Iso-Tolwane

Historiaa

Vuoden 1756 tonttikartan liitteessä mainitaan kaksi Tolvasen tonttia. Toisen omisti Henrik Ståhl ja toisen Grönlundin perilliset. Vuonna 1800 omisti tontin 239 porvari Johan Reilander. Hänellä oli yli neljä tynnyrinalaa peltoa, lisäksi niittyä, ruoka-aitta, ranta-aitta lastauslaituri, riihi, luuva ja lato ja puolikkaan osuus työkalusuojasta. Lapin sahan omistajana hän oli kuudesosan omistuksella.

Palovakuutukset

Palovakuutuksen otti vuonna 1847 tullivirkamies, vapaaherra R. W. Stjerncreutz. Kuninkaankadun ja Pappilankadun kulmassa olevalla tontilla oli vinkkelimallinen asuinrakennus ja sen jatkeena kapeampirunkoinen, vinkkelimallinen asuin- ja ulkorakennus, joka oli osin tontin Pappilankadun puoleisella länsisivulla, osittain tontin pohjoisrajalla. Tämän yhteydessä oli pieni rakennusosa, joka oli toisesta päästään kiinni tontin keskellä olevassa pienessä ulkorakennuksessa. Tontin itäosa oli puutarhana.

Päärakennus oli hiljakkoin pystytetty hirsirakennus, joka oli laudoitettu ja öljymaalilla maalattu. Siinä oli huoneita tampuri, sali ja kuusi kamaria. Katto oli lautaa. Rakennuksen alla oli holvattu kellari. Sisäänkäynnin edessä oli lautainen kuisti, jossa oli kaksi yhdeksänruutuista ikkunaa sekä yksinkertainen lautaovi. Kuisti oli sekä ulko- että sisäpuolelta maalattu öljymaalilla. Rakennuksen ikkunoista kuusi oli kuusiruutuista. Lisäksi oli neljä samanlaista, mutta vähän pienempää ikkunaa, ehkä Pappilankadun puoleisessa rivissä. Kaksi ikkunan puolikasta mainitaan erikseen. Ullakon ikkunoita oli kolme. Väliovista kuusi oli täysranskalaisia pariovia ja viisi yksinkertaisia puoliranskalaisia. Neljässä huoneessa oli ranskalaiset tapetit ja katto oli paperoitu, Huoneissa oli jalka- ja kattolistat. Uuneista kaksi oli nelikulmaisia ja valkoiseksi lasitettuja, yksi oli nelikulmainen ja öljymaalilla maalattu kaakeliuuni, kolme pyöreää ja lasittamatonta sekä yksi keltaiseksi lasitettu, pyöreä uuni.

Tontin pohjoisosassa oleva asuin- ja ulkorakennus oli osittain hirrestä, osittain laudasta ja rakennettu vuonna 1845. Rakennus oli laudoittamaton ja punamullalla maalattu. Rakennuksessa oli lautakatto. Tiloja oli leivintupa, sauna, kaksi kamaria, talli, navetta, lato ja makasiini sekä käymälä. Ikkunoita rakennuksessa oli viisi. Tulisijoja oli tiilinen kaakeliuuni, leivintuvan uuni sekä saunan uuni, johon liittyi muuripata. Pieni ulkorakennus keskellä tonttia oli nurkkakivillä seisova hirsinen vaunuvaja. Se oli maalattu punaisella vesimaalilla. Tämän rakennuksen ja pitkän ulkorakennusrivin välissä oli lautainen puuvaja. Lisäksi vakuutettiin aita ja ajoportti, joka oli peilijakoinen ja öljymaalattu.

Vuonna 1857 oli vakuutusyhtiölle ilmoitettu, että tontin pohjoisrajalle, puutarha-alueelle, oli rakennettu lisärakennus. Se oli luultavasti ulkorakennus ja oli samassa rivissä kuin vanha ulkorakennusrivi.

Muutospiirustukset

Vuodelta 1899 on Arvi Forsmanin laatima muutospiirustus, joka koskee tulisijamuutoksia ja Pappilankadun puolelta avattavaa sisäänkäyntiä. Piirustuksesta selviää, että tontilla on asuinrakennus, jonka yksi sivu on Kuninkaankadun varressa ja toinen Pappilankadun varrella. Pappilankadun puolella rakennus jatkuu ulkorakennusosalla, joka ylettyy vielä tontin pohjoisrajalle. Kuninkaankadun varressa on katusivulla neljä asuinhuonetta. Koulukadun varrella on kaksi kamaria kadun puolella sekä kamari ja eteinen pihan puolella. Rakennuksen kulmassa on kookas kuisti. Nyt haluttiin pihan puolen kamari muuttaa keittiöksi ja eteinen varustaa lämmitysuunilla. Rakennus jatkuu kapealla eteisellä, johon käynti on pihan puolelta, ja nyt tehtiin sellainen myös katusivulle. Tähän asti rakennus on korkea, mutta seuraava osuus on matalampi: ensin on yksi huone, jonka runkosyvyys on kapeampi kuin rakennuksen eteläosan. Sitä huonetta seuraa vieläkin kapeampi osa, jossa on kamari ja leivintupa. Tämän jälkeen seuraa ulkorakennusosuus. Julkisivuja on esitetty vain muutoksen kohdalta, mutta korkeampi osa on ylös asti vaakalaudoitettu ja kuusiruutuisen ikkunan päällä on kaksiruutuinen ullakon ikkuna. Matalampi osa on vaakalaudoitettu, mutta ullakon ikkunat puuttuvat. Ikkunoiden vuorilaudoitus on klassistinen. Rakennuksen katto on tiiltä. Vuonna 1904 uusittiin leivintuvan uuni.

Vuodelta 1932 on muutospiirustus, josta selviää Kuninkaankadun varren rakennukseen tehdyt muutokset. Rakennukseen tehtiin keskuslämmitys. Pannuhuone tehtiin kellarikerrokseen. Uunit, lukuun ottamatta keittiön hellaa, purettiin pois. Kuninkaankadun varrella yhdistettiin tiloja niin, että saatiin kaksi liikehuoneistoa. Niiden väliin jäi toista liikettä palveleva konttorihuone, johon tuli samanlaiset isot näyteikkunat kuin koko julkisivulle. Toisessa huoneistossa toimi Rauman tukkuliike ja toisessa vaatturiliike. Tukkuliikkeen takana oli konttorihuone, joka liittyi rakennuksessa olevaan asuntoon. Väliseinien paikkoja muutettiin siten, että asuntoon tuli keittiö, johon liittyi palvelijan alkovi. Sen takana oli lastenhuone. Konttorihuoneesta pääsi asunnon ruokasaliin ja sen kautta edelleen makuuhuoneeseen. Asuinsiiven julkisivu on kuvattu vaakalaudoitetuksi ja T-jakoiset ikkunat yksinkertaisen klassistisella vuorilaudoituksella kehystetyiksi. Sama hammaslista-aihe toistuu myös liikesiiven näyteikkunoiden yläpuolella. Vuonna 1933 oltiin muutoksia tekemässä tontin kahdessa muussa rakennuksessa. Tontin pohjoisrajalla oleva pieni rakennus, jossa oli ollut kaksi kamaria, oltiin muuttamassa keittiöksi ja kamariksi. Ulkorakennuksen Pappilankadun suuntaisessa osassa oli leivintupa, tavarasuoja käymälä ja navetta, tontin pohjoisrajalla olevassa siivessä puusuojia. Rakennus oli Pappilankadun puolelta laudoitettu yhtenäisellä pystylaudoituksella.

Nykytilanne

Kuninkaankadun varren rakennus
Lyhytnurkkainen asuinrakennus, osittain liiketalo, vaakalaudoitus, näyteikkunat ja klassistinen ilme 1932 (Kaino Kari), aumakatto, näyteikkunoita. Pystytetty nykyiselle paikalleen ilmeisesti 1840-luvulla, käytetty vanhan rakennuksen hirsiä ja lautoja (museon salin kattomaalaukset, jotka ovat ilmeisesti 1700-luvun alusta, ovat tästä talosta).

Pappilankadun varren rakennus
Vaakalaudoitettu asuin- ja ulkorakennus, alkuperäisiä sisustuksia jäljellä, rakennettu 1845.