Eskola

Historiaa

Eskola oli vuonna 1800 porvarinpoika Fredr. Claudenin omistuksessa.

Palovakuutukset

Palovakuutus otettiin vuonna 1871, jolloin talo kuului palovahti J. E. Uddin alaikäisille lapsille. Päärakennus oli Vanhankirkonkadun varrella ja portti rakennuksen itäpuolella. Rakennus oli maalattu punaiseksi ja siinä oli sali, kamari, eteinen sekä eteiskamari. Tulisijoja oli kolme kaakeliuunia. Toinen asuinrakennus, leivintupa, oli pihalla tontin itärajalla. Leivintuvan uuni oli sellainen, että leivinuunin muuriin oli yhdistetty myös saunan kiuas. Leivintuvan vieressä oli peseytymishuone. Pihan perällä tontin eteläsivulla oli ulkorakennus, jossa oli talli, navetta ja lato.

Joulukuussa 1885 sattui tulipalo, jossa pakarirakennus tuhoutui kokonaan. Samana päivänä oli leivottu ja tarkoitus oli ollut myös kylpeä, mutta tuli oli päässyt irti ilmeisesti jostakin muurin halkeamasta ja oli levinnyt leivintuvan ja pesuhuoneen väliseinän kohdalta. Kaupungin rakennussäännön mukaan rakennus piti palon jälkeen kokonaan hävittää eikä sitä voinut rakentaa uudelleen samalle paikalle.

Vuonna 1889 otettiin talolle uusi vakuutus. Talonomistajana oli tuolloin merimies Daniel Friberg. Vanha päärakennus oli kesällä 1889 perusteellisesti korjattu ja osittain laajennettu. Rakennus oli osaksi vielä laudoittamaton. Huoneita oli kolme asuinhuonetta ja keittiö, jossa oli leivinuuni. Kunnostustyön yhteydessä rakennusta oli korotettu, kaikki huoneet olivat saaneet uudet lattiat ja välikaton sekä uudet ikkunat, uunit ja seinäpaperit. Keittiö ja kuistit olivat uutta lisärakennusosaa. Rakennus, samoin kuin sisustuskin oli maalattu öljymaalilla. Talo oli katettu rautapellillä.

Ulkorakennus oli myös korjattu ja laajennettu syyskesällä 1889. Se oli osaksi hirsi-, osaksi lautarakenteinen ja laudoitettu, mutta vielä maalaamaton. Rakennus oli katettu asvalttihuovalla. Tontille oli portti, johon kuului erillinen käyntiportti.

Vuonna 1898 oli vakuutuksen ottajana Lovisa Friberg. Käynnissä oli rakennusten korjaus, jonka vuoksi vakuutusarvoja piti korottaa. Päärakennuksen kerrottiin olevan osaksi vanha, osaksi vuosina 1889 ja 1892 rakennettu, laudoitettu, öljymaalilla maalattu sekä rautapellillä katettu. Rakennukseen oli lisätty pihan puolen länsiosassa yksi huone. Lisäksi rakennusta oli levitetty 2/3 mitalta. Rakennus oli myös laudoitettu ja maalattu uudelleen. Ulkorakennus, joka oli perusteellisesti korjattu 1889, oli maalattu vesimaalilla. Ulkorakennuksessa oli navetta parvineen, käymälä ja sontasäiliö sekä kaksi puuvajaa.

Muutospiirustukset

Muutoksiin liittyvistä piirustuksista vanhin on vuodelta 1886. Siitä selviää, että asuinrakennuksessa oli ennen muutosta ollut sali, kamari, eteinen ja eteiskamari, kuten palovakuutuksessakin oli mainittu. Tontille kuljettiin rakennuksen itäpäässä sijainneen katetun porttikäytävän kautta. Tulipalossa vaurioitunut leivintupa oli ollut tontin sisäosassa, itärajalla, ja sen jäännökset purettiin. Porttikäytävästä tehtiin huone ja rakennuksen länsipäästä taas purettiin kamari, jonka paikalle tuli kulkuyhteys tontille. Porttikamarin jatkeeksi suunniteltiin siipeä, johon tulisi kahden huoneen ja keittiön huoneisto sekä sisäänkäynnin eteen pieni pulpettikattoinen kuisti. Siipi jäi kuitenkin rakentamatta. Rakennuksen kadunvarren osaan muodostui paritupapohjainen huoneisto, jossa oli vanha sali ja eteiskamari sekä porttikäytävästä muodostunut huone. Eteistä laajennettiin hieman pihalle päin ja siitä tuli keittiö, johon saatiin sopimaan leivinuunikin. Asuinrakennuksen julkisivut olivat vaakalaudoitetut ja kuusiruutuisten ikkunoiden kehystys klassistinen. Katujulkisivun pilastereiden koristelussa oli käytetty viisteitä ja sorvattuja nappuloita, jotka viittaavat uusrenessanssiin. Ulkorakennus sijaitsi tontin etelärajalla ja siinä olivat navetta, halkovajoja ja käymälä.

Seuraava muutospiirustus vuodelta 1892 on myös John Fred. Lindegrenin laatima. Siinä asuinrakennusta haluttiin laajentaa siten, että pihan puolelle tuli uusi kamari ja kuistimainen sisäänkäynti. Niiden väliin jäi keittiö, jota laajennettiin. Uuteen kamariin tuli oma sisäänkäynti. Kadun puolelle päätyyn tuli lisäksi oma pieni sisäänkäyntiuloke niin, että salia voitiin käyttää liikehuoneena. Rakennuksen vuorilaudoitus on esitetty uusrenessanssihenkisesti kolmijakoiseksi, ristijakoiset ikkunat kadun puolelta koristeellisemmin ja pihan puolelta yksinkertaisemmin listoitetuiksi. Seuraavalta vuodelta on muutospiirustus, jossa selvitetään, uuden kamarin jääneen vaille tulisijaa edellisen suunnitelman mukaan. Nyt sellainen kuitenkin haluttiin tehdä. Sisäänkäynnin eteen haluttiin rakentaa myös pieni kuisti tuulta ja sadetta vastaan.

Vuodelta 1898 on Onni von Zansenin laatima piirustus, jonka mukaan pihan puolelle tuli lisää laajennusta; kaksi huonetta, lasikuisti ja toinen sisäänkäynti. Kadun puolen sisäänkäyntiä ei tässä piirustuksessa ole, joten sitä ei ilmeisesti ollut rakennettu.

Vuonna 1919 kadun puolelle tehtiin Arvi Leikarin suunnitelman mukaan kaksi liikehuoneiston sisäänkäyntiä ja näyteikkunat. Talon omistajana on koristemaalari Frans Linja. Vuonna 1925 haluttiin laajentaa pihan puolen lasikuistia ja tehdä tulisijamuutoksia. Keittiön leivinuunista luovuttiin ja väliseinää siirrettiin niin, että keittiön viereiseen kamariin saatiin lisää tilaa. Vuonna 1928 lasikuistia kutsuttiin valokuvausateljeeksi. Yhdestä kamarista oli tullut ”retuscheraushuone”. Liikehuoneistoista on tässä piirustuksessa mukana vain toinen. Talon omistajana oli edelleen Frans Lilja, joka mainitaan valokuvaajaksi. Vuonna 1931 haluttiin ovi ja ikkuna siirtää paikasta toiseen. Vuonna 1939 esitettiin jälleen kahta liikehuoneiston ovea ja näyteikkunoita. Tilanne siis vaihteli.

Vuonna 1987 haluttiin katusivulla pitää edelleen kaksi liikehuoneistoa, mutta entisen valokuvausliikkeen retusointihuone haluttiin liittää asuntoon. Asuntoon tehtiin peseytymistilat ja toiseen liikehuoneistoon WC. Ulkorakennukseen tuli sauna.

Nykytilanne

Asuin-liikerakennus
Pitkänurkkainen asuin-liikerakennus, uusrenessanssivuoraus 1892 (Johan Fredrik Lindegren), näyteikkunat ovat vuodelta 1919. Pihasiipi rakennettu uudelleen 1892 ja sitä jatkettu 1898 (Onni von Zansen), lopulta pihan puolelle lisättiin vielä valokuvausateljeeosa 1928 (Kaino Kari).

Ulkorakennus
Laudoitettu ulkorakennus

Portti
John F. Lindegrenin v.1892 suunnittelema portti.