Keijola

Historiaa

Vuonna 1800 tontti kuului suojelusmies Johan Grundströmille. Hänellä oli kahdeksan kapanalan kylvö ja kaksi latoa.

Palovakuutukset

Nahkurimestari Christian Sjöblom otti Keijolan palovakuutuksen vuonna 1850. Päärakennus sijaitsi Vanhankirkonkadun ja Isopoikkikadun kulmassa. Vinkkelirakennuksen eteläsiipi oli rakennettu entisinä aikoina, ja länsisiipi vuonna 1847. Rakennusta ei ole laudoitettu eikä maalattu ja siinä on lautakatto. Pihan puolella on lautakuisti, jonka ovi on yksinkertainen lautainen pariovi. Ikkunoita on kahdeksan. Huoneitakin on kahdeksan; eteinen, sali, kolme kamaria, leivintupa, liiteri ja navetta. Huoneissa on yhteensä neljä kaakeliuunia ja yksi leivintuvan liesi uuneineen. Väliovista viisi on puoliranskalaista, joiden lisäksi on muutamia lautaovia. Kaakeliuuneista yksi on litteä ruskeaksi lasitettu, yksi pylväsmallinen ja kaksi pyöreää.

Tontin itälaidalla on karvarinverstasrakennus, joka on tehty hirrestä ja osaksi laudasta. Se on rakennettu vuonna 1848 uusista materiaaleista, ja on laudoittamaton sekä maalaamaton. Rakennuksessa on kalterein varustettu ikkuna. Tiloja on nahka-aitta, makasiini, liiteri ja verstashuone. Rakennuksessa on yksi kaappiuuni, johon on muurattu kuparinen 50 kannun muuripata. Pihan perällä on vielä pieni rakennus, joka on rakennettu vuonna 1850. Sekin on laudoittamaton, maalaamaton ja lautakattoinen. Ikkunoita on kolme. Pienessä rakennuksessa on kolme huonetta, joita ovat eteinen, verstas sekä kellari, jossa on kaksinkertaiset sammaleristeiset hirsiseinät. Niiden välissä on eristeenä sammalta. Rakennuksessa on myös liesi. Tontin portti on kaksinkertainen lautaportti, joka on maalattu öljymaalilla. Portin vieressä on pienempi käyntiportti.

Vuonna 1895 talolle otettiin uusi vakuutus. Talon omisti silloin nahkurimestari F. W. Qvarnberg. Päärakennuksessa oli nyt asvalttihuopakatto. Rakennuksessa oli seitsemän huonetta, kaksi salia, kaksi kamaria, keittiö, talli sekä navetta, joiden lisäksi oli laudasta tehty vaja Isopoikkikadun puoleisen siiven pohjoispäässä. Rakennuksen sisäkulmassa oli lautainen kuisti. Koko rakennus oli korotettu vuosina 1990 ja 1991, katettu huovalla, laudoitettu ja öljymaalattu sekä varustettu ajanmukaisilla ovilla ja ikkunoilla. Keittiön muuri sekä kaikki uunit on tehty posliinikaakelista. Huoneet on sisäpuolelta korotettu, paperoitu uudelleen sekä maalattu.

Karvarin työhuonekin on osittain laudoitettu, maalattu öljymaalilla ja katettu huovalla. Myös tätä rakennusta on korotettu, sisusta yhdistetty yhdeksi tilaksi sekä lisäksi uusittu ikkunat, ovet, lattiat ja kakluuni.

Muutospiirustukset

Rakennuksia koskeva muutospiirustus on vuodelta 1890 ja on John Fredr. Lindegrenin laatima. Tontilla on asuinrakennus Vanhankirkonkadun ja Isopoikkikadun kulmassa, ulkorakennus, jonka pääty on Vanhankirkonkadulle sekä pihan perällä vielä pieni rakennus. Muutospiirustusten mukaan kaikki rakennukset saavat uusrenessanssivuorauksen ja Vanhankirkonkadun varteen nousee tyyliin sopiva portti. Päärakennuksen ikkunat ovat ristijakoiset, muissa rakennuksissa ikkunat ovat kuusiruutuisia. Päärakennuksen ikkunanympäryslaudoitus on myös koristeellisempaa kuin muualla. Vanhankirkonkadun kulmassa olevassa rakennuksessa on kaksi paritupapohjaista osaa, joista nyt halutaan purkaa eteisen ja huoneiden välisiä osia, koska kulmaan oltiin rakentamassa uutta kuistimaista eteistä. Asuintiloja tulee muutoksen jälkeen olemaan Vanhankirkonkadun puolella kolme huonetta sekä Isopoikkikadun puolella huone ja keittiö. Isopoikkikadun siipi jatkuu vielä lautavajalla ja hirsisellä navetalla, jonka kylkeen oltiin tekemässä uutta käymälää. Se on pihasta aidatulla tarhaosalla. Tontin itärajalla olevassa rakennuksessa on katupäädyssä nahkamyymälä, johon kuljettiin pihalta. Sitä seuraavat vuotain kuivausvaja ja Wärkkihuoneeksi kutsuttu huone, jossa oli parkitusammeita.

Piharakennuksessa on nahkurinverstas, johon vuonna 1894 rakennettiin tehokkaampi lämmityslaite, jotta vuodat kuivuisivat paremmin. Vuonna 1903 tehtiin päärakennuksen Isopoikkikadun puoleiselle sivulle myymälän ovi.

Vuonna 1971 haluttiin korkea portti korvata yksinkertaisella, matalalla lauta-aidalla, johon liittyy portti. Verstasrakennus purettiin 1980-luvulla. Kulmarakennusta korjattiin ja sen varustusta parannettiin. Vuonna 1984 muutettiin rakennusta, jonka pääty on Vanhankirkonkadulle päin. Kadun varren asunto varustettiin ajanmukaisesti. Sen viereen tuli auto- ja puuvaja. Pitkä matala ulkorakennusosa purettiin. Korkean portin rakentaminen oli taas ajankohtaista.

Nykytilanne

Vanhankirkonkadun ja Isopoikkikadun kulmarakennus
Pitkänurkkainen asuinrakennus, eteläsiipi rakennettu ilmeisesti 1800-luvun alussa, länsisiipi vuonna 1847, uusrenessanssivuoraus vuonna 1890 (John F. Lindegren), aumakatto

Vanhankirkonkadun puoleinen asuinrakennus
Pitkänurkkainen asuinrakennus, rakennettu vuonna 1848, uusrenessanssiasuun 1890-luvulla

Portti
Uusittu Arvi Forsmanin vuonna 1903 suunnitteleman portin hengessä, John F. Lindgrenin suunnitelmaan pohjautuen.