Luwila

Historiaa

Luvilan omistaja vuonna 1765 oli Henrik Hansson. Vuonna 1800 tontti kuului raatimies ja porvari Daniel Blomille. Hänellä oli myös yli kolme tynnyrinalaa peltoa, niittyä, ruoka-aitta, varastohuone, riihi ja lato sekä kolmanneksien riihi- ja lato-osuus. Lisäksi hänellä oli ranta-aitta lastauslaitureineen. Muutakin varallisuutta oli, mutta sen määrä oli yhtä suuri kuin velkojen.

Palovakuutukset

Vuonna 1847 otti raatimies ja kauppias Johan Lagerbom palovakuutuksen omistamalleen talolle. Päärakennus oli Kuninkaankadun varressa, ja siinä oli kaksi siipeä, toinen Koulukadun, ja toinen Isokirkkokadun puolella. Rakennusta oli muutettu ja sitä oli korjattu vuonna 1839. Se oli laudoitettu ja öljymaalilla maalattu lukuun ottamatta läntistä siipeä, joka oli maalattu vesimaalilla. Ikkunat olivat kuusiruutuisia, ja niitä oli 14. Lisäksi oli yksi ikkunanpuolikas, joka kuului puotihuoneeseen, ja aukeni porttikäytävään. Ikkunoissa oli luukut ja rautapuomi. Ullakon ikkunoita oli myös 14. Rakennuksessa oli seitsemäntoista huonetta, kaksi eteistä ja tampuri, jossa ei ollut tulisijaa. Lisäksi siinä oli neljä salia, förmaaki ja neljä kamaria, joissa oli kuusi kaakeliuunia. Renkituvassa oli holvattu saunan uuni. Rakennuksessa oli myös keittiö, jossa oli hellaliesi ja leivinuuni sekä kauppapuoti, työkaluvaja, puuliiteri, rehulato, talli kolmelle hevoselle ja navetta neljälle lehmälle. Katto oli lautaa. Rakennus oli portinvintin ja yhteisen katon osalta rakennettu yhteen tontin toisen rakennuksen kanssa. Kauppapuodin puuportaassa oli rautainen kaide. Tampurin ja itäisen siiven eteisen ulkopuolella oleva porras oli katettu. Keittiön porras oli ilman katosta. Ullakolle oli kahdet portaat, toinen keittiön eteisestä ja toinen tampurin komerosta. Kolmen eteisen ovet olivat pariovia, joiden yläpuolella oli kaksiruutuinen ikkuna. Kahdessa ovista oli myös yläosa lasia. Kaksi ulko-ovea oli pariovia, jotka olivat kaksinkertaista lautaa. Kauppapuodin ovi oli tehty kahden tuuman laudasta ja varustettu rautapuomilla. Väliovet olivat puoliranskalaisia ja yksiosaisia. Seitsemässä huoneessa oli jalka- ja rintapaneelit sekä kattolistat. Seitsemässä huoneessa oli paperitapetit, ja yhdessä huoneessa kangastapetit, joiden päällä oli paperi. Förmaakin katto oli paperoitu. Tulisijoista yksi oli iso ruskealasitteinen nelikulmainen, kaksi pyöreää ruskeaa. Yksi uuni oli kaappiuuni (skänk) ja vihreälasitteinen, lisäksi oli keittiön uuni, johon kuului leivinuuni ja renkituvan uuni, joka oli saunan uuni. Savupiippuja oli neljä. Lisäksi talossa oli puiset vesikourut. Ulkorakennuksen ullakolle oli neljä luukkua. Kaupassa oli kolme laatikostoa, joissa oli yhteensä 81 laatikkoa. Lisäksi oli hylly, jossa oli kuusiruutuinen ikkuna sekä toinen, jossa oli neliruutuinen ikkuna. Kaupasta oli portaat ullakolle, jonne mentiin luukun kautta. Kaupan ikkunaa varten olivat luukut.

Tontin toinen rakennus oli vanhasta hirrestä vuonna 1839 tehty, hyväkuntoinen ja öljymaalattu itä- eli katusivulta, muut sivut olivat punamullatut. Rakennuksessa oli yksi makasiini. Rakennuksen katto oli lautaa ja sen alla oli holvattu kellari. Katujulkisivulla oli lasitettu kuusiruutuinen valeikkuna. Lisäksi rakennuksessa oli ullakonikkuna. Rakennusten välinen portti oli lankuista tehty ja öljymaalattu.

Vuonna 1864 oli omistajana kauppias A. F. Palmroth. Rakennuksissa oli tehty parannuksia. Saman vuoden kesällä olivat asuinhuoneet saaneet uudet lattiat, välikatot ja tapetit. Kauppa oli saanut uuden sisustuksen, ja sitä oli laajennettu, ulkorakennus uudet ovet ja luukut. Lisäksi oli tehty yksi tiilestä holvattu kellari lisää rakennuksen pohjoissivulle. Kesällä oli myös tehty lähelle navettaa lautainen käymälärakennus. Vakuutusarvo oli siksi noussut.

Syyskuussa 1866 tapahtui talossa palovahinko. Palo tuntui sytytetyn monesta paikasta yhtaikaa, kaupasta ja ullakolta ja sai heti suuren vallan. Selvisi, että palon sytyttäminen oli tilaustyö. Sen oli tilannut silloisen kaupan pitäjä sukulaiseltaan, joka oli entinen palovahti. Työ oli tehty huolella. Jotta paloa ei heti havaittaisi, ullakon ikkunat oli peitetty säkeillä ja sytyttämisajaksi oli valittu sydänyö. Tarkkaavaiset palovahdit olivat kuitenkin tunteneet savun hajua, ja yrittäneet herättää talon väkeä metelöimällä. Tästä olivat naapuritkin heränneet ja rientäneet apuun. Raatihuoneen kelloja soittamalla, ja rumpua lyöden katuja kiertämällä oli kaupunkilaiset saatu hereille ja ruiskut ja vesiämpärit paikalle. Pormestari ja kaupunginviskaali olivat johtaneet sammutustöitä. Palo saatiin talttumaan ennen aamua. Ripeydestään palkittavia oli tällä kertaa palovahtien lisäksi yhden lähitalon piika ja toisen renki. Myöhemmin selvisi, että kaupan varasto oli vastikään vakuutettu summasta, joka oli kaksinkertainen sen todelliseen arvoon verrattuna. Vakuuttamattomia arvoesineitä oli yritetty saada turvaan lavastamalla varkaus. Palon sytyttäjä tuomittiin kuolemaan, mutta kauppiasta vastaan ei ollut riittäviä todisteita tähän. Lopulta keisarin armahduksen ansiosta molemmat päätyivät ensin vedelle ja leivälle ja sen jälkeen kuudeksi vuodeksi tavalliseen vankeuteen Turkuun.

Vuonna 1898 talo oli kirjakauppias Ludvig Nordbergin omistuksessa. Samana vuonna taloon oli tehty uusi ajanmukainen kivijalka. Se oli katettu pellillä, saanut uuden vuorilaudoituksen ja maalattu öljymaalilla. Huoneita oli korotettu ja tehty uudet komeat tulisijat, ovet ja ikkunat sekä uudet välikatot ja lattiat. Tiloja oli nyt 12 asuinhuonetta, eteinen, kolme vaatekomeroa, kuisti ja porttikäytävän päällä oleva sola. Tulisijoja oli yhdeksän kaakeliuunia, kaksi keittiön liettä, yksi leivintuvan uuni ja yksi leivin- ja pesutuvan uuni, jossa oli leivinuuni ja muuripata. Vakuutuksen piiriin otettiin myös kirjakaupan kiinteä sisustus ja suuret näyteikkunat. Kellarikin mainittiin. Makasiinirakennuskin oli laudoitettu ja maalattu. Siinä oli huopakatto. Ulkorakennussiipi oli myös katettu pellillä. Lisäksi tontin etelärajalle oli vuonna 1893 rakennettu erillinen, pieni lautainen ulkorakennus, jossa oli puuvaja. Rakennus oli huovalla katettu ja maalattu öljymaalilla. Palovakuutuksen liitteenä on vielä 1900 laadittu suunnitelma sähkövalon tuomisesta huoneisiin.

Muutospiirustukset

Isokirkkokadun julkisivua koskeva muutospiirustus on vuodelta 1888. Lähinnä Kuninkaankatua olevan ikkunan paikalla oli ollut ovi, mutta se haluttiin muuttaa takaisin ikkunaksi. Julkisivussa tuli näin olemaan neljä kuusiruutuista ikkunaa sekä rakennuksen läpi kulkevaan porttikäytävään johtava portti. Rakennuksen laudoitus oli kuvattu leveäksi vaakalaudaksi ja ullakon osuudelta sileäksi laudoitukseksi. Ullakon ikkunat olivat kaksijakoiset. Seuraava muutospiirustus on vuodelta 1893. Asuinrakennukseen tehtiin pihan puolelle lasiveranta. Samalla rakennettiin pihalle pieni pulpettikattoinen vaja. Suunnitelman laati John Fredr. Lindegren.

Vuonna 1897 oltiin jälleen tekemässä muutoksia. Piirustuksista selviää, että Isokirkkokadun puolella oli kolme asuinhuonetta. Porttikäytävästä torille päin oleva huonetila oli makasiini. Kuninkaankadun puolella oli pitkä huonerivi, jossa oli kolme suurta asuinhuonetta ja yksi pienempi kamari sekä keittiö, johon liittyi uunilla varustettu komero tai alkovi sekä vielä leivintupa, jonka tulisijaan liittyi muuripata. Koulukadun puolella oli kaksi makasiinia ja läpikuljettava porttikäytävä. Pihan puolella oli sisäänkäynteihin liittyviä kuisteja, joista Isokirkkokadun puoleiseen liittyi myös pieni keittiö. Kuninkaankadun suuntainen iso lasikuisti oli osittain lämmitettävä, sillä siinä oli myös uuni. Lisäksi oli keittiön ja leivintuvan sisäänkäyntien edessä lautakuisti. Kaikki huonetilat olivat yhteydessä toisiinsa, joten piirustuksesta ei voi päätellä rakennuksen jakautumista huoneistoihin. Se saattoi vaihdella tilanteen mukaan. Rakennuksen kaikki katujulkisivut saivat muutoksen yhteydessä August Heleniuksen suunnitteleman koristeellisen uusrenessanssiasun, jossa oli paljon lehtisahattuja yksityiskohtia. Vuonna 1907 laajennettiin rakennusta pihan puolelta. Samalla luovuttiin torin puolella läpiajettavasta porttikäytävästä, ja tilalle tuli tavallinen, rakennusten välissä oleva portti. Vanhan porttikäytävän osuus purettiin samoin kuin pieni ulkorakennus, joka korvattiin uudella, kauempana porttiaukosta olevalla. Rakennuksen kulmassa olevaa liikehuonetta suurennettiin. Muutoksen jälkeen oli tiloja torin varressa portista lukien varasto, liikkeen sivuhuone ja kauppa. Kuninkaankadun varressa edelleen kaupasta seuraavana oli sali, huone, makuuhuone, keittiö ja kylmäkomero sekä leivintupa. Pihan puolelle jäi kaupan toimistohuone, eteinen ja ruokasali. Koulukadun puolella oli portti ja kaksi makasiinia. Muutossuunnitelman laati Onni von Zansen.

Vuonna 1928 haluttiin kaikki tilat ottaa liikekäyttöön. Liikehuoneistoista olisi tullut avaria, sillä seiniä oli tarkoitus poistaa, niin että tiloissa olisi toiminut kolme liikettä. Lämmityksessä oli aikomuksena siirtyä keskuslämmitykseen ja rakentaa kellariin kattilahuone. Torin ja Kuninkaankadun varrelle olisi tullut suuria näyteikkunoita. Rakennuksen ulkoasu olisi muutettu kaksikymmenluvun klassismin mukaiseen asuun. Kaino Karin laatima suunnitelma jäi kuitenkin toteutumatta.

Vuonna 1950 liiketiloja kuitenkin lisättiin kun rakennuksen keskelle Kuninkaankadun varteen avattiin väliaikainen pankkihuoneisto. Siihen tehtiin ovi, mutta ei näyteikkunoita. Pankkihuoneistoon ja sen viereiseen liikkeeseen tuli WC-komerot. Vuonna 1956 haluttiin Koulukadun puolelle avata kukkakioski. Vuonna 1961 siirryttiin yhdessä liikehuoneistossa öljykamiinalämmitykseen.

Vuonna 1970 rakennuksen julkisivut muutettiin nykyisiksi. Uusien hyvin suurien näyteikkunoiden vuoksi hävisivät loput alkuperäiset asunnon ikkunat ja kaikki koristeelliset listoitukset. Sisätiloista purettiin vielä jäljellä olevat väliseinät ja tulisijat.

Nykytilanne

Kuninkaankadun ja torin varren rakennus
Pitkänurkkainen asuinrakennus, liiketalona, rakennettu uusista ja vanhoista hirsistä vuonna 1839, uusrenessanssivuoraus vuonna 1897 (August Helenius), aumakatto, isot näyteikkunat vuodelta 1970

Ulkorakennus
Pitkänurkkainen ulkorakennus, vaakalaudoitettu

Portti
Ulkorakennuksesta porttikäytävä Koulukadulle, kuuluu vuoden 1897 asuun, vanhat porttilehdet.