Jokela

Historiaa

Jokelan omisti vuonna 1756 And. Sparrenborg. Vuonna 1800 omistajana oli myös porvari And. Sparrenborg. Hänellä oli talon lisäksi yli kolme tynnyrinalaa peltoa, niittyä, kaksi riihtä latoineen, kaksi ranta-aittaa ja lastauslaituri.

Palovakuutukset

Talolle vakuutuksen otti laivuri J. G. Ruuth vuonna 1847. Rakennuksia tontilla oli tuolloin kaksi, päärakennus Kuninkaankadun varressa ja ulkorakennus tontin länsirajalla. Tontin itäosa oli puutarhana. Päärakennus oli hyväkuntoinen ja rakennettu uudesta hirrestä vuonna 1828. Se oli laudoitettu ja öljymaalilla maalattu kolmelta sivulta. Neljäs sivu oli punamullalla sivelty. Katto oli lautaa. Huoneita oli seitsemän: eteinen, sali ja neljä kamaria. Rakennuksessa oli kaksinkertainen lautakatto, mutta ei kellaria. Ikkunoita oli 13 kuusiruutuista ja 13 ikkunaa (cornicher), jotka olivat öljymaalattuja. Ullakonikkunoita oli seitsemän. Lisäksi oli yksi pari ikkunanluukkuja, jotka olivat yksinkertaista lautaa. Ulko-ovi oli pariovi, joka oli kaksinkertaista lautaa. Oven yläpuolella oli ikkuna. Ulkoportaat olivat puiset. Eteisen sisäovi oli puoliranskalainen peiliovi, jonka yläosassa oli lasiruudut. Väliovista viisi oli puoliranskalaisia pariovia, kaksi yksiosaisia puoliranskalaisia ovia. Ullakon portaat lähtivät komerosta. Kahdessa komerossa oli lautaovet. Viidessä huoneessa oli paperitapetit sekä jalka- ja kattolistat. Uuneista yksi oli nelikulmainen ja kaksi pyöreää, ruskealasitteista ja yksi valkoiseksi lasitettu pylväskaakeliuuni sekä kaksi ruskeaksi maalattua pyörää kaakeliuunia ja yksi valkoiseksi lasitettu. Lisäksi oli keittiön liesi, jossa oli rautahella ja uuni. Savupiippuja oli kaksi.

Tontin toinen rakennus oli hirsinen ja hyväkuntoinen. Myös se oli rakennettu uusista materiaaleista vuonna 1828. Rakennus oli laudoittamaton ja maalattu punamullalla. Huoneita oli kahdeksan: eteinen, sali, makasiini, liiteri, talli ja navetta sekä kaksi käymälää ja niihin liittyvä lantala. Rakennuksen alla oli holvattu kellari. Rakennuksen katto oli kaksinkertainen lautakatto. Rakennuksessa oli kaksi kaksinkertaista ikkunaa ja kaksi cornicher-ikkunaa ja kaksi yksinkertaista ikkunaa sekä yksi puoliranskalainen väliovi. Ulko-ovet olivat yksinkertaisia ja kaksinkertaisia lautaovia. Lisäksi oli luukkuja, ullakonportaita, navetan ja tallien sisustusta sekä viljamakasiinissa viljalaari. Kamarissa oli ruskeaksi lasitettu, litteä kaakeliuuni. Rakennuksessa oli yksi savupiippu. Lisäksi vakuutettiin portti ja aita. Vuonna 1852 ilmoitettiin vakuutuksen piiriin lisärakennus. Päärakennuksen Vähäpoikkikadun puoleiselle sivulle oli tehty siipi.

Vuonna 1859 oli talo värjärimestari J. G. Nordlingin omistuksessa. Silloin tehtiin uusi vakuutuskirja, sillä muutoksia oli tapahtunut lisää. Vähäpoikkikadun puoleinen siipi, joka jo aiemmin oli vakuutusyhtiölle ilmoitettu, oli rakennettu vuonna 1847, ja siinä oli leivintupa ja kamari sekä eteinen. Rakennus oli laudoittamaton ja maalaamaton ja lautakattoinen. Ikkunoita oli kolme ja puoliranskalaisia väliovia kaksi. Kamarin uuni oli ruskealasitteinen kaakeliuuni. Leivintuparakennuksen jatkeeksi oli vielä myöhemmin tehty lautainen puuvaja.

Tontille oli tehty uusi, kivinen värjäämörakennus, joka sijaitsi Vähäpoikkikadun varressa. Rakennus oli pystytetty vuonna 1858. Se oli kaksikerroksinen, tiilinen ja sisältä rapattu. Rakennuksessa oli värjäämö, sinistämö ja värjäyspata, kuivaamo sekä kaksi asuinhuonetta. Tulisijoja oli kolme muuria, värjäämön muuri, jossa oli kolme kiinnimuurattua kuparipannua, sinistämön uuni, jossa oli kiinnimuurattu kuparinen kuuppa ja samanlainen muuri kuivaamossa sekä yksi tiilinen kaakeliuuni. Savupiippuja oli kaksi. Rakennuksen katto oli tiiltä. Ikkunoita rakennuksessa oli kahdeksan kuusiruutuista ja yhdeksän kaksiruutuista. Sisäänkäyntejä oli kaksi.

Vuonna 1864 uusittiin vakuutuskirja. Päärakennus ei ollut muuttunut, mutta ulkorakennukseen oli tehty lautainen puuliiteriosa. Vähäpoikkikadun suuntainen leivintuparakennus käsitti nyt leivintuvan, kamarin ja lisäksi myös renkituvan. Kaakeliuunien määrä oli kasvanut kahteen.

Tehdasrakennusta oli laajennettu vuonna 1864. Kerrottiin, että rapatussa ja tiilikattoisessa rakennuksessa oli nyt alakerrassa neljä holvaamatonta huonetta. Tiloissa oli: yksi muuri, jossa kolme kuparipannua, yksi muuri, jossa väripata ja kaksi kiinnimuurattua kuparista kuuppaa, yksi tulisija prässirautojen lämmitystä varten sekä prässäyslaitos. Lisäksi oli yksi höyrykone, jonka teho oli viisi hevosvoimaa sekä vanutus- ja karstauslaitteet Toisessa kerroksessa oli kolme huonetta ja kamari leikkaamoa varten. Siellä oli leikkaus- ja karstauskoneet sekä kuivaus- ja kehräämöhuone. Yläkerrassa oli vain yksi kaakeliuuni. Lisäksi vakuutettiin kuivausteline, ajoportti ja aita.

Helmikuussa v.1885 sattui kehräämössä palovahinko, jossa rakennus vaurioitui sisäpuolelta. Myös rakennuksessa olevia koneita vaurioitui. Teollisuuslaitoksen kehittäminen jatkui siitä huolimatta. Vuonna 1892 tehdyn katselmuksen yhteydessä selvisi, että koneita pyöritti jo kymmenen hevosvoiman höyrykone.

Vuonna 1899 vakuutuskirjaa uusittiin. Kuninkaankadun varren asuinrakennuksessa oli nyt sali, neljä kamaria, puoti ja eteinen sekä lautakuisti. Rakennus oli vuonna 1897 perusteellisesti korjattu. Se oli saanut uuden kivijalan, kauppapuodin kiviportaat, uudet ajanmukaiset ikkunat, posliinikaakeliuunit, ja huoneet oli sisäpuolelta perusteellisesti korjattu sekä koko rakennus hienosti laudoitettu ja öljymaalilla maalattu. Vähäpoikkikadun puoleisessa siipirakennuksessa oli leivintupa, sauna ja kolme kamaria. Rakennuksessa oli leivintuvan uuni, kaksi kaakeliuunia ja kylpyhuoneen uuni. Rakennus oli katettu tiilellä, samoin kuin päärakennus. Ulkorakennus oli nyt osaksi laudoitettu ja sekoitusvärillä maalattu. Rakennuksessa oli tehty sisällä korjauksia, mutta oleellisesti se ei ollut muuttunut. Tehdasrakennus oli taas vähän laajentunut.

Muutospiirustukset

Vuodelta 1882 on kadun varren rakennusta koskeva muutospiirustus. Liikkeen sisäänkäynti haluttiin avata katusivulle. Parioven eteen tuli korkeat, kahdelta puolelta noustavat portaat. Rakennuksessa oli kuusiruutuiset ikkunat, klassistinen ikkunoiden vuorilaudoitus ja kaksiruutuiset ullakon ikkunat.

Villakehräämö- ja värjäämörakennusta koskeva muutospiirustus on vuodelta 1887. Rakennus on rapattu ja tiilikattoinen. Alakerrassa on osaksi kuusiruutuisia ikkunoita sekä kaksi leveämpää yhdeksänruutuista ikkunaa. Toisessa kerroksessa on ollut osaksi vähän pienempiä kuusiruutuisia ikkunoita, mutta osaksi kaksiruutuisia ullakon ikkunoita. Nyt haluttiin kaikista kerroksen ikkunoista tehdä kuusiruutuiset. Tämän kerrotaan, ei yksinomaan antavan valoa huoneisiin, vaan myös parantavan rakennuksen ulkonäköä. Rakennusta laajennettiin ja korotettiin sekä muutettiin seuraavien vuosikymmenien aikana useaan kertaan. Laajennusten vuoksi väistyi myös tontin länsirajalla ollut pitkä ulkorakennusrivi, jonka Kuninkaankadun puoleisessa päässä oli ollut asuinhuone.

Vuodelta 1896 on E. Ikäläisen laatima julkisivupiirustus Kuninkaankadun varren rakennuksesta. Rakennus sai uusrenessanssi-ilmeen. Vuorilaudoitus oli komijakoinen, T-ikkunoita kiertävät lilja-aiheeseen päättyvät vuorilaudat. Katusivulla oli liikkeen pariovet, joiden yläikkunan päällä oli teksti I. Östman. Vuonna 1904 tehtiin liikkeeseen kulmaovi. Vuonna 1928 laajennettiin myymälähuoneistoa liittämällä siihen entisiä asuinhuoneita. Kulman myymälään tehtiin myös näyteikkuna. Liikkeeseen tuotiin keskuslämmitys tehtaan puolelta. Kuninkaankadun sivulla oli ollut myös toinen liikehuoneiston sisäänkäynti ja sen molemmin puolin korkeat ja kapeat näyteikkunat. Nämä muutettiin nyt tavallisiksi asuinhuoneen ikkunoiksi ja ovi poistettiin. Vuonna 1948 oltiin taas avaamassa ikkunoita ja ovea katusivulle ja poistamassa kulman näyteikkunaa. Seuraavalta vuodelta on suunnitelma, jossa katusivulle tuli kolme suurta näyteikkunaa ja teksti Rauman Villakehräämö oy. Aikaisemman näyteikkunan paikalle tehtiin asuinhuoneen ikkunat ja kulmaovi suljettiin. Koko kadunvarsirakennus tuli palvelemaan liikettä myymälänä ja toimistona. Sitä, mikä ehti toteutua ja mikä ei, on vaikea seurata.

Vuonna 1988 muutettiin entisen villakehräämörakennuksen tilat asunnoiksi. Rakennuksen kulmiin avattiin suuri-ikkunaiset kesähuoneet, mutta muuten rakennuksen ulkoasussa säilyi vanhan tehtaan henki. Puurakennusosa kunnostettiin. Näyteikkunoita pienennettiin ja katusisäänkäynneistä yksi poistui. Katusivulle suunnitellaan myös vanhan tyyppinen, korkea portti. Suunnitelmat laati Jukka Koivula.

Nykytilanne

Kuninkaankadun varren rakennus
Lyhytnurkkainen asuinrakennus vuodelta 1828, itäsiipi rakennettu 1847, asuin-liiketalona, uusrenessanssivuoraus vuodelta 1896  (E. Ikäläinen), pihajulkisivussa uurrettu vaakalaudoitus, aumakatto. Julkisivuissa tehty osittain entistäviä muutoksia 1980-luvulla (mm. näyteikkunapintaa on vähennetty)

Kivirakennus
3-kerroksinen, rapattu tehdasrakennus, kaksi kerrosta rakennettu 1800-luvun puolivälissä, kolmas kerros 1920. Värjäämö- ja villakehräämötoiminnan loputtua rakennukseen on kunnostettu asuntoja. (1980-luku, Jukka Koivula).