Kouhi

Historiaa

Vuonna 1800 tontin omisti porvari Fredr. Ståhle. Hänellä oli peltoa ja niittyä, ruoka-aitta, riihi- ja lato-osuus, kaksi ranta-aittaa sekä lastauslaituri.  Hän omisti myös Adolph Fredrik -nimisen purjealuksen.

Palovakuutukset

Palovakuutuksen otti kauppias Johan Sandell vuonna 1847. Päärakennus Kauppakadun varressa ilmoitettiin rakennetuksi vuonna 1775 ja vuoratuksi vuonna 1843. Se oli maalattu keltaisella öljymaalilla. Rakennuksessa oli kuisti, jonka oven molemmilla puolilla oli nelikulmaiset ikkunat ja niissä 16 ruutua. Muut rakennuksen 11 ikkunaa olivat kuusiruutuisia ja viisi ullakon ikkunaa kolmiruutuisia. Rakennuksessa oli puiset vesikourut. Huoneita oli seitsemän: eteinen, kaksi salia, kaksi kamaria ja keittiö. Vuonna 1843 oli myös tehty huoneisiin uudet lattiat ja vuonna 1846 uudet välikatot koko rakennukseen. Vuonna 1838 tehtiin kamareihin uudet uunit, samoin kuin saliin vuonna 1844. Väliovet olivat puoliranskalaisia ja niitä oli kuusi. Kuistin ovi oli uusi pariovi, jonka yläpuolella oli ikkuna. Salissa ja molemmissa kamareissa on rinta-, jalka ja kattopaneeli, toisessa salissa sekä keittiössä katto- ja jalkapaneeli. Toisessa salissa oli lautaverhous rinta- ja jalkalistan välissä. Saleissa ja kamareissa oli paperitapetit. Kahdessa huoneessa oli suuret, neliskulmaiset ruskeat kaakeliuunit ja yhdessä pienempi samanlainen. Keittiön liedessä ei ollut leivin- eikä paistinuunia. Päärakennuksen länsipäässä jatkeena oleva rakennus oli tehty vuonna 1846. Se oli laudoittamaton ja maalaamaton. Huoneita oli kolme, leivintupa ja eteinen, josta oli käynti ullakolle sekä kamari, jossa oli pyöreä, ruskea kaakeliuuni. Myös tämä rakennus oli varustettu puisin räystäskouruin.

Ulkorakennus, joka oli rakennettu vuonna 1846, käsitti saunan, jossa oli holvattu uuni ja liesi. Rakennuksessa oli yksi 12-ruutuinen kitattu ikkuna ja lautaovi. Toinen ulkorakennus oli pystytetty myös vuonna 1846. Se oli laudoittamaton, maalaamaton ja siinä sijaitsi viiden lehmän navetta, jonka yläpuolella oli ullakko. Ulkorakennukset oli katettu saman katon alle, jolloin väliin jäi katos.

Kalatorin puolella oli ulkorakennus, joka oli rakennettu vuonna 1843 osaksi uudesta, osaksi vanhasta hirrestä. Rakennus oli laudoitettu ja maalattu vain itäpuolelta eli Kalatorin puolelta. Rakennuksessa oli kahden hevosen talli. Samassa rivissä oli toinen samana vuonna tehty ulkorakennus, joka oli myös laudoitettu ja öljymaalilla maalattu Kalatorin puoleiselta sivulta. Rakennuksessa oli kaksiosainen holvattu kellari, ruoka-aitta, ullakko ja luhti. Rakennuksessa oli kuusiruutuinen ikkuna ja kolmiruutuinen ullakon ikkuna. Ovia oli kaksi. Kalatorin varren rakennusten väliin jäi katettu porttikäytävä. Toinen portti oli päärakennuksen ja luhtirakennuksen välissä. Lisäksi oli vuonna 1846 rakennettu käymälä, joka oli rakennettu kiinni navettarakennuksen kylkeen. Lankuista tehdyt ja laudalla vuoratut portit vakuutettiin myös.

Vuonna 1881 ilmoitettiin, että kauppias Fredrik Grundströmin omistamassa talossa oli tehty muutoksia. Kauppakadun varren uudemmassa rakennusosassa sijainnut kamari oli muutettu viinanjalostuslaitokseksi. Kaakeliuuniin oli yhdistetty 30 kannun tislauspannu. Samalla huoneen sisusta oli vuorattu rautapellillä. Vuonna 1883 ilmoitettiin, että viinatehdas ei enää ollut toiminnassa. Kauppias Fredrik Grundström oli tehnyt konkurssin, ja talon oli konkurssipesältä ostanut hänen sisarensa, neiti Lovisa Grundström. Huonetta oltiin juuri muuttamassa tavalliseksi kauppapuodiksi.

Vuonna 1884 kauppiaan tytär Louise Grundström otti talolle uuden vakuutuksen. Sitä ennen oli rakennuksissa tehty muutoksia. Koko Kauppakadun puoleinen rivi oli maalattu öljymaalilla vuonna 1882. Rakennukset olivat tiilikattoisia. Rakennuksessa oli nyt neljä asuinhuonetta, keittiö, leivintupa sekä kaksi kuistia. Tulisijoja oli neljä kaakeliuunia, keittiön liesi ilman uunia sekä leivintuvan uuni. Pihan puolella olevat, ennen erilliset ulkorakennukset käsitettiin nyt yhdeksi rakennukseksi. Se oli punamullalla maalattu ja tiilikattoinen. Rakennuksessa oli navetta, käymälä, puuvaja sekä sauna. Yhtenä kokonaisuutena ilmoitettiin myös Kalatorin varren rakennus, jonka torin puoli oli öljymaalilla maalattu. Rakennus oli tiilikattoinen. Tiloja olivat talli, jonka yläpuolella oli heinävintti, vaunuvaja, makasiini sekä kaksi luhtihuonetta, joista toinen sijaitsi porttikäytävän yläpuolella. Makasiinin alla oli tiilestä holvattu kellari.

Vuonna 1885 ilmoitettiin vakuutusyhtiölle jälleen viinantislauslaitoksen perustamisesta. Nyt tislaamo on tehty piharakennuksen saunaan. Lattia on tehty tiilestä ja seinät revetoitu kolmen tuuman paksuisilla tiilillä, joka on asetettu kantilleen. Välikatto ja ovi on vuorattu rautapellillä. Huoneessa on tislauslaitteen tulipesän lisäksi kaakeliuuni. Ulkorakennuksen talliosan ja entisen saunaosan välisen katoksen paikalle oli tehty lautaseinäinen vaja.

Vuonna 1887 otti Louise Grundström uuden vakuutuksen. Päärakennus, jossa oli viisi asuinhuonetta, keittiö, kuisti sekä eteinen, oli kesällä vuonna 1886 perusteellisesti korjattu. Useimmat tulisijat on muurattu uudelleen, kaikki ikkunat, ikkunankarmit, ovet sekä lattiat uusittu, osa katoista korotettu ja kaikki huoneet tapetoitu. Katusivun julkisivulaudoitus on otettu tilapäisesti pois, ja väliin on laitettu asvalttihuopa. Rakennuksen yhden kolmasosan alle on tehty kellarikerros, jossa ei ole tulisijaa. Huoneen lattia ja seinät ovat tiiltä ja katto vuorattu pellillä.

Kalatorin puoleinen ulkorakennus oli yhdistetty pihalla olevaan ulkorakennukseen, jolloin ne muodostivat vinkkelin. Koko rakennuksessa on viinatislaamo, neljä makasiinia, kaksi luhtihuonetta, talli, jossa on vintti, navetta, vaunuvaja, puuliiteri ja käymälä sekä kellari.

Seuraavassa vaiheessa Fredrik Grundström vuonna 1892 ilmoitti vakuutusyhtiölle aikovansa, muuttaa omistuksessaan olevan tislaamon leipomoksi. Palovakuutusmaksuja voitiin laskea, koska leipomo oli vähemmän paloaltis kuin tislaamo.

Helmikuussa vuonna 1900 sattui rakennuksessa palovahinko, jonka syyksi katsottiin huolimattomuus. Tuli oli saanut alkunsa Kauppakadun varren rakennuksessa olleesta rautakauppapuodista. Rautakaupan oli omistanut ensin kauppias Oskar Nordlund, mutta konkurssinsa jälkeen varaston oli ostanut usean henkilön muodostama yhtiö. Tavarat oli jo myyty niin loppuun, ettei puotia enää pidetty auki, vaan jäljelle jääneet tavarat oli ollut tarkoitus myydä huutokaupassa. Huutokaupan järjestämisen vuoksi oli puodissa ollut töissä pari miestä, jotka olivat poistuneet ovesta. Kauppias oli lukinnut oven sisäpuolelta ja sanonut poistuvansa kamarin kautta. Kymmenen minuutin kulutta oli tuli päässyt sellaiseen valtaan, että kadulla liikkuneet ohikulkijat olivat tehneet palohälytyksen. Tuli oli syttynyt pihan puolen ovenpielessä olevasta roskaläjästä ja levinnyt siitä hyllyihin, seinään ja kattoon. Koska seinät olivat laudoitetut, eivätkä paperoidut ja koska palokelloja soittamalla oli paikalle saatu pian apua, ja vettäkin oli ollut riittävästi, jäi vahingoksi puodin sisäpuolen turmeltuminen. Rikkaläjän syttymissyytä selvitettäessä kävi ilmi, että yksi miehistä oli polttanut puodissa savukkeen, jonka hän oli ensin sammuttanut kämmenselkäänsä ja vielä sen jälkeen lattialla jalallaan polkien. Roskat oli tämän jälkeen lakaistu kasaan, ja ilmeisesti juuri savuke oli syttymisen aiheuttaja.

Lokakuussa vuonna 1903 oli jälleen sattunut palovahinko. Nyt oli kivijalassa oleva puoti vaurioitunut. Fredrik Grundströmin talossa olleen Jalmari Kordelinin kaupan ikkunasta oli tullut savua, jota oli tunkeutunut läpi lattian kivijalassa olleesta oluttehtaan myymälästä. Kytevät täytteet saatiin heti sammutetuksi. Palon syttymissyyksi todettiin öljylamppu, joka oli liian lähellä kattoa. Lamppu oli sammutettu edellisenä iltana kello kuuden aikaan, kun liikkeessä työskennellyt olutmyyjätär oli lähtenyt kotiin. Lampussa ei ollut savuhattua, joka kattolampussa olisi kuulunut olla.

Muutospiirustukset

Vanhin tonttia koskeva muutospiirustus on vuodelta 1880. Tontilla on Kauppakadun puolella asuin- ja liikerakennus. Kalatorin päässä on kaksi kamaria, joiden vieressä oli iso huone, eteinen ja pieni kamari, taas iso eteinen ja pieni kamari ja rakennuksen länsipäädyssä iso huone. Isoista huoneista keskimmäinen toimi myymälänä, jonka edessä on kahdelta puolelta kuljettavat portaat. Yksi porstuakammareista toimi keittiönä. Nyt oltiin länsipäässä olevasta isosta huoneesta ja sen vieressä olevasta eteiskamarista tekemässä viinantislauslaitosta. Pihan puolelta on erillinen sisäänkäynti asuntoon ja viinanvalmistamoon. Rakennuksen vuorilaudoitus on kuvattu leveäksi vaakalaudaksi ja ikkunat kaksijakoisiksi vuorilaudoitukseltaan klassistisiksi. Tontin muut rakennukset olivat Kalatorin sivussa ja tontin etelärajalla.

Vanha, päiväämätön piirustus, josta selviävät tontin ulkorakennukset. Etelärajan ulkorakennus muodostui kahdesta hirsiosasta, saunasta sekä niitä yhdistävistä lautaosista. Rakennusta haluttiin jatkaa lantalalla. Kalatorin varren rakennus käsitti tallin ja makasiinin sekä niiden välissä olevan liiterin, joka samalla toimi porttikäytävänä. Pihasivulla oli luhtikäytävä. Vuonna 1892 tehtiin ulkorakennuksessa muutoksia. Vanhimmassa piirustuksessa oli käytetty saunana ollutta huonetta viinantislaamona, jonka seinät oli vuorattu tiilellä ja katto pellillä. Nyt huone kuitenkin haluttiin muuttaa leivintuvaksi. Leivintuvan muuriin tuli myös muuripata.

Vuodelta 1886 on päärakennusta koskeva muutospiirustus, josta käy ilmi, että rakennus koostuu eri levyisistä osista. Länsipään tupa ja siihen liittyvä eteinen sekä eteiskamari ovat rungoltaan muuta rakennusta kapeampia. Nyt haluttiin pihan puolelle tehdä laajennus, jonka ansiosta keskimmäinen iso huone voidaan jakaa rakennuksen pituussuunnassa kahdeksi pienemmäksi huoneeksi. Laajennukseen tulee myös kaksi sisäänkäyntiä. Muutoksen jälkeen rakennuksessa on kaksi huoneistoa. Toiseen kuuluu kaksi myymälähuonetta, asuinhuone, eteinen ja keittiö. Toisessa huoneistossa on leivintupa, kamari ja eteinen. Myymälähuoneistojen ovet ovat rakennuksen kulmassa ja Kauppakadun julkisivun keskellä. Rakennuksen itäpään alla on tiilinen kellariosa, jossa piirustuksen mukaan on kaksi huonetta ja johon on sisäänkäynti sekä Kauppakadun että Kalatorin puolelta. Myöhemmin samana vuonna halutaan länsipäästä lukien ensimmäisen ikkunan paikalle avata myymälähuoneiston pariovet. Tässä piirustuksessa ei kellarikerrokseen ole enää ovea Kauppakadun puolelta. Molemmat suunnitelmat ovat John Fredr. Lindegrenin käsialaa, mutta signeeraamattomia. Rakennuksen vuorilaudoitus on uusrenessanssityyppiä. Myymälähuoneistojen edessä on korkeat, kahdelta puolelta nousevat portaat.

Vuonna 1899 tehtiin päärakennuksen Kalatorin puoleisen huoneen alla olevaan tiiliseen kellariin metallinen tulisija, joka palveli vesitehtaan tarpeita. Samana vuonna haluttiin rakennuksen länsipään huone, joka oli ollut leivintupa, jakaa väliseinällä myymälähuoneeksi ja keittiöksi.

Vuonna 1907 tehtiin itäpään liikehuoneistossa väliseinä- ja tulisijamuutoksia. Vuonna 1913 haluttiin kellarikerrokseen tehdä liesi. Vuonna 1911 suunniteltiin kulmassa olevaan myymälään avata näyteikkuna, ja vuotta myöhemmin myös lännenpuoleiseen myymälään näyteikkunaa. Samalla haluttiin piharakennuksessa olevaa leivintupaa laajentaa pienellä tiilisellä osalla. Vuonna 1919 oltiin katusivulle tekemässä uusia liikkeen ovia ja uusimassa vanhoja liikkeen sisäänkäyntejä. Lisäksi tehtiin näyteikkunoita, siten ettei Kauppakadun puolelle jäänyt enää yhtään asuinhuoneen ikkunaa. Ovia oli kulmaovi mukaan lukien viisi ja näyteikkunoita seitsemän.

Vuonna 1916 oli Kalatorin puoleisen ulkorakennuksen keskelle, porttikäytävän kohdalle, avattu liikehuoneiston ovi ja kaksi näyteikkunaa. Rakennus oli vaakalaudoitettu, ja katusivulla oli lisäksi kaksi kaksijakoista valeikkunaa sekä kolme ullakon ikkunaa. Rakennuksessa oli tiilikatto. Vuonna 1920 avataan Kalatorin puolelle kaksi myymälän ovea lisää. Kummankin oven kahta puolta tulevat näyteikkunat. Kaikkien kolmen oven yläpuolelle tehdään entistä suuremmat ullakkokerroksen ikkunat. Molemmat suunnitelmat laati Arvi Leikari. Vuonna 1921 suunniteltiin liikerakennukseksi muuttuneen ulkorakennuksen ja pihan etelärajalla olevan ulkorakennuksen väliin tiilistä lisärakennusosaa, joka kuitenkin ilmeisesti jäi toteuttamatta.

Vuonna 1934 haluttiin katusivun näyteikkunoita muuttaa. Ovia oli nyt neljä, ja piirustuksen mukaan oltiin entisen kolmen näyteikkunan lisäksi tekemässä neljää uutta. Ilmeisesti osa vuonna 1919 suunnitelluista ikkunoista oli jäänyt toteuttamatta.

Vuonna 1937 suunniteltiin tontin kaikkien vanhojen rakennusten purkamista. Tilalle tulisi funkkistyylinen, kaksikerroksinen kivinen liike- ja asuinrakennus, jonka Kalatorin puoleisessa julkisivussa olisi samoja piirteitä kuin Osuuskaupan varastorakennuksen Kalatorin julkisivussa. Kaino Karin laatima suunnitelma jäi kuitenkin toteutumatta.

Vuonna 1947 purettiin vanha, pihan etelärajalla ollut ulkorakennus. Uusi, pienehkö, tiilinen, pulpettikattoinen ulkorakennus tehtiin tontin länsirajalle. Vuonna 1950 tehtiin jälleen Kauppakadun sivulla ikkuna- ja ovimuutoksia. Ovet uusittiin, ja neljä näyteikkunaa vaihdettiin entistä leveämmiksi. Yhden liikkeen oven ja näyteikkunan paikalle tuli kolmijakoinen asuinhuoneen ikkuna. Yksi ikkuna suljettiin kokonaan ja paikalle tuli sileää seinää. Julkisivulla on vielä jäljellä yksi kapea asuinhuoneen ikkuna. Ullakon ikkunat peitettiin laudoituksella. Vuonna 1966 tehtiin sisätiloissa uudistuksia. Kellarikerrokseen tuli kattilahuone, ja asuinkerroksen tulisijat purettiin. Tosin asunnon olohuoneeseen tehtiin uusi takka. Keittiöt varustettiin ajanmukaisesti. Aikaisemmin niissä on ollut kaatoallas, muttei tiskipöytää. Isompaan asuntoon tuli myös kylpyhuone ja pienempään asuntoon sekä rakennuksen länsipäähän jäävään liikehuoneistoon WC. Katujulkisivulta poistuivat kulmaovi ja myymälän ovi. Jäljelle jäävän myymälän näyteikkunaa suurennetaan. Muut ikkunat tulivat olemaan täysin jaottomia ensimmäisen suunnitelman mukaan, mutta myöhemmin niihin haluttiin tehdä poikkijako ikkunan yläosaan. Kalatorin puolelta poistui myös kellarikerroksen sisäänkäynti. Julkisivut saivat jaottoman peiterimalaudoituksen. Suunnitelmat laati Pertti Reivolahti. Seuraavana vuonna haluttiin ulkorakennusta korottaa ja tehdä siihen autovaja sekä sauna. Ulkokäymälä oli käynyt tarpeettomaksi.

Vuonna 1992 tehtiin rakennuksissa perusteellinen korjaus. Kauppakadun julkisivuille palautettiin uusrenessanssi-ilme. Pihasivulla saatiin vähän esille rakennuksen vanhempaa, pystylaudoitettua asua. Rakennukseen tuli kaksi asuntoa. Länsipäähän jäi liikehuoneisto, joka sai lisätilaa tontin länsirajalle rakennettavasta uudesta ulkorakennuksesta. Rakennuksesta tuli kaksikerroksinen ja siihen tuli myös sauna. Kalatorin rakennuksesta tehtiin lämmitettävä liiketila. Kellaritilat tulivat jälleen käyttöön liikehuoneistona. Suunnitelmat laati Jukka Koivula.

Nykytilanne

Asuin-liikerakennus
Pitkänurkkainen asuinrakennus, rakennettu kolmessa vaiheessa: itäpää 1775- ja 1800-luvun alussa, länsipää vuonna 1846, aumakatto. Rakennuksessa oli tehty entistäviä muutoksia 1990-luvulla, jolloin katujulkisivun vuorilaudoitus oli palautettu John F. Lindegrenin vuonna 1886 suunnittelemaa asua vastaavaksi. Pihan puolelle oli osittain jätetty näkyviin 1700-luvulle tyypillinen pysty ponttilaudoitus. Rakennus oli muutettu ajan makua vastaavaan niukkailmeiseen asuun vuonna 1966.

Kalatorin puolen rakennus
Pitkänurkkainen ulkorakennus vuodelta 1843, alun perin kaksikerroksinen luhtiaitta, katujulkisivussa vaakalaudoitus, pihasivussa pystylaudoitus. Keskellä rakennusta on ollut porttikäytävä. Keskelle rakennusta avattu ensimmäinen myymälä vuonna 1916, reunoilla olevat myymälät avattu vuonna 1920 (molemmat suunnitelmat teki Arvi Leikari).

Ulkorakennus
Ulkorakennussiipi uusi, 1990-luvulta (Jukka Koivula).