskeaksi lasitetusta kaakelista tehdyt uunit. Eteisen uuni oli yksinkertaisempi, lasittamattomasta kaakelista tehty. Rakennuksen pohjakaava oli karoliininen keskeissalikaava, jossa keskellä rakennusta olivat iso sali ja kapea eteinen sekä molemmissa päädyissä kaksi kamaria. Palovakuutuksessa mainitut salin tapetit ovat ilmeisesti samat, jotka olivat tulleet myöhemmin museolle. Niiden hedelmäpuuaiheet edustavat tyylillisesti rakennusta vanhempaa perinnettä, ja ovat Raumalla säilyneinä ainutlaatuiset. Vastaavia on Suomessa säilynyt vain kaksi.

Maalarin toinen asuinrakennus oli päärakennusta uudempi ja sijaitsi Vanhankirkonkadun puolella. Se oli rakennettu päärakennuksen ja vanhemman ulkorakennuksen väliin sekä molempien kanssa yhteen. Rakennus oli pystytetty vuonna 1833 ja käsitti leivintuvan, erillisen keittiön ja kamarin. Ikkunoita oli viisi ja lisäksi viisi ullakon ikkunaa. Tämän uudemman rakennuksen ikkunat olivat vähän suurempia kuin päärakennuksessa. Palovakuutusta otettaessa ei rakennusta vielä ollut vuorilaudoitettu eikä maalattu. Keittiön uuni oli tiilestä, ja siinä oli sekä liesi että leivinuuni. Tiilisessä keittiön uunissa olivat sekä liesi että leivinuuni. Väliovia oli neljä ja eteiseen ikkunallinen pariovi.

Ulkorakennuksista vanhin sijaitsi Vanhankirkonkadun varrella. Se oli rakennettu vuonna 1805, ja siinä oli kolmen hevosen talli, navetta neljälle lehmälle ja vasikalle sekä heinävintti karjatilojen yläpuolella. Uudempi, puuliiterin ja makasiinin käsittävä rakennus oli vuodelta 1839 samoin kuin ruoka-aitan ja vaunuvajan käsittävä rakennus. Tämän uudemman rakennuksen alla oli kellari, jonka seinät olivat harmaakivestä. Lisäksi tontilla oli vielä käymälärakennus, joka oli tehty kahden muun ulkorakennuksen kanssa samaan aikaan. Nämä rakennukset sijaitsivat tontin pohjoisrajalla, raatihuoneen pihaa vasten. Tontille johti Isoraastuvankadulta vahvoista lankuista tehty, vuorattu ja öljymaalattu portti. Päärakennuksen ja portin välissä oli lauta-aita, joka oli tehty samaan aikaan kuin ulkorakennukset.

Apteekkari Hellstenin kuoltua talon omisti pitkään hänen leskensä. Kauppias Fredrik Lehtinen osti talon vuonna 1875 ja möi sen edelleen vuonna 1877 laivuri F. W. Strömille. Rakennukset olivat hyvässä kunnossa, eikä vakuutusarvoon vaikuttavia muutoksia tehty ennen vuotta 1886. Päärakennuksen yksi kamari oli muutettu keittiöksi, ja vuonna 1876 uusittiin rakennusten sisustusta, mm. kaikkiin huoneisiin tuli uudet ovet. Myös leivintuparakennuksen sisustusta kunnostettiin samaan aikaan. Päärakennus oli 1880-luvulla öljymaalilla maalattu. Pakarirakennus oli saanut vuosikymmenien kuluessa vuorilaudoituksen ja oli maalattu punamultamaalilla. Sisäänkäynnin ulkopuolelle oli tullut katettu porras. Myös karjasuoja oli laudoitettu ja punamullalla maalattu. Kadun varressa oleva makasiinirakennus oli kokonaan öljymaalilla maalattu. Vaunuvaja- ja aittarakennus oli pihan puolelta laudoitettu ja maalattu öljymaalilla, muut sivut olivat laudoittamattomia ja punamullalla siveltyjä. Uutena rakennuksena oli tontille tullut vuonna 1979 pesutuvallinen sauna, joka oli vuorattu ja punamullalla maalattu. Tontti oli umpinaiseksi aidattu. Isoraastuvankadun puolella oli uusi, öljymaalattu aita sekä portti, jossa oli ajoportin lisäksi pienempi käyntiportti.

Muutospiirustukset

Keväällä vuonna 1900 kauppalaivurin leski Kristina Ström myi Maalarin talon Toiminimi Lehtinen & Sofronoffille. Jo samana keväänä kauppias Wilhelm Sofronoff ryhtyi uudistustöihin. Muutos oli hyvin perusteellinen. Vaikka turkulaisen August Heleniuksen laatimissa suunnitelmissa mainitaan, että kyseessä oli muutos- ja lisärakentaminen, ei vanhasta tosiasiassa jäänyt jäljelle paljoa tunnistettavaa. Päärakennus muuttui nykyiseksi, miltei koko Vanhankirkonkadun puoleisen sivun mittaiseksi leveärunkoiseksi, uusrenessanssivuoratuksi rakennukseksi. Laudoitus oli kaupungin komeimpia. Rakennus sai myös tyyliin sopivan portin. Vuonna 1906 tehdään rakennuksessa sisäisiä muutoksia, ja vuonna 1907 lisätään Isoraastuvankadun puolelle pieni kivirakenteinen osuus, johon tulee makuuhuoneeseen liittyvä alkovi ja komeroita. Suunnitelman laati Onni von Zansen. Keskelle julkisivua on vuonna 1914 avattu liikehuoneiston ovi. Näyteikkunaa suunniteltiin rakennukseen vuonna 1916. Samalla suunniteltiin myös sisäänkäyntiä alkoviosasta ja sen viereisen ikkunan muuttamista näyteikkunaksi. Katusisäänkäyntiä oli suunniteltu myös Vanhankirkonkadun varrelle vuonna 1921. Vuonna 1917 Maalarin talo oli siirtynyt rouva Emmy Äyhösen omistukseen.

Vuonna 1929 tuli ulkorakennuksen Isoraastuvankadun puoleiseen päähän kioski. Julkisivu oli entuudestaan edustava. Vuonna 1933 rakennuksen Isoraastuvankadun puoleiselle sivulle tehtiin ravintolatiloja. Ravintoloitsijana on Kosti Laitio. Vuonna 1945 Osuusliike Suojan ravintolatiloja laajennettiin ja uudistettiin. Isoraastuvankadun varren tiloja yhdistettiin, ja Vanhankirkonkadun varresta varattiin kaksi huonetta kabineteiksi. Rakennuksen Vanhankirkonkadun puolen itäpään huoneet yhdistettiin uudeksi ravintolaksi, johon tuli sisäänkäynti rakennuksen keskeltä. Myös keittiötilat uusittiin. Kellarikerrokseen tuli varastotiloja sekä kattilahuone. Keskuslämmitykseen siirryttäessä purettiin kaikki uunit. Vuonna 1946 rakennettiin ullakkokerrokseen majoitustiloja. Julkisivut muuttuivat katto-osaan tulevien ikkunoiden vuoksi. Vuonna 1961 uudistettiin ravintolatiloja. Ravintoloita on edelleen kaksi, joista toinen oli tarjoiluajatukselle perustuva ja toinen itsepalveluravintola. Itsepalveluravintolan sisäänkäynti siirtyi rakennuksen itäpäähän. Yksi rakennuksen ullakkokerroksen majoitushuoneista muutettiin henkilökunnan puku- ja pesuhuoneiksi. Majoitushuoneita jäi vielä seitsemän.

Nykytilanne

Kadunvarsirakennus
Lyhytnurkkainen asuinrakennus, nykyisin ravintola, koostuu kolmesta 1800-luvun alussa rakennetusta talosta, uusrenessanssivuoraus 1900 (August Helenius), satulakatto

Liikerakennus
Uudempi myymälärakennus, limilaudoitettu, satulakatto, rakennuksen runko ilmeisesti vuodelta 1839

Ulkorakennus
Ulkorakennus laudasta ja tiilestä, rakennettu osittain vuonna 1839

Portti
Vanhankirkonkadun puolella vanhan tyyliseksi tehty portti.