UNESCOn maailmanperintökohteet

Historiaa

Vuonna 1800 talon omistivat suojelusmies Mich. Asplund ja entinen räätäli Joh. Anckar, jolla oli vähän peltoa.

Palovakuutukset

Talon palovakuutuksen otti vuonna 1888 merimies Oskar Söderman. Tontilla oli kaksi rakennusta. Asuinrakennus Pohjankadun varressa oli entisaikoina rakennettu, laudoitettu ja maalattu sekoitusvärillä. Katto oli lautaa. Rakennuksessa oli yksi asuinhuone, keittiö ja lautaeteinen. Hirsinen ulkorakennus oli myös tehty entisinä aikoina ja oli laudoittamaton mutta maalattu sekoitusvärillä. Katto oli lautaa. Rakennuksessa oli makasiini, vaja ja navetta. Lisäksi vakuutettiin portti ja aita sekä laudasta tehty pieni käymälä, joka oli tontin länsirajalla, ulkorakennusrivin kanssa linjassa.

Muutospiirustukset

Vuodelta 1912 on M. Isakssonin laatima muutospiirustus. Asuinrakennusta korotetaan ullakko-osuudella ja seinät saavat uuden vuorilaudoituksen. Seinistä tulee pystylaudoitetut ja T-jakoisten ikkunoiden vuorilaudoituksesta hillityn uusrenessanssivaikutteinen. Tulisijat, tuvan uuni ja kamarin pyöreä kaakeliuuni, olivat kadunpuoleista ulkoseinää vasten. Tuvan ja kamarin lisäksi rakennuksessa oli eteinen ja komero. Ulkorakennuksen katto oli tarkoitus muuttaa harjakatosta pulpettikatoksi. Tämä jäi kuitenkin toteutumatta.

Vuonna 1929 muutettiin Knapin rakennuksessa väliseinän paikkaa ja leivinuunista luovuttiin. Tontille on myös suunniteltu uudet portit.

Vuonna 1957 tehtiin eteisen komerosta WC ja lieteen yhdistettiin liesikattila. Keittiöön tuli tiskipöytä ja vesijohto. Vuonna 1983 luovuttiin liesikattilasta ja rakennukseen tuli sähkölämmitys.

Nykytilanne

Asuinrakennus
Pitkänurkkainen asuinrakennus, satulakatto ja pystylautavuoraus

Ulkorakennus
Hirsirakenteinen, lautavuorattu ulkorakennus

Portti
Vanha portti 1900-luvun alun tyyppiä.