Heikklä

Historiaa

Heikklän tai Heikkalan tontteja oli vuonna 1756 kolme. Heikkalan omisti Ström, Vähä-Heikkalan omisti Bergman ja Iso-Heikkälan Franck. Vuonna 1800 tontti 57 kulki nimellä Lammi. Sen omisti porvarinleski Susanna Brunberg, tontti 58 oli porvari Erik Halinin omistuksessa. Myös kaupungin kalastaja Anders Lundmark asui talossa. Brunbergillä ja Halinilla oli molemmilla noin tynnyrinala peltoa ja lisäksi puolikas riihtä sekä toisella yksi ja toisella kaksi latoa. Kaikki katsottiin verotuksessa köyhiksi.

Palovakuutukset

Ensimmäisen palovakuutuksen otti vuonna 1847 kauppias C. A. Paqvalin. Tontilla oli silloin seitsemän rakennusta. Päärakennus oli Kuninkaankadun varressa ja toinen asuintiloja käsittänyt rakennus oli koko tontin Itäkadun sivun mittainen. Tontin itärajalla oli rakennus, joka myös oli kiinni päärakennuksessa ja sen jatkeena kolme pienempää rakennusta. Tontin pohjoislaidalla oli vielä yksi rakennus.

Päärakennus oli rakennettu vuonna 1824 ja laudoitettu 1842 ja öljymaalattu kolmelta sivulta, neljäs sivu oli maalattu punamullalla. Katteena oli holsteiniläinen kattotiili. Rakennuksessa oli seitsemän huonetta: eteinen, sali ja viisi kamaria. Siihen kuului myös kuisti, jonka seinät olivat pontattua lautaa. Kuistissa oli kaksi ikkunaa ja oven yläpuolella puolipyöreä ikkuna. Kuisti oli öljymaalattu. Rakennuksen ikkunat olivat kuusiruutuisia ja niitä oli 10, lisäksi oli viisi ullakon ikkunaa. Eteisen ovi oli puoliranskalainen pariovi, jonka yläosa oli lasia. Puoliranskalaisia väliovia oli seitsemän. Ullakon portaat lähtivät kaapista, johon oli kaksi lautaovea. Lisäksi oli toinen lautaovinen komero. Kuudessa huoneessa oli paperitapetit. Tulisijoista kaksi oli nelikulmaisia, ruskealasitteisia ja neljä pyöreää, myös ruskeaksi lasitettua kaakelia. Kuutta uunia varten oli kaksi savupiippua.

Itäkadun suuntaisesta rakennuksesta osa oli vuodelta 1824 ja osa vuodelta 1844. Itäkadun puoleinen sivu oli laudoitettu ja maalattu punamullalla. Rakennuksessa oli kaksi porttikäytävää, kaksi eteistä, viisi kamaria, leivintupa ja makasiini, jossa oli välipohja. Rakennuksessa oli kolme porrasta, joista yksi mahdollisesti kuisti. Ikkunoita oli seitsemän neliruutuista, nelikulmaista. Näistä kolmeen oli tuplaikkunat. Portit olivat kaksinkertaista lautaa ja niissä oli pieni käyntiportti. Portit oli maalattu vihreällä öljymaalilla. Väliovea oli viisi ja ne olivat puoliranskalaisia. Rakennuksessa oli yksi ovellinen komero. Tulisijoista kaksi oli nelikulmaista ja kaksi pyöreää, ruskealasitteista kaakeliuunia ja kaksi tiilistä kaakeliuunia. Lisäksi oli leivintuvan uuni, jossa oli liesi ja leivinuuni. Savupiippuja oli neljä.

Tontin itärajan rakennuksista keittiörakennus oli päärakennuksessa kiinni. Keittiö oli rakennettu uusista materiaaleista vuonna 1844. Se oli laudoittamaton ja maalattu punamullalla. Keittiössä oli uunillinen liesi ja valurautainen hella. Rakennus oli lautakattoinen ja sen alla oli kivinen kellari. Neliönmuotoisia ikkunoita oli kaksi ja ne olivat puoliranskalaisia. Seuraava rakennus oli puuvaja, joka oli tehty laudasta. Toinenkin rakennus oli laudasta rakennettu puuvaja. Molemmat olivat punamullalla maalattuja. Rivissä pohjoisimpana oli vanha hirsirakennus, joka oli kunnoltaan välttävä. Rakennus oli laudoittamaton ja punamullalla maalattu. Se oli panimotupa. Panimohuoneen lisäksi rakennuksessa oli eteinen. Ikkunoita oli kaksi pientä neliön muotoista ja ovia kaksi. Tulisijana oli panimotuvan uuni.

Tontin pohjoisrajalla oleva ulkorakennus oli pystytetty 1842. Se oli hyväkuntoinen ja maalattu punamullalla. Tiloja oli talli, navetta, lato ja liiteri.

Vuonna 1884 tehtiin uusi arviointi, sillä päärakennuksessa ja siihen liittyvässä Itäkadun varren rakennuksessa oli tehty muutoksia ja korjauksia. Muutoksia oli tehty useina vuosina, viimeiset vuonna 1883. Koko rakennus oli nyt laudoitettu ja maalattu öljymaalilla. Rakennusta oli korotettu ja se oli saanut uuden vesikaton ja huopakatteen. Huoneissa oli uusittu kaakeliuuneja, kaikki ovet ja ikkunat, lattiat, tapetit jne.

Itäkadun puoleista rakennusta oli laajennettu ja kunnostettu. Se oli laudoitettu ja maalattu öljymaalilla. Katto oli lautaa. Lähinnä Kuninkaankadun puoleista rakennusta oli katettu porttikäytävä ja sen jälkeen seurasi kuusi huonetta: kaksi salia, kamari, ruokasali, tampuri ja keittiö sekä lautakuisti. Kaakeliuuneja oli neljä ja lisäksi keittiönliesi, jossa oli muurattu rautahella. Huoneita oli korotettu ja ne olivat saaneet uudet posliiniset kaakeliuunit ja keittiön lieden, sekin posliinikaakelia, uudet ovet, ikkunat, lattiat ja tapetit.

Itäkadun rakennusrivi oli katkaistu, ilmeisesti toisen portin kohdalta, ja pohjoisosa muodosti erillisen rakennuksen. Se oli laudoitettu ja punamullalla maalattu, katto oli lautaa ja rakennuksen kunnon ilmoitettiin olevan välttävä. Rakennuksen tilat olivat kaksi kamaria, leivintupa, pesutupa ja eteinen. Tulisijat olivat kaksi kaakeliuunia, pesutuvan uuni ja leivintuvan uuni, jossa oli myös pieni muuripata.

Keittiörakennus tontin itärajalla oli laudoitettu vain pihan puolta, punamullalla maalattu ja lautakattoinen. Rakennuksen alla oli kaksi holvattua kivikellaria. Tiloja oli nyt ruokasali, keittiö ja eteinen. Rakennusta oli korjattu: keittiön liesi oli uusi, kaakeliuunit uusia, ovia ja ikkunoita sekä tapetteja oli myös uusittu. Kahdesta liiteristä koostuva rakennus, jonka molemmat liiterit oli ennen vakuutettu erikseen, ei ollut muuttunut. Sen jatkeeksi oli tehty uusi, hirsinen ulkorakennus vuonna 1842. Se oli punaiseksi maalattu ja lautakattoinen. Rakennuksessa oli talli, navetta, lato ja liiteri. Lisäksi tontilla oli erillinen käymälärakennus, joka oli lautaa ja punaiseksi maalattu. Lisäksi vakuutettiin tontin portit.

Pihan perällä oleva ulkorakennus oli muutettu kesällä 1883 siten, että siinä nyt oli kaksi välipohjallista makasiinia. Rakennus oli punamullalla maalattu ja lautakattoinen.

Muutospiirustukset

Vuodelta 1884 jolloin palovakuutuskin uusittiin, on tonttia koskeva muutospiirustus. Muutos koskee asuinrakennuksen Itäkadun suuntaista siipeä, jossa vielä on ollut makasiinitiloja. Nyt makasiini haluttiin muuttaa asuinkäyttöön ja jakaa kahdeksi huonetilaksi: keittiöksi ja kamariksi. Piirustuksessa on myös kuva rakennuksen osan uudesta katujulkisivusta. Laudoitus on leveä vaakalauta, ikkunoiden kehystys on klassistinen ja ikkunoiden yläpuolella on matalat ullakon ikkunat. Ikkunoiden ruutujako on esitetty summittain vain yhdellä pystyviivalla. Kyseessä saattavat olla kaksiruutuiset mutta myös esimerkiksi neli- tai kuusiruutuiset ikkunat.

Pohjapiirustuksessa kaikki huonetilat on nimetty. Kuninkaankadun varressa on iso, läpi talon ylettyvä sali ja sen toisella puolella kaksi kamaria ja toisella, kadun puolella, ensin pieni kamari ja sitten huone. Pihan puolella on eteinen eli tampuri ja sen vieressä kamari. Kamarista on yhteys Itäkadun puoleisen siiven huoneisiin, joista ensimmäinen on melko iso huone, Sitä seuraa eteinen eli tampuri ulottuen läpi talon ja siihen on sisäänkäynti sekä Itäkadulta että pihalta. Seuraavana on taas iso huone, sitten kamari ja uusi ruokasali ja viimeisenä portin pielessä keittiö, johon on oma sisäänkäynti. Rakennuksen itärajalla olevaan tilaan pääsee kadunvarsirakennuksen kamarista ja ensimmäisenä on ruokasali, sitten keittiö ja viimeisenä asuinosan huoneena eteinen, johon on ovi pihalta. Tämän jälkeen seuraa rungoltaan kapeampi ulkorakennusosa, jossa on puuliiteri ja liiteri ja edelleen leveämpi osa, jossa on eteinen ja pesutupa.

Itäkadun varren erillinen asuinrakennus on paritupa, jossa portin pielessä on iso leivintupa, sitten eteinen ja eteiskamari ja parituvan toinen iso huone ja sen takana pieni sauna. Tontin pohjoisrajalla olevassa ulkorakennuksessa on länsipäästä lukien talli, heinälato, liiteri ja navetta.

Vuodelta 1889 on muutospiirustus, joka koskee Itäkadun varressa olevaa erillistä rakennusta. Rakennus sai kolmijakoisen uusrenessanssivuorauksen, T-jakoiset ikkunat ja niiden ympärille kehykset, joissa on uusrenessanssiaiheita, mm. lehtisahauksin koristeltu yläpuu. Rakennuksen sisällä tehtiin tulisijamuutoksia ja yhden väliseinän paikkaa muutettiin.

Vuodelta 1893 on tonttia koskeva muutospiirustus, jonka on laatinut John Fred. Lindegren. Rakennuksen siipien väliin tehtiin kuistimainen lisäys, johon tuli kaksi pientä keittiötä ja sisäänkäynti. Sisäeteisen kautta pääsi sekä keittiöihin että vanhaan tampuriin. Siihen yhdistettiin myös kadun puolella ollut pieni kamari, ja kadun puolelle tehtiin ulko-ovi. Näin Kuninkaankadun rakennukseen saatiin samanlainen, läpi talon ylettyvä eteistila kuin Itäkadun varren rakennuksessa oli. Myös vanhasta itäisen siiven ruokasalista tehtiin keittiö. Huoneet olivat edelleen yhteydessä toisiinsa, joten tarkkaa jakautumista asuntoihin ei voi päätellä. Keittiöiden määrän kasvu osoittaa kuitenkin sitä, että asukasruokakuntien määrä kasvoi. Rakennuksessa oli piirustusten mukaan vaakalaudoitus ja ikkunoiden listoitukset olivat klassistiset. Kuninkaankadun puolella oli kaksijakoiset ikkunat ja ikkunallinen peiliovi katusisäänkäynnin ovena. Muut ikkunat olivat kuusiruutuisia ja katusivun rakennusta matalammassa, tontin itärajan siivessä ikkunat olivat pienemmät kuin muualla. Siivestä puuttui myös ullakkokerros ja sen ikkunat. Itäsivulla, vaheen puolella oli liikkeen sisäänkäynti, johon oli korkeat portaat.

Tontin pohjoislaidalla oleva ulkorakennus oli tarkoitus uusia. Rakennukseen tulisi lännestä lukien makasiini, sitten talli, kaksiosastoinen käymälä sekä navetta. Rakennus olisi pystylaudoitettu ja ikkunat olisivat vinoruutuisia.

Seuraava muutospiirustus on vuodelta 1902 ja sen on laatinut Arvi Forsman. Asuinrakennuksen Itäkadunpuoleiseen siipeen tehtiin vielä yksi keittiö. Siihen otettiin osa läpikuljettavasta eteisestä. Kadun puoleinen pää jäi edelleen eteiseksi. Rakennuksen katujulkisivut saivat uuden ilmeen, hillityn uusrenessanssiasun. Laudoitus oli kolmijakoinen ja ikkunat on esitetty T-jakoisina. Julkisivunmuutokset toteutettiin Kuninkaankadun ja Itäkadun puolella, mutta vaheen osuus jäi muutamatta.

Vuonna 1939 yhteen rakennuksen keittiöistä tuotiin vesijohto. Pihan puolelle tuli vesiposti.

Nykytilanne

Kuninkaankadun varren asuinrakennus
Pitkänurkkainen asuinrakennus, rakennettu vuosina 1824 ja 1844, katujulkisivujen uusrenessanssivuoraus 1902 (Arvi Forsman), pihajulkisivussa uurrettu vaakalaudoitus, jonka kaltainen on John F. Lindegrenin suunnitelmassa vuodelta 1893, satulakatto

Itäkadun varren asuinrakennus
Lyhytnurkkainen asuinrakennus vuodelta 1844, uusrenessanssivuoraus, satulakatto

Ulkorakennus tontin pohjoislaidalla
Vaakalaudoitettu ulkorakennus vuodelta 1842, ruukkutiilikate

Ulkorakennus tontin itärajalla
Lyhytnurkkainen ulkorakennus 1800-luvun alusta, peiterimavuorattu

Portti
Vanha portti, 1900-luvun alussa käytössä ollutta tyyppiä.