Liffander

Historiaa

Tontti kuului vuonna 1756 Anders Liffanderille. Tonttikartan liitteessä sen nimeksi mainittiin Suutari. Vuoden 1800 veroluettelossa tontin nimenä oli Liffanderi ja omistajana Isak Grönlöf. Hänellä oli peltoa ja laivanosuuksia. Tontilla asui myös kirjansitoja Petter Söderman, joka ei omistanut kiinteistöä ja oli köyhä.

Palovakuutukset

Palovakuutuksen otti vuonna 1861 kauppaporvari I. G. Östman. Tontilla oli kolme rakennusta, yksi Kauppakadun puolella, toinen Isopoikkikadun puolella ja kolmas tontin pohjoislaidalla. Kauppakadun varren rakennus oli vanha ja hyvässä kunnossa. Se oli vuorilaudoitettu ja maalattu öljymaalilla. Rakennuksessa oli eteinen, kaksi salia, kaksi kamaria ja keittiö. Ikkunoita oli yhdeksän ja ne olivat kuusiruutuisia. Lisäksi oli viisi ullakon ikkunaa. Väliovet olivat puoliranskalaisia ja niitä oli viisi. Ulko-ovi oli kaksinkertainen, lautainen pariovi, jonka yläpuolella oli ikkuna. Kaakeliuuneista yksi oli valkoiseksi ja kolme ruskeaksi lasitettuja. Keittiön lieteen kuului paistinuuni. Yhdessä huoneessa oli kangas- ja kolmessa huoneessa paperitapetit. Kaikissa oli jalka- ja kattolistat. Eteisessä oli komero, josta lähtivät ullakon portaat. Ulkoportaat olivat katetut, kattoa tukivat pylväät. Rakennuksessa oli myös vesikourut.

Isopoikkikadun puoleinen rakennus oli yhdistetty asuin- ja ulkorakennus. Se oli rakennettu hirrestä vuonna 1850, hyväkuntoinen ja maalattu punamullalla. Rakennuksessa oli eteinen, pesutupa, jossa oli liesi ja leivinuuni. Lisäksi siinä oli kärryvaja, talli ja navetta. Rakennuksen alla oli kivinen kellari, jonne kuljettiin eteisestä. Ikkunoita rakennuksessa oli yksi ja lisäksi kaksi ullakon ikkunaa. Ovia oli yksi kaksinkertainen lautaovi, kolme pariovea, yksi yksipuolinen ovi yksinkertaisesta laudasta ja kaksi lautaista luukkua. Tontin kolmas rakennus oli vanha, punaiseksi maalattu, kivipilareilla seisova makasiini. Tontille oli kaksi porttia, toinen Kauppakadun puolelta ja toinen Isopoikkikadulta rakennusten välistä.

Vuonna 1896 tehtiin uusi vakuutuskirja. Talon omisti silloin leskirouva H. Byring. Kauppakadun ja Isopoikkikadun varren rakennukset oli yhdistetty yhdeksi kulmarakennukseksi. Kauppakadun varren osuus oli laudoitettu ja öljymaalilla maalattu, mutta muu osa oli laudoittamaton ja sekoitusvärillä maalattu. Rakennuksessa oli peltikatto. Rakennuksessa oli kahdeksan asuinhuonetta: kaksi salia, joista toista käytettiin kauppapuotina, neljä kamaria, keittiö, pesutupa, kaksi eteistä ja kaksi lautakuistia sekä kolme makasiinia. Rakennuksen alla oli holvattu kivikellari. Rakennuksen sisustus, kuten lattiat, välikatot, ovet, ikkunat ja miltei kaikki tulisijat oli uusittu ajanmukaisiksi. Huoneet olivat sisältä maalatut ja tapetoidut, sekä seinät korotettu. Samassa yhteydessä oli tehty myös peltikatto.

Ulkorakennus, josta osa oli hirttä osa lautaa, oli tehty osaksi entisinä aikoina, osaksi vuonna 1893. Rakennus oli sekoitusvärillä maalattu ja katettu kaksinkertaisella laudalla. Rakennuksessa oli makasiini, navetta ja käymälä sekä sementtilattiainen sontasäiliö. Tontille oli kaksi ajoporttia, toinen Kauppakadulta, toinen Isopoikkikadulta, rakennuksen pohjoispuolelta.

Muutospiirustukset

Vuodelta 1882 oli muutospiirustus, joka koski liikehuoneiston oven avaamista Kuninkaankadun puolelle. Se tuli rakennuksen itäpäästä lukien toisen huoneen toisen ikkunan kohdalle. Ovi oli ajan tavan mukaan pariovi, jonka yläosassa oli vinoruutuiset ikkunat. Oven eteen tuli portaat, jotka tavanomaisesta poiketen olivat leveät, kolmiaskelmaiset eivätkä korkeat, jalkakäytävän suuntaiset ja kahdelta puolelta noustavat. Rakennuksen julkisivulaudoitus oli leveää vaakalautaa, ikkunat olivat kuusiruutuiset ja niiden ympäryslaudoitus klassistinen. Rakennuksen itäpuolella oli korkea, yläosastaan kaareva portti.

John Fredr. Lindegrenin tekemä muutospiirustus vuodelta 1888 antoi kuvan tontin silloisista rakennuksista. Kauppakadun ja Isoraastuvankadun varren rakennukset yhdistettiin toisiinsa kulmarakennukseksi ja koko rakennukselle esitettiin yhtenäistä vuorilaudoitusta siitä huolimatta, että Isopoikkikadun siivestä puolet oli varastotiloja eli makasiineja. Vuorilaudoitus oli kolmijakoinen, ikkunat neliruutuiset ja niiden listoitus klassistinen. Kauppakadun puolella oli yksi liikkeen sisäänkäynti. Liikkeen pariovien yläosa oli lasia. Portaat olivat jalkakäytävän suuntaiset, kahdelta puolelta noustavat. Kauppakadun suuntainen rakennus oli pohjaltaan paritupa, jonka molemmissa päissä oli päätykamari. Yksi saleista oli liikehuoneistona. Isopoikkikadun puoleisessa rakennuksessa oli makasiinien lisäksi ollut yhdistetty leivintupa ja sauna ja sen vieressä kamari tai varastohuone. Nyt, kun rakennukset yhdistettiin, saatiin nivelosasta tilaa joka yhdistettiin päätykamariin ja se jaettiin uudella seinällä kahdeksi pieneksi kamariksi. Leivintupa ja sauna erotettiin toisistaan ja leivintuvasta järjestettiin yhteys muuhun asuntoon. Leivintupaan pääsi myös saunan ja leivintuvan yhteisen kuistin ja eteisen kautta. Rakennuksen pääoven edessä oli myös kuisti. Jäljelle jäävistä makasiinihuoneista yksi oli rungoltaan leivintuparakennuksen syvyinen, kaksi kapeampaa. Pihalla oli lisäksi yksi yksinäinen aittarakennus.

Vuonna 1893 jatkettiin aittarakennusta navetalla ja käymäläosalla.

Vuonna 1904 tehtiin rakennuksessa muutoksia Arvi Forsmanin laatimien piirustusten mukaan. Rakennukseen tehtiin toinen liikehuoneisto yhdistämällä sali ja pari kamaria. Uuteen liikehuoneistoon tehtiin kulmaovi. Liikkeeseen tuli myös yksi korkea näyteikkuna. Pihan puolelle tehtiin kuistin paikalle laajennus, johon tuli keittiö ja lisäksi kaksi sisäänkäyntiä. Väliseiniä poistamalla yhdistettiin entinen eteinen ja kamari isommaksi kamariksi, nivelosan ja pakarin tiloja kamariksi, ja pakarin ja saunan tiloja isoksi asuinhuoneeksi. Makasiineistä tehtiin lämmitä tilaa, toisesta myymälä ja toisesta kamari. Keittiöitä tehtiin Isopoikkikadun siipeen pari lisää ja niiden eteen kuistit. Piirustuksesta selvisi, että rakennuksen vuorilaudoitus oli kolmijakoinen ja ikkunankehyslaudoitus klassistishenkinen. Ulkorakennusta laajennettiin vinkkeliosalla ja toiseen päähän tulevalla uudella varastohuoneella. Vuonna 1905 tehtiin kulmaoven molemmin puolin tavallisten ikkunoiden paikalle korkeat näyteikkunat. Vuonna 1912 lisättiin näyteikkuna Kauppakadun puolen toiseen liikehuoneistoon.

Vuonna 1916 tehtiin muutoksia tontin rakennuksissa. Arvi Leikarin suunnitelmien mukaan toteutettiin rakennukseen jugendjulkisivut. Kuten tavallista, aivan kaikkea ei kuitenkaan tehty suunnitelman mukaan, vaan jostakin tingittiin. Myös rakennuksen sisällä tapahtui muutoksia. Jo aiemmin oli Isopoikkikadun viimeiset makasiinit otettu tuottavampaan käyttöön. Pihan puolelle oli tehty laajennus jo aikaisemmin, mutta nyt laajennettiin vielä lisää, niin että laajennusta oli miltei koko rakennuksen pituudelta. Lisäosassa oli keittiöitä, kamareita ja sisäänkäyntejä, joilla saatiin lisää asuntoja ja liiketiloja. Katusisäänkäyntejä olikin suunnitelmassa kuusi. Keittiöitä oli kolme, joten asuminenkin oli tärkeää. Pihalla oli viisi sisäänkäyntiä. Aiempi varastoja ja käymälöitä käsittänyt ulkorakennus korvattiin uudella, johon paitsi edellä mainittuja tiloja, tuli myös leivintupa ja sauna.

Seuraavina vuosikymmeninä tehtiin muutoksia näyteikkunoissa ja ovissa sitä mukaa kun liiketoiminta vaati. Vuonna 1922 tehtiin isoja näyteikkunoita, joiden yläosa jakautui pieniin ruutuihin. Suunnittelijana oli edelleen Arvi Leikari. Vuonna 1934 avattiin uusi liikkeen ovi Kauppakadulle, ja yksi liikehuoneisto jaettiin väliseinällä kahtia. Vuonna 1949 suurennettiin Kauppakadun puolella vielä olleita kapeita näyteikkunoita. Samalla poistettiin yhden liikehuoneiston kohdalta väliseiniä, niin että myymälähuoneisto ylettyi läpi talon leveydeltään. Vuonna 1924 oli ulkorakennuksen paikalle suunniteltu kivistä, kaksikerroksista rakennusta, mutta se jäi toteutumatta.

Vuonna 1963 suurennettiin idänpuoleisen liikkeen näyteikkunoita ja liikehuoneeseen tuli öljykamiinalämmitys. Vuonna 1973 tehtiin öljykeskuslämmitys ja kattilahuone ulkorakennukseen. Vuonna 1977 tuli varasto ja WC-tiloja kellarikerrokseen. Liikehuoneistojen lisäksi rakennuksessa oli edelleen myös asunto.

Nykytilanne

Kadunvarsirakennus
Pitkänurkkainen asuinrakennus, nykyisin liiketalo, myöhäisempi länsisiipi rakennettu vuonna 1850. Uusrenessanssi-jugend -vuoraus katujulkisivussa, pihajulkisivussa uurrettu vaakalaudoitus, Katusivun vuorauksessa oli piirteitä John F. Lindegrenin vuonna 1888 suunnittelemasta uusrenessanssiasusta ja Arvi Leikarin vuonna 1916 tekemästä jugendsuunnitelmasta. Näyteikkunoita oli tehty ja lisätty vuonna 1905 alkaen.

Ulkorakennus
Ulkorakennus, osaksi vuorattu vaakalaudoituksella

Portit
Vanhat jugendportit.