Linnala

Historiaa

Vuonna 1756 tontin omistajaksi mainittiin Lindqvist ja nimeksi Lindula. Vuonna 1800 oli nimenä Linnala ja omistajana porvari Johan Packalin. Hänellä oli peltoa kahden tynnyrinalan kylvö ja lisäksi puolikkaan osuus riiheen ja latoon, ruoka-aitta sekä ranta-aitta.

Palovakuutukset

Palovakuutuksen otti vuonna 1863 kauppiaan tytär Johanna P. Enckel. Tontilla oli kaksi rakennusta, kadun varressa oleva asuinrakennus sekä ulkorakennus, joka sijaitsi tontin keskiosassa, ja jossa oli siipi tontin itärajalla. Rakennuksen taakse jäi pieni karjapiha.

Päärakennus oli asuinrakennus, joka oli vanha, laudoitettu ja maalattu punaisella vesimaalilla. Se oli lautakattoinen. Rakennuksessa oli neljä asuinhuonetta, eteinen ja ruoka-aitta, yhteensä kolme kaakeliuunia ja keittiön liesi. Ulkorakennus oli myös osittain vanha, mutta osittain myöhempinä aikoina rakennettu. Rakennus oli laudoittamaton mutta punamullalla maalattu. Katto oli lautaa. Rakennuksessa oli leivintupa, jonka tulisijassa oli liesi, leivinuuni ja saunan uuni. Lisäksi siinä oli eteinen, maanpäällinen holvattu kivikellari, liiteri, talli ja navetta sekä lautainen käymälä. Vakuutettaviksi tulivat myös portti ja aita.

Vuonna 1880 oli omistajana merimies Viktor Lindberg. Edellisenä kesänä oli koko rakennus korotettu. Ruoka-aitta ja keittiö oli sisustettu asuinhuoneiksi ja rakennukseen oli lisätty uusi keittiö ja kaksi katettua porrasta. Koko sisustus, lattiat, ulko- ja välikatto sekä uunit oli uusittu. Koko rakennus oli vuorilaudoitettu ja maalattu. Katto oli edelleen lautaa. Tontin keskellä oleva rakennus oli nyt mainittu asuinrakennukseksi. Sen kerrottiin olevan osaksi entisinä aikoina rakennettu, osaksi edellisenä kesänä rakennettu. Maanpäällinen kellari ja liiteri oli muutettu asuinhuoneiksi, joista vielä puuttuivat tulisijat. Koko rakennus oli myös tarkoitus vuorilaudoittaa. Rakennuksessa oli leivintupa, kaksi kamaria ja katettu lautaporras. Leivintuvan uunissa oli edelleen liesi, leivinuuni ja saunan uuni. Rakennuksen alla oli holvattu maanalainen kellari. Myös ulkorakennusriviä oli edellisen kesän aikana korjattu. Asemapiirroksesta selvisi, että pakarirakennuksen ja ulkorakennuksen välissä oli katettu sola karjapihalle. Talolla oli yhteinen kaivo naapurin kanssa.

Vuonna 1896 vakuutusyhtiölle ilmoitettiin, että kadunvarsirakennuksessa oli yhden huoneen kaakeliuunin tilalle muurattu leivinuuni ja hella ja toinen huone oli sisustettu huonekalumyymäläksi. Pihalla olevaan asuinrakennukseen, jossa oli ollut leivintupa ja kaksi kamaria, oli sisustettu puusepänverstas poistamalla kaikki väliseinät ja tulisijat. Välikatto ja seinät oli rapattu savi- ja kalkkilaastilla. Rakennukseen oli tehty yksi kaakeliuuni, jonka eteen oli muurattu hakattu kivi tulensuojaksi uunista putoavia kekäleitä varten. Ilmoituksen tekijä oli puuseppä Frans Henriksson.

Muutospiirustukset

Vuodelta 1887 oli muutospiirustus, joka koski kadun varressa olevaa asuinrakennusta. Rakennuksen keskellä oli ollut liikehuoneiston ovi. Nyt ovi oltiin siirtämässä rakennuksen itäpäässä olevaan huoneeseen ikkunan paikalle. Entisen oven paikalle tehtiin taas ikkuna. Rakennus oli piirretty asuinkerroksen osalta pystylaudoitetuksi. Peiterimalaudoitus päättyi nirkkoaiheeseen. Ikkunat olivat kuusiruutuiset ja niiden kehystys klassistinen. Ullakko-osuus oli sileäksi laudoitettu ja ullakon ikkunat kapeat, kaksiruutuiset. Rakennuksen pystypilastereissa oli veistoksia ja nappula-aiheita. Liikkeen ovi oli pariovi, jonka yläosassa oli lasiruudut, alaosa oli peilijakoinen. Liikkeen korkeat portaat olivat puiset ja kadun suuntaiset, kahdelta puolelta kuljettavat. Portti oli umpinainen ja sen vieressä oli erillinen käyntiportti. Porttilehdet olivat peilijakoiset.

Vuodelta 1895 on piirustus, josta selviävät tontin silloiset rakennukset. Kadun varressa oli asuinrakennus, jossa oli myös kaksi myymälähuonetta eli parituvan molemmat isot huoneet olivat myymäläkäytössä. Väliin jäi eteinen ja kamari. Pihan puolella oli kuistin yhteyteen tehty keittiö. Katusivulla oli lisäksi yksi kamari ja leivintupa, johon oli oma sisäänkäynti ja kuisti. Rakennus oli pystylaudoitettu ja laudoitusosa päättyi nirkkoreunaan. Ullakkokerros taas oli vaakalaudoitettu. Ikkunat olivat nelijakoisia, ja niiden yläpuolella oli pieni yksiruutuinen ikkuna. Ikkunan vuorilaudoitus oli uusrenessanssihenkinen, samoin liikkeiden pariovet, jotka oli tehty ikkunoiden paikalle. Toisen liikkeen oven yläpuolella olevassa ikkunassa luki talon omistajan puuseppä F. A. Henriksonin nimi. Portaat olivat kiveä, ja niissä oli kolme askelmaa. Tontin keskellä oleva asuinrakennus oli aikaisemmin jakautunut kolmeen huoneeseen, kahteen kamariin ja huoneeseen, jonka tulisijassa oli sekä leivinuuni että saunan kiuas. Nyt oli tarkoitus purkaa pois sekä väliseinät että vanhat tulisijat ja korvata ne yhdellä lämmitysuunilla. Rakennus tuli ilmeisesti puusepänverstaan käyttöön. Ulkonäöltään rakennus oli pystylaudoitettu ja ikkunat olivat kuusiruutuiset. Ullakkokerroksessa oli yksiosaiset ikkunat. Katto oli aumattu. Rakennuksen sisäänkäyntiin liittyi harjakattoinen kuisti. Vuodelta 1898 oli muutospiirustus, jossa puusepänverstaan tila haluttiin jakaa lautaseinällä kahteen osaan ja myös uusi pieni huone varustaa kaakeliuunilla.  Iso verstastila oli osoittautunut liian isoksi yhdellä uunilla lämmitettäväksi.  Vuonna 1908 halutaan verstasrakennus muuttaa asunnoksi, päätyovi suljetaan ja tila jaetaan kahdeksi kamariksi ja keittiöksi sekä eteiseksi.

Vuodelta 1908 on muutospiirustus, jossa kadunvarsirakennuksen itäpäässä oleva liikkeen ovi haluttiin muuttaa takaisin asuinhuoneen ikkunaksi. Samalla tehtiin tulisijamuutoksia, leivinuuni purettiin, tuvasta tuli pieni keittiö, kun osa tuvan tilasta liitettiin kamariin.

Vuodelta 1911 oli muutospiirustus, joka koski liikkeen sisäänkäynnin ja näyteikkunan avaamista julkisivun keskelle. Ikkunat oli nyt piirretty nelijakoisiksi ja niiden kehyslistoitus uusrenessanssihenkiseksi, kuten vuoden 1895 piirustuksessa. Seinien laudoitus oli edelleen sama kuin vuoden 1887 piirustuksessa, lukuun ottamatta toteutumatta jäänyttä pilasterien viiste- ja nappulakoristelua. Muutoksen yhteydessä tehtiin lisäksi pihan puolen kuistille keittiö, jonka vuoksi kuistia hieman laajennettiin. Vuonna 1912 oltiin avaamassa katusivulle kahta liikkeen ovea ja näyteikkunaa.

Vuodelta 1939 oli muutospiirustus, jonka mukaan rakennukseen tehtiin parannuksia. Pihan puolen keittiön uuni muutettiin sisemmäksi huonetta eteistilasta lohkaistuun tilaan. Kadun puolen eteiskamari muutettiin keittiöksi, ja tähänkin keittiöön otettiin lisätilaa eteisestä. Rakennuksen keskellä olevaan myymälähuoneeseen tehtiin sisäänkäynti myös pihan puolelta. Vanha pystylaudoitus esitettiin korvattavaksi vaakalaudoituksella, johon liittyi yksinkertainen ikkunankehyslaudoitus. Portti oli esitetty matalahkokoksi, alaosaltaan umpinaiseksi ja yläosaltaan säleiköstä koostuvaksi. Portissa ei ollut yläpuuta.

Vuonna 1949 haluttiin rakennuksen itäpäähän avata liikkeen ovi ja näyteikkuna. Paikalle tuli parturiliike. Ennestään oli liikehuoneiston ovi ja näyteikkuna rakennuksen keskellä.

Vuonna 1957 tehtiin muutoksia ulkorakennuksessa. Molemmista päistä purettiin osa pois ja jäljelle jäi puusuojia ja uusi autotalli.

Vuonna 1986 korvattiin ulkorakennus uudella. Siihen tuli sauna ja autotalli sekä varastotiloja. Vuonna 1994 haluttiin rakennuksen julkisivuja palauttaa uusrenessanssiasuun. Liikkeiden sisäänkäynnit jäivät paikalleen.

Nykytilanne

Kadunvarsirakennus
Pitkänurkkainen asuinrakennus, osittain liiketalona, vaakalaudoitus vuodelta 1939, satulakatto, näyteikkunoita

Piharakennus
Pitkänurkkainen asuinrakennus, myöhäinen vaakalaudoitus

Ulkorakennus
Uudisrakennus 1980-luvulta.