Abram, Haukk, Hamppla, ja Wähä-Haukk

Historiaa

Vuoden 1756 tonttikartan mukaan Abram Haukan talo oli Frimodigin omistuksessa. Vuonna 1800 Abram Haukan (141) omisti suojelusmiehen leski Kaisa Frimodig, Hamplan talon (142) omisti kauppias Fredrik Höeckert. Lisäksi talossa asui entinen porvari Zacharias Broberg. Wähä-Haukk (143) oli kalastaja Gustav Nurmelinin omistuksessa. Hänellä oli myös 22 kapanalan kylvö, ruoka-aitta, lato ja neljäsosa venehuoneesta.

Palovakuutukset

Palovakuutuksen ottamisen aikaan vuonna 1850 oli kauppias Adolf Wilhelm Grandströmin omistamalla tontilla kahdeksan rakennusta. Päärakennus oli Kauppakadun varrella, pääty Raastuvantorin laidalla. Rakennus oli tehty osittain uudesta, osittain vanhasta hirrestä. Rakennusvuosi oli 1847 osaksi vuosi 1849. Rakennusta ei ollut vuorattu ja siinä oli lautakatto. Ikkunoita oli 16 ja ne olivat kuusiruutuisia. Kolmeen niistä oli puuluukut. Ullakonikkunoita oli 16 ja ne olivat kaksiruutuisia. Savupiippuja oli neljä. Rakennuksessa oli yksitoista huonetta: eteinen, sali, kauppapuoti ja seitsemän kamaria ja keittiö. Eteisessä oli komero, josta lähtivät ullakon portaat. Kauppapuotiin oli hirrestä ja lankusta tehdyt portaat. Pihan puolen sisäänkäynnin edessä oli lautakuisti. Väliovista yhdeksän oli täysranskalaista yksiosaista ja viisi pariovea. Ulko-ovet olivat pariovia samoin kauppapuodin ovi. Huoneissa oli jalka ja kattolistat. Kahdessa huoneessa oli ranskalaiset tapetit. Niiden alustaksi oli liimattu paperi. Kahdessa huoneessa oli paperitapetit. Salissa oli suuri valkoiseksi lasitettu neliskulmainen uuni, lisäksi oli yksi pyöreä valkoiseksi lasitettu uuni, kaksi keltaiseksi lasitettua nelikulmaista uunia, kolme pyöreää ruskealasitteista uunia ja yksi tiilinen kaakeliuuni. Keittiön liedessä oli rautahella ja paistinuuni. Kaupan sisustana oli kaksi öljymaalilla maalattua tiskiä, joissa oli 14 laatikkoa. Öljymaalilla maalattuja hyllyköitä, joissa oli kymmenen laatikkoa ja kaappi, jossa oli lasiovet.

Koulukadun suuntainen rakennus oli rakennettu uudesta hirrestä vuonna 1790. Se oli laudoittamaton ja punamullattu makasiini, jossa oli välipohja. Katto oli lautaa. Rakennuksen alla oli kaksiosainen kellari. Rakennuksessa oli rautaristikolla varustettu ikkuna. Makasiinin vieressä, tontin pohjoislaidalla oli pieni laudasta rakennettu liiteri vuodelta 1849. Rakennus oli maalattu punamullalla.

Pohjoisrajalla oli myös asuinrakennus hirrestä, joka oli rakennettu 1790 uudesta hirrestä. Rakennus oli laudoittamaton ja punamullalla maalattu. Siinä oli eteinen, sali, kaksi kamaria, joissa oli kaksi kaakeliuunia, sekä makasiini. Rakennuksen kaksi ikkunaa olivat neliruutuisia, lisäksi oli yksi samanlainen, jossa oli rautakalteri. Väliovia oli kolme, ja ne olivat puoliranskalaisia. Ulko-ovi oli kaksinkertainen lauta-ovi, samoin makasiinien ovet. Savupiippuja rakennuksessa oli kaksi. Asuinrakennuksen jatkeena oleva liiteri ja käymälärakennus oli rakennettu 1847 ja oli punaiseksi maalattu.

Leivintuparakennus Kauppakadun varrella oli rakennettu 1819 uudesta hirrestä. Se oli punaiseksi maalattu ja siinä oli eteinen ja kamari, jossa oli lasittamaton kaakeliuuni sekä leivintupa, jossa oli liesi ja leivinuuni sekä holvattu saunan uuni. Rakennuksessa oli kolme neliruutuista ikkunaa.

Talli Kauppakadun ja Pappilankadun kulmassa oli 1790 rakennettu, laudoittamaton ja punamullalla maalattu rakennus. Se oli hyvässä kunnossa. Tilaa oli kolmelle hevoselle. Navetta, joka sijaitsi Pappilankadun varressa, oli myös rakennettu 1790 ja oli laudoittamaton ja punamullalla sivelty. Rakennuksessa oli neljän lehmän navetta ja rehulato. Navetassa oli ikkuna.

Lisäksi vakuutettiin torin puolella oleva portti, joka oli lankuista tehty ja vuorattu laudalla, sekä tontin aita. Toinen portti oli Pappilankadun puolella, tallin ja navetan välissä.

Vuonna 1855 ilmoitettiin palovakuutusyhtiölle rakennuksissa tehdyistä korjauksista. Päärakennus oli vuorattu vuonna 1851, ja maalattu öljymaalilla vuonna 1852. Kolmessa huoneessa oli ranskalaiset tapetit, joiden alustaksi oli liimattu paperi. Yhdessä rakennuksessa oli paperitapetit, kahdessa huoneessa paperikatto. Kauppapuodin porras oli varustettu rautakaiteella. Lisäksi oli asennettu puisia vesikouruja ja viisi peltistä syöksytorvea.

Lisäksi vakuutettiin kolme rakennusta lisää. Ne sijaitsivat tontilla 241. Pappilankadun varren rakennus oli asuinrakennus, joka oli vanha ja hyväkuntoinen. Siinä oli sali, kaksi kamaria ja keittiö, kolme kaakeliuunia ja keittiön liesi. Rakennuksen alla oli kellari. Kuusiruutuisia ikkunoita oli seitsemän ja lisäksi puoli-ikkuna. Väliovia oli kaksi täysranskalaista, yksi puoliranskalainen ja lisäksi ulko-ovi, joka oli lautainen pariovi. Kaakeliuunit olivat ruskeaksi lasitettuja ja litteitä. Huoneissa oli tapetit. Toinen rakennus oli edellisenä vuonna tehty uusi makasiinirakennus, joka oli varustettu suolan säilytystä varten. Se sijaitsi tontin etelärajalla. Kolmas rakennus oli tontin itärajalla ja siinä oli sauna ja pakari. Se oli rakennettu vuonna 1839. Tiloja oli eteinen, tupa, jossa oli holvattu saunan uuni, liesi ja leivinuuni kahdessa hormissa. Rakennuksessa oli yksi kuusiruutuinen ikkuna. Lisäksi rakennuksessa oli ruoka-aitta.

Vakuutus uusittiin vuonna 1865, kiinteistön omisti edelleen kauppias Grandström. Tontti 241 oli nyt täydellisesti yhdistetty vanhaan tonttiin. Tontin kolme rakennusta oli korvattu yhdellä isolla ulkorakennuksella. Se oli rakennettu vuosina 1863 ja 1864, Rakennus oli tiilikattoinen ja sisälsi välipohjallisen varaston, kaksi pienempää makasiinia, tallin ja navetan, joissa oli heinäparvi, käymälän ja sontaruuman sekä vaunuvajan, ja puuliiterin. Päärakennus ja torin puolen makasiinirakennus olivat saaneet tiilikatot, samoin tontin kaksi muutakin asuinrakennusta. Pakarituvan katto oli edelleen lautaa, samoin vanhan tallin ja navetan, jotka nyt oli käsitelty yhtenä rakennuksena, ja joiden osien välissä oli sola.

Vuonna 1870 vakuutusta uusittiin jälleen. Talo oli edelleen samassa omistuksessa. Nyt Granströmin mainittiin olevan raatimies. Kauppakadun ja Pappilankadun kulmaan, entisen talli- ja navettarakennuksen paikalle oli nyt tehty uusi asuinrakennus. Päärakennuksen jatkeeksi siten, että koko korttelin matkalla Kauppakadulla oli asuinrakennusta. Rakennus oli valmistunut edellisen vuoden syksyllä, eikä sitä vielä ollut laudoitettu tai maalattu. Katto oli tiilestä. Sisustustyöt olivat vielä kesken, sillä rakennuksessa kerrottiin olevan kahdeksan tulevaa asuinhuonetta. Paitsi eteinen, tampuri, ja komero, huoneita olivat salonki, ruokasali, keittiö sekä viisi kamaria. Koulukadun rakennusrivissä oli portin pielessä olevan varaston ja siitä seuraavana olevan asuinrakennuksen välissä oleva lautavaja muutettu suolamakasiiniksi.

Vuonna 1875 tehtiin vakuutuskirjaan taas muutoksia. Nyt tuli vakuutuksen piiriin myös uuden asuinrakennuksen sisustus, lattiat, välikatot, kuusi pariovea ja 10 muuta täysranskalaista väliovea, neljä valkoista, neljä vaaleankeltaista ja yksi ruskea lasitettu kaakeliuuni, kaakelilla päällystetty keittiön liesi, jossa oli rautahella, paistinuuni ja peltikupu, mainittiin. Salongin ja suuren kamarin seinät oli päällystetty paperilla, jonka päälle oli liimattu ranskalaiset tapetit, kolmessa huoneessa maalatut paperitapetit ja jalkalistat muistettiin myös. Rakennukseen oli myös tehty lautakuisti, jossa oli ikkunat ja pariovet.

Muutospiirustukset

Tontin koulukadun suuntaista rakennusta koskeva muutospiirustus on vuodelta1887 ja on John Fred. Lindegrenin laatima. Rakennus oli koostunut kahdesta osasta, portin pielessä olevista kahdesta makasiinista ja niistä vähän kauempana olevasta asuinrakennuksesta. Asuinrakennuksessa oli paritupapohja ja toisessa päässä lisäksi päätykamari. Asuinrakennus oli rungoltaan makasiinirakennusta kapeampi ja myös matalampi. Nyt rakennukset oli tarkoitus yhdistää ja saada saman katon alle. Asuinosaa piti myös korottaa. Lisäksi rakennus on tarkoitus laudoittaa ja ikkunat muuttaa entistä suuremmiksi. Suunnitelmassa on esitetty asuinosan laudoittamista kolmijakoiseksi, makasiiniosaan vaakalaudoitusta ja molempiin kuusiruutuisia ikkunoita, joissa on lilja-aiheeseen päättyvä kuvio. Rakennusten väliin jäävä lautainen suolamakasiiniosa sai pystylaudoituksen. Rakennus katettiin selostuksen mukaan edelleen kattotiilillä.

Vuodelta 1890 on Kauppakadun varren asuinrakennusta koskeva muutospiirustus. Pitkän julkisivun idästä kolmas ikkuna muutettiin liikehuoneiston oveksi ja sen eteen tehtiin kiviset portaat. Ikkunoita oli ollut kaikkiaan 14. Rakennus oli vaakalaudoitettu ja kuusiruutuisten ikkunoiden kehyslaudoitus on klassistinen. Rakennuksessa oli aumattu tiilikatto. Muutossuunnitelman teki John Fredr. Lindegren. Vuonna 1891 tehtiin rakennuksen Pappilankadun puoleiseen päähän pieni kuistimainen lisäys, johon tuli sisäänkäynti kadulta. Pappilankadun puolella oli korkea vaakalaudoitettu aita ja umpiportti. Suunnitelma oli J. O. W. Johansonin laatima.

Vuodelta 1899 on Kauppakadun varren rakennusta koskeva muutospiirustus. Muutos koski rakennuksen itäpäätä, johon oltiin tekemässä liikehuoneisto torin ja Kauppakadun kulmaan. Toria vasten oli jo ennestään ollut myymälän sisäänkäynti, mutta liikkeen ovi siirrettiin nyt rakennuksen kulmaan. Liikehuoneistoa varten yhdistettiin yhdeksi huoneeksi kulmakamari ja sen viereinen, jo aiemmin myymälänä ollut huone. Lisäksi yhdistettiin yhdeksi huoneeksi Kauppakadun varrelta keittiö ja kolme kamaria ja edelleen omaksi huoneekseen eteinen ja yksi kamari. Kaikkien kolmen uuden liikehuoneen väliin tehtiin ovet. Sisäänkäyntejä tuli pihan puolelta kaksi. Niiden tieltä purettiin vanha lasikuisti. Ilmeisesti pääosin Arvi Forsmanin suunnittelemat uudet julkisivut olivat ikkunan vuorilaudoituksen yksityiskohdiltaan kansallisromanttishenkisiä. Ehkä joitakin ideoita oli saatu seminaarin uusista rakennuksista. Näyteikkunat olivat isoja, mutta koostuivat pienemmistä osista. Ikkunoiden yläosat olivat pieniruutuisia. Rakennuksen katto oli edelleen tiiltä. Kulmasisäänkäynnin yksityiskohtien muotoilussa oli osuutta myös Jonh Fredr. Lindegrenillä. Hänen laatimansa piirustus oli päivätty paria viikkoa Forsmanin piirustuksen jälkeen.

Julkisivun muuttaminen alkoi torin kulmasta, ja eteni vähitellen pitkän rakennuksen muihin osiin. Vuonna 1906 oli vuorossa Pappilankadun pää. Alkuperäiselle ajatukselle uskollisen suunnitelman oli laatinut Leonard Ahti. Pappilankadun sivulle avattiin myös sisäänkäynti. Vuonna 1891 suunniteltu sisäänkäynti esitettiin poistettavaksi. Samalla tiloissa tehtiin muitakin muutoksia. Isoja huoneita jaettiin pienemmiksi ja rakennukseen tehtiin toinen keittiö. Myös kuisteja tehtiin pari lisää. Vuonna 1924 jatkettiin julkisivun muuttamista Kuninkaankadun varrella. Liikkeen sisäänkäyntejä tuli kaksi lisää. Uusien ovien molemmille puolille tuli näyteikkunat. Julkisivulle jääneet kuusi asuinhuoneen ikkunaa saivat samantyyppisen kehyslaudoituksen kuin muissakin ikkunoissa. Ikkunat oli nyt piirretty ristijakoisiksi, kun päädyn ikkunat Ahdin suunnitelmassa olivat T-jakoisia. Julkisivun muutoksen yhteydessä oli tarkoitus tehdä myös Kuninkaankadun vaakalaudoitetun julkisivun alaosaan kapea pystylaudoitettu osuus, niin kuin jo Lindegrenin suunnitelmassa oli merkitty. Vuonna 1930 haluttiin tehdä jälleen uusi liikkeen sisäänkäynti Kuninkaankadun varteen. Se tuli jo aikaisemmin tehdyn näyteikkunan keskiosaan. Vuonna 1937 tuli näyteikkunoita vielä yksi lisää.

Vuonna 1923 tehtiin näyteikkunoita ja kaksi liikehuoneiston ovea Koulukadun suuntaiseen rakennukseen. Vuonna 1928 tehtiin pihan keskellä, pohjoisrajalla olevaan leivintupa- ja saunarakennukseen useamman auton talli, jonka sisustus tehtiin betonista. Rakennukseen jäi lisäksi vielä pari erillistä huonetta. Kiinteistön omistaa Länsi-Suomen tukkukauppa. Vuonna 1937 tuli pihalle bensiinin jakelulaite.

Vuonna 1949 yhdistettiin Kauppakadun ja Koulukadun kulmassa olevien liikehuoneistojen tiloja. Samalla rakennettiin toimistotiloja pihan puolelle. Liikkeen näyteikkunat suurennettiin yksiosaisiksi. Vuonna 1954 yhdistettiin toisen myymälän tiloja, sisäkattoa laskettiin ja lämmityksessä siirryttiin hallikattilajärjestelmään. Ikkunat muutettiin suuriksi. Samalla kuitenkin suljettiin yksi liikkeen sisäänkäynti ja sen näyteikkunoiden paikalle palautettiin asuinhuoneen ikkunat. Tilasta tuli liikkeen konttorihuoneita. Vuonna 1956 siirryttiin Koulukadun suuntaisessa rakennuksessa liesikattilalämmitykseen.

Riisla Oy:n omistamalla tontilla tehtiin rakennuksissa muutoksia vuonna 1961. Pääasiallisena syynä oli lämmitysjärjestelmän muuttaminen puu- ja öljykamiinalämmityksestä vesikeskuslämmitykseksi, mutta samalla tehtiin myös pieniä huoneistojen sisäisiä muutoksia. Paitsi uuneja, poistettiin myös joitakin väliseiniä, ja toisaalta joitakin aiempia aukkoja tukittiin. Kauppakadun varren rakennuksen itäpää oli saanut jossakin vaiheessa konttorihuoneista muodostuvan laajennuksen pihan puolelle. Myös länsipäätä oli laajennettu pihan puolelle. Erillisiä liikehuoneistoja oli kolme ja lisäksi rakennuksen länsipää toimi tukkuliikkeen myyntihuoneistona, jossa oli toimisto- ja muita pieniä huonetiloja, mutta ei näyteikkunoita kuten myymälöissä. Koko Koulukadun varren rakennus oli tukkuliikkeen myyntihuoneistona. Eri tilat olivat yhteydessä toisiinsa, mutta väliseinät olivat jäljellä. Vanhasta makasiiniosasta oli tullut yksi liikehuone, johon oli katusisäänkäynti. Keskellä tonttia olevaan varastorakennukseen tuli kattilahuone ja autotalli. Rakennuksen päähän tuli huoneen ja keittiön asunto. Pappilankadun puoleinen varastorakennus oli osittain lämpimänä osittain kylmänä varastona. Koko isoon liikekiinteistöön riitti kolme WC:tä, joista toinen oli tukkuliikkeen myyntihuoneiston eteisessä ja kaksi muuta vanhojen käymälöiden tapaan vierekkäin ja saman ulko-oven takana ulkorakennuksessa, johon tuli myös pannuhuone. Edes rakennuksessa olevalla asunnolla ei ollut omaa WC:tä, mutta keittiössä oli vesipiste.

Tontilla tehtiin muutoksia vuonna 1963. Koko Kauppakadun varren rakennus oli ollut liikekäytössä jo aikaisemmin, mutta tilat olivat jakautuneet useammaksi myymäläksi, konttorihuoneiksi ja varastohuoneiksi, mutta tiloista oli vielä voinut aavistaa alkuperäisen parituparunkoisen osan ja siihen tehdyn laajennuksen. Nyt poistettiin väliseiniä niin että suurin osa rakennuksen länsiosan tiloista tuli yhdeksi yhtenäiseksi myymäläksi. Pihan puolelle jäi vielä yksi konttorihuone ja yksi varastohuone. Pihan puolelle tuli myös pieni WC. Julkisivuista karsiutuu suurin osa nikkarityylisistä yksityiskohdista samalla kun vanhoja T-jakoisia ikkunoita korvattiin isoilla näyteikkunoilla ja liikkeiden sisäänkäyntejä uudistettiin. Myös Koulukadun varren rakennuksessa tehtiin muutoksia. Näyteikkunoita lisättiin ja suurennettiin. Rakennukseen jäi yksi, kaksiosainen myymälä ja kolme varastohuonetta. Vuonna 1966 tehtiin muutoksia Kauppakadun varren rakennuksen keskiosan myymälätiloissa. Myymälä- ja toimistotiloja uudelleen järjestämällä saatiin myymälähuoneeseen liitettyä lisää tilaa. Samana vuonna tehtiin muutoksia myös Pappilankadun varren isossa varastorakennuksessa. Varastotilojen lisäksi rakennukseen tuli pieni toimisto. Vuonna 1981 purettiin liikerakennuksen viimeisiä väliseiniä.

Vuonna 1977 tehtiin julkisivuissa entistäviä muutoksia. Suunnittelijana on Jukka Koivula.

Nykytilanne

Kauppakadun varren rakennus
Kolmesta rakennuksesta yhdistetty asuinrakennus, nykyisin liiketalona, keskiosa rakennettu vuonna 1819, itäosa vuosina 1847 ja 1849 ja länsiosa vuonna 1819, länsiosan pihasiipi vuonna1869, yhtenäinen uurrettu vaakalaudoitus, aumakatto, ruukkutiilikate, ikkunoiden vuorilaudoituksen piirteet Arvi Forsmanin 1899 suunnitelman mukaisia, isot näyteikkunat vuodelta 1963. Sopeuttavia ja entistäviä muutoksia 1990-luvulla (Jukka Koivula).

Koulukadun varren rakennus
Pitkänurkkainen asuinrakennus, nykyisin liike- ja varastorakennuksena. Katujulkisivussa uusrenessanssivuoraus, pihajulkisivussa uurrettu vaakalaudoitus, satulakatto. Koostuu kahdesta rakennuksesta, eteläosa rakennettu vuonna 1790, pohjoisosa sen jälkeen ja ne on yhdistetty noin vuonna 1870.

Pappilankadun puoleinen ulkorakennus
Lyhytnurkkainen suuri makasiini, rakennettu vuosina 1863 ja 1864 ja laajennettu myöhemmin, peiterimavuoraus.

Pihalla oleva ulkorakennus
Ulkorakennus sementtitiilestä, osittain pystylaudasta

Portit
Koulukadun puolella uusi isokokoinen ajoportti, Pappilankadun puolella portti, jossa betonipylväät ja porttilehdissä osittain säilynyt 1900-luvun alkupuolen henkeä.