Iso-Tokila

Historiaa

Tokila-nimisiä tontteja oli vuoden 1756 asemakartassa kaksi. Toinen oli Juhani ja toinen Henrik Tocklinin omistuksessa. Vuonna 1800 omisti tontin 254 porvarinleski Liisa Reilander. Hänellä oli vähän runsas tynnyrinala peltoa. Osa omaisuudesta oli kiinnitetty pormestari Åbergin laskun erästä. Toisena omistajana tontilla mainittiin entinen porvari Niilo Åberg. Hän oli köyhä.

Palovakuutukset

Palovakuutuksen ottajana vuonna 1847 oli kauppaporvari N. Canth. Rakennuksia Kauppakadun ja Isokirkkokadun kulmatontilla on kolme: asuinrakennus Kuninkaankadun varressa, pieni rakennus Isokirkkokadun varressa sekä ulkorakennus tontin perällä.

Päärakennus oli vanha hyväkuntoinen hirsirakennus, joka oli laudoitettu kolmelta sivulta. Tiloja rakennuksessa oli eteinen, sali, kaksi kamaria ja keittiö. Katto oli lautaa. Rakennukseen liittyi myös kuisti. Ikkunoita oli kuusi ja ne olivat neliruutuisia. Ullakonikkunoita oli viisi. Ulko-ovi oli kaksinkertainen lautaovi. Sisäovet olivat puoliranskalaisia peiliovia ja niitä oli neljä, lisäksi oli yksi tapetoitu ovi sekä vintinporraskomeroon kaksi ovea. Kahdessa huoneessa oli paperitapetit sekä öljymaalatut rintapaneelit ja kattolistat. Tulisijoista yksi oli nelikulmainen ruskeaksi lasitettu, yksi nelikulmainen vihreäksi lasitettu ja yksi pyöreä tiiliuuni ja lisäksi oli keittiön liesi.

Pieni rakennus Isokirkkokadun varressa oli leivintuparakennus, jossa oli kamari, kylmä kamari ja leivintupa. Rakennus oli vanha, kunnoltaan välttävä ja se oli laudoittamaton mutta punamullalla maalattu. Rakennuksessa oli myös kuisti. Ikkunoita oli kolme nelikulmaista ja yksi pienempi samanlainen. Ovia oli kaksi puoliranskalaista peiliovea ja yksi yksinkertainen lautaovi. Tulisijoja oli leivintuvan uuni ja kaakeliuuni, joka oli ruskealasitteinen.

Ulkorakennus tontin perällä oli rakennettu 1844 uudesta hirrestä. Siinä oli navetta, talli ja liiteri. Rakennuksessa oli kolme yksinkertaista lautaovea. Katto oli lautaa. Vakuutukseen otettiin lisäksi ajoportti ja käyntiportti sekä lauta-aitaa.

Vuonna 1862 tehtiin uusi vakuutuskirja. Sen ottaja oli raatimies C. G. Kordelin. Tontit 250 ja 254 on yhdistetty ja naapuritonttien rakennukset käsiteltiin yhdessä. Läntisen puolen, eli tontin 250 rakennukset, olivat samoja kuin edellistä vakuutusta otettaessa. Itäisellä puolella, eli tontilla 254, oli päärakennus Kuninkaankadun ja Koulukadun kulmassa ja ulkorakennus tontin pohjoisrajalla.

Päärakennus tontilla 254 oli Kuninkaankadun varren osalta vanha, mutta sitä oli laajennettu vuonna 1859 Isokirkkokadun puoleisella vinkkelillä. Vanha rakennus oli laudoitettu ja öljymaalattu, mutta uusi osa oli laudoittamaton ja maalaamaton. Talossa oli lautakatto. Huoneita oli sali, kolme kamaria, keittiö ja kauppapuoti sekä lautakuisti. Kaakeliuuneja oli viisi ja lisäksi keittiön liesi. Rakennuksen alla oli holvattu kellari. Kaupassa oli kiinteä sisustus, joka koostui hyllyistä, tiskeistä, laatikostoista ja kaapeista. Kaupan puinen porras oli rakennuksen kulmassa.

Tontin 254 ulkorakennus oli pystytetty vuonna 1844. Se oli edelleen laudoittamaton ja maalaamaton. Rakennuksessa oli talli, jossa oli heinäparsi, navetta ja liiteri.

Tontin 250 rakennuksissa ei ollut tapahtunut mainittavia muutoksia.

Tontilta on kaksi porttia: toinen Kuninkaankadun rakennusten välissä ja toinen Isokirkkokadun puolella. Navetan edusta on aidattu erilliseksi karjapihaksi.

Vuonna 1893 kiinteistö oli kauppias J. L. Enlundin omistuksessa. Isokirkkokadun ja Kuninkaankadun kulmarakennus oli samana vuonna korjattu perinpohjaisesti, korotettu, sisustettu uudelleen ja katettu huovalla. Rakennus oli vielä laudoittamaton. Tiloja oli nyt viisi asuinhuonetta, kaksi eteistä, kaksi lautaeteistä ja keittiön liesi.

Muutospiirustukset

Vanhin rakennusta koskeva muutospiirustus on vuodelta 1881. Tontin kulmassa Kuninkaankadun ja Isokirkkokadun kulmassa oleva asuinrakennus käsitti kaksi eteistä, keittiön ja neljä asuinhuonetta. Lisäksi kulmassa oli ollut kauppapuoti, joka aikanaan oli muodostettu purkamalla kahden huoneen väliseinä ja avaamalla kulmaan ovi. Nyt oli kauppatoiminta loppunut ja väliseinä haluttiin rakentaa entiselle paikalleen. Jo lahonneet kaupan portaat haluttiin poistaa ja niiden tilalle nurkkaan rakentaa viisitahoinen lasiseinäinen erkkeri. Rakennuksen Kuninkaankadun puoleisella seinällä oli kolme kuusiruutuista, klassistisesti vuorilaudoitettua ikkunaa ja niiden yläpuolella kaksiruutuiset ullakon ikkunat.

Vuonna 1896 tehtiin jälleen muutoksia. Asemapiirroksesta selviää, että asuinrakennuksen lisäksi tontin pohjoisrajalla oli ulkorakennus. Asuinrakennusta haluttiin korottaa laudasta tehtävällä ullakko-osuudella ja kattaa asvalttihuovalla. Rakennuksen julkisivut on esitetty vaakalaudoitetuiksi. Kuusiruutuisten ikkunoiden ympärille on piirretty uusrenessanssihenkinen, liljaan päätyvä vuorilaudoitus. Nurkkapilasterien kohdalle on piirretty tyyliin sopivat kattokonsolit. Rakennuksen nurkassa on ulkoneva monikulmainen erkkeri.

Arkkitehti Onni von Zansen oli vuonna 1906 laatinut suunnitelmat kulmarakennuksen perusteellista muutamista varten. Talon omistajana oli silloin kauppias A. B. Renfors. Rakennusta esitettiin laajennettavaksi pihan puolelta ja jatkettavaksi Isokirkkokadun suunnassa. Samalla tuli purettavaksi osa kadun varressa ollutta ulkorakennusta. Kulmarakennuksen tilat järjestettiin uudelleen: niihin tuli liikehuoneisto, johon kuului kulmassa oleva myymälä ja siihen liittyvät konttori ja varastohuone. Kuninkaankadun varrelle tuli kauppiaan asunto, johon kuului sali, ruokasali, keittiö ja makuuhuone. Isokirkkokadun siivessä oli lisäksi huoneen ja keittiön asunto. Rakennuksen julkisivut saivat uuden jugendvuorauksen. Kulmassa olevan liikkeen oven yläpuolelle tuli pieni torni, jota koristivat kauppiaan nimikirjaimet ABR. Myös judendaiheinen portti kuului suunnitelmaan. Katto muutettiin taitekatoksi. Kellarikerrokseen tuli pesutupa.

Vuonna 1912 korvattiin entinen kapea ulkorakennus uudella leveämmällä, jonka katupääty oli sopeutettu päärakennuksen jugendtyyliin. Suunnitelman oli laatinut Arvi Leikari.

Vuonna 1929 kiinteistö oli pankkikäytössä. Tamperelainen arkkitehti Heikki Tiitola oli suunnitellut muutoksen, jossa kaikki rakennuksen tilat yhdistettiin pankkihuoneistoksi. Seiniä purkamalla saatiin iso yhtenäinen pankin toimisto. Sen lisäksi oli kaksi erillistä johtajan huonetta, virkistyshuone ja keittiö. Kellarin pesutuvasta tuli pankin holvi ja pannuhuone. Näyteikkunoita tehtiin lisää ja niiden muotoa muutettiin. Julkisivun yksityiskohtia karsittiin ja ullakkokerrokseen tehtiin lisää lyhtyikkunoita. Samana vuonna rakennuksen ullakkokerrokseen esitettiin tehtäväksi yksi lämmitettävä huone.

Vuonna 1951 suunniteltiin muutoksia liikerakennukseen. Kesti kuitenkin vuoteen 1954 ennen kuin tuli niiden toteuttamisen aika. Koko rakennuksen alakerta oli nyt myymälänä. Alakerran tiloihin kuului myös pari toimistohuonetta. Myymälästä portaat johtivat toiseen kerrokseen. Ullakkokerrokseen rakennettiin varastotiloja ja sähköliikkeen piirustussali. Valo ullakkokerrokseen saatiin kattolyhtyjen kautta. Näyteikkunoita suurennettiin. Piirustuksissa on myös esitetty kahta WC:tä. Vuonna 1992 muutettiin yläkerran tilat asunnoksi. Ulkorakennukseen tehtiin sauna ja autotalli.

Nykytilanne

Liikerakennus
Pitkänurkkainen asuinrakennus, nykyisin liiketalona, itäsiipi rakennettu v. 1859, eteläsiipi sitä ennen, uurrettu vaakalaudoitus, satula- ja aumakatto, näyteikkunat. Jugendilme ja torni vuodelta 1906 (Onni von Zansen). Näyteikkunat suurennettu 1954.

Ulkorakennus
Lyhytnurkkainen ulkorakennus vuodelta 1844, vaakalaudoitettu.