Knuutla

Historiaa

Vuonna 1756 tontin omistajana oli Knutell-niminen henkilö. Vuonna 1800 tontti kuului porvari Ephraim Ilvanille, joka oli köyhä.

Palovakuutukset

Palovakuutuksen otti vuonna 1847 porvari Carl Gustaf Rosbäck. Tontilla oli asuinrakennus, joka oli uusista materiaaleista rakennettu vuonna 1836 ja pieneltä osalta vuonna 1840. Rakennus oli vuoraamaton ja maalattu punamullalla. Huoneita oli eteinen, kaksi salia, kolme kamaria sekä katettu porttikäytävä. Rakennukseen liittyi ponttilaudasta tehty kuisti. Ikkunoita oli 12 sekä yksi puolikas. Mitoista päätellen ikkunat olivat kuusiruutuisia. Ullakon ikkunoita oli 11. Väliovet olivat puoliranskalaisia, ja niitä oli kuusi. Lisäksi oli kaksi lautaovea sekä ulko-ovi, joka oli pariovi kaksinkertaisesta laudasta. Sen yläpuolella oli ikkuna. Uuneista kolme oli litteää keltaiseksi lasitettua uunia, yksi ruskea litteä ja yksi pyöreä, keltainen. Ullakon portaat lähtivät eteisen kaapista. Toinen rakennus käsitti vain keittiön, jossa oli liesi ja paistinuuni. Rakennus oli rakennettu vuonna 1847 eikä sitä ollut laudoitettu tai maalattu. Ikkunoita rakennuksessa oli yksi ja myös yksi puolikas. Ovi oli kaksinkertainen lautaovi. Itse asiassa kyseessä oli pihan puolelle, rakennuksen länsiosaan tehty lisäys.

Vanha, kunnoltaan välttävä hirsinen pakarirakennus, laudoittamaton, mutta oli punamullalla maalattu. Rakennuksessa oli leivintupa ja eteinen. Paitsi leivintupa uuniliesineen oli rakennuksessa myös holvattu saunan uuni. Ikkunoita oli yksi sekä yksi puolikas. Ulko-ovi oli lankuista ja kaksi sisäovea lautaa. Rakennus sijaitsi tontin itälaidalla ja oli kiinni päärakennuksessa.

Ulkorakennus oli rakennettu uusista materiaaleista vuonna 1840. Siinä oli kaksi ruoka-aittaa ja ullakkoa, joille oli portaat. Kyseessä oli ilmeisesti luhtiaitta. Toinen ulkorakennus oli rakennettu myös vuonna 1840. Sitä ei ollut laudoitettu. Tiloja oli talli, navetta ja liiteri. Myös portti, jossa oli erillinen käyntiportti, vakuutettiin.

Vuonna 1882 talolle otti vakuutuksen leipurimestari Isak Viktor Grönfors. Päärakennuksen kadunvarsisivu oli nyt laudoitettu ja maalattu öljymaalilla, muut sivut vesimaalilla maalattuja. Katto oli lautaa. Tiloja oli eteinen, sali, neljä kamaria ja yksi kauppapuoti, johon oli sisäänkäyntiporras kadulta. Pihalla oli myös öljymaalilla maalattu kuisti. Keittiö mainittiin edelleen erillisenä rakennuksena. Porttikäytävä ja rakennuksen itäpäässä ollut leivintupa oli purettu.

Kadunvarsirakennuksen itäpää muodosti nyt erillisen rakennuksen. Sen katusivu ja itäsivu oli laudoitettu ja öljymaalilla maalattu. Muut sivut olivat laudoittamattomia ja sekoitusvärillä maalattuja. Siinä oli tiilikatto. Rakennuksessa oli myös leipomo. Leipomouunin sisäpuoli oli tehty tulenkestävistä tiilistä ja itse muuri oli vahvistettu rauta-ankkureilla. Leipomorakennuksen jatkeena, tontin itärajalla oli vaja, joka oli rakennettu vuonna 1881 laudoista ja maalattu punamullalla. Lautakatossa ei ollut tuohikerrosta.

Ulkorakennus tontin viistolla etelärajalla oli muutettu ja lisärakennettu vuonna 1880. Se oli punamullalla maalattu. Katto oli lautakatto, jossa oli tuohikerros. Rakennuksessa oli kaksi makasiinia, joissa oli ullakko, vaunuvaja sekä talli, jossa oli parret sekä navetta. Rakennus oli edellisessä vakuutuksessa käsitelty kahtena erillisenä rakennuksena. Tontti oli aidattu, sekoitusvärillä maalattu ja tontin länsipäässä olevan puutarhan ympärillä oli öljymaalilla maalattu säleaita.

Lokakuun 12. päivänä vuonna 1884 oli paloapuyhdistykselle lähetetty Raumalta sähke, jossa kerrottiin aamulla puoli kuuden aikaan syttyneestä tulipalosta, jossa tuhoutuivat leipomorakennus ja siinä kiinni ollut vaja. Naapurusto oli kärsinyt vähäisiä vaurioita. Sammutustyön mainittiin sujuneen ripeästi, ja koko palo oli sammutettu seitsemän aikaan. Postitse luvattiin lisätietoja.

Palossa kärsinyt lähirakennus oli tontin ulkorakennus. Lisäksi aita oli vaurioitunut. Myös naapuritontin ulkorakennus kärsi palossa.

Palon havaitsivat ensimmäisinä leipomon työntekijät, nimittäin kisälli, renki ja oppipoika, joiden nukkumapaikka sijaitsi leipomon eteisestä erotetussa nurkkauksessa, joka oli leipomon muuria vasten. He heräsivät siihen, että sisään tunkeutuva savu oli tukehduttaa heidät. Leipuri kävi välittömästi herättämässä lähinaapurit, joista yksi oli palomestari. Samanaikaisesti annettiin palohälytys. Tuli löi jo rakennuksen kahdesta ikkunasta ja leipomohuone oli liekkien vallassa. Palomestari raportoi, että sammutukseen osallistuivat kaikki kaupunkilaiset ikään ja sukupuoleen katsomatta. Veden paikalle kuljetus oli taas kaupunkilaisten tehtävänä, kuten niin monesti ennenkin Raumalla kaikkina aikoina. Nyt sattui paikalle läänin kuvernööri, herra kreivi Creuz, joka näki koko katastrofin. Leipomossa oli leivottu edellisenä iltana, ja työt oli lopetettu kahdeksan aikaan illalla. Jo yhdeksän aikaan olivat työntekijät olleet nukkumassa makuupaikassaan. Todennäköisenä tulen alkuun pääsyn syynä pidettiin lattialle lentänyttä kipinää, joka oli kytenyt koko yön ja vasta aamulla sytyttänyt tulen.

Muutospiirustukset

Knuutlan Kuninkaankadun julkisivusta on piirustus vuodelta 1865. Suunnitelmissa oli silloin myymälän sisäänkäynnin avaaminen kadun varteen. Yksi ikkunoista korvattiin ikkunan levyisillä ovilla ja oven eteen rakennettiin kadun suuntaiset portaat, joita voi nousta molemmista suunnista. Rakennuksen julkisivussa oli ennen muutosta ollut yhdeksän kuusiruutuista ikkunaa ja niiden yläpuolella kaksiruutuiset ullakon ikkunat. Käynti tontille tapahtui rakennuksen läpi kulkevasta porttikäytävästä. Porttiaukossa oli ajoportti ja sen vieressä kapeampi käyntiportti. Tontilla oli Kuninkaankadun varrella asuinrakennus, johon pihan puolella liittyi kuisti ja keittiö portin molemmin puolin oleviin osuuksiin. Tontin viistolla etelärajalla oli kaksi ulkorakennusta, jotka olivat samassa rivissä naapurin ulkorakennuksen kanssa.

Vuodelta 1909 oli Arvi Leikarin laatima muutospiirustus, jonka mukaan asuinrakennuksia oli tarkoitus levittää pihan puolelta. Myös ulkorakennuksesta tuli leveämpi ja se sai siiven tontin länsirajalle. Pihan puolella oli ennestään kuistimainen laajennus, jossa oli keittiö ja kamari, ja nyt keittiöitä, kamareita ja sisäänkäyntejä tuli lisää. Myös portista itään päin olevaan leivintuparakennukseen tuli uusi keittiö leivintuvan ja kamarin lisäksi. Leivintuparakennus ja asuinrakennus eivät enää olleet saman katon alla, vaan erillisinä rakennuksina. Portti oli niiden välissä. Rakennusten julkisivut oli piirustuksessa esitetty jossakin määrin jugendvaikutteisiksi. Asuinrakennuksen länsipäässä oli liikkeen sisäänkäynti ja sen molemmin puolin näyteikkunat.

Ilmeisesti muutoksia ei toteutettu, sillä vuodelta 1913 on Arvi Leikarin laatima muutossuunnitelma, jossa pihan puolelle tuli laajennus, mutta erilaisella huonejaolla ja erilaisella kattoratkaisulla kuin edellisessä suunnitelmassa. Muutos oli, kuten tapana oli, esitetty muutoksena edellisessä piirustuksessa esitettyyn, ei tosiasialliseen tilanteeseen. Julkisivujen vuorilaudoitus oli nyt ehdotettu edellistä kertaa selvemmin jugendtyyliseksi. Liikkeen sisäänkäyntejä oli nyt sekä länsipäässä että rakennuksen keskellä. Vuodelta 1935 oli piirustus, jossa leivintuparakennukseen esitettiin tehtäväksi liikehuoneen ovi ja näyteikkunat jugendtyyliin. Samassa yhteydessä purettiin leivintuvan uuni ja tilalle tehtiin tavallinen lämmitysuuni.

Vuonna 1953 ulkorakennukseen tehtiin sauna entisen navetan paikalle. Vuonna 1954 muutettiin toisen liikehuoneiston ikkunat entistä suuremmiksi.

Nykytilanne

Lännenpuoleinen kadunvarsirakennus
Lyhytnurkkainen asuin- ja liikerakennus, rakennettu vuodelta 1836, vaakalaudoitettu, satulakatto, korotettu pihan puolelta, näyteikkunoita. Ulkoasu vuodelta 1913 (Arvi Leikari).

Idän puoleinen kadunvarsirakennus
Pitkänurkkainen asuinrakennus, nykyisin liiketalona. Pohjoisosa rakennettu vuonna 1836, eteläosa sitä ennen. Päädyssä uurrettu vaakalaudoitus, pihajulkisivussa peiterimalaudoitus, näyteikkunat ja ikkunan jugendvuoraus vuodelta 1935

Ulkorakennus
Lyhytnurkkainen ulkorakennus, rakennettu vuonna 1840, vaakalaudoitettu

Portti
1900-luvun alkupuolella yleistynyttä tyyppiä.