UNESCOn maailmanperintökohteet

Historiaa

Vuonna 1756 omisti Aalperin tontin Ahlbergin leski ja Bergerin tontin Juhana Berger. Vuonna 1800 kuului Aalperin tontti urkurinleski Srömbeckille, joka oli köyhä ja Bergerin tontti porvari Emmanuel Södermanille. Hänellä oli yli kaksi tynnyrinalaa peltoa, niittyä, ruoka-aitta, kaksi riihtä, lato ja ranta-aitta.

Palovakuutukset

Palovakuutus otettiin vuonna 1847. Rakennuksen omisti höökari Carl Sederström. Tontilla oli Kuninkaankadun ja Vähäpoikkikadun varrella kolme rakennusta: katujen kulmassa vinkkelimallinen päärakennus ja sen jatkeena kaksi muuta rakennusta sekä pihan itäsivulla ulkorakennus. Päärakennus oli rakennettu vuonna 1839 ja laudoitettu vuonna 1846. Rakennuksessa oli kaksi eteistä, tampuri, sali ja viisi kamaria, keittiö ja ruokakomero sekä puoti. Rakennuksen alla oli holvattu kellari. Ikkunoita oli 11 kuusiruutuista ja kaksi vähän pienempää, kuusiruutuista, kaksi neliruutuista ja kuusi ullakon ikkunaa. Ulko-ovena oli kaksinkertaisesta laudasta oleva pariovi. Lisäksi oli kaksi yksipuolista, kaksinkertaista lautaovea. Väliovia oli kolme puoliranskalaista pariovea ja seitsemän puoliranskalaista, yksiosaista ovea. Yhdessä huoneessa oli paperitapetit ja jalkalistat. Ullakon porras lähti komerosta, johon oli kaksi ovea. Uuneista yksi oli nelikulmainen ja kaksi pyöreää sekä yksi pylväsmallinen ruskeaksi lasitettu. Kaksi kaakeliuunia oli tiilestä. Lisäksi oli keittiön liesi, jossa oli uuni.

Rakennuksen jatkeena oli liiteri ja makasiinirakennus. Se oli vanha ja punamullalla maalattu ja rakennettu yhteen toisen rakennuksen kanssa, joka puolestaan oli vanha, hirsinen, laudoittamaton ja punamullattu leivintuparakennus. Tiloja oli vaja, leivintupa, jossa oli kaksi uunia ja muuripata, eteinen ja käymälä. Rakennuksessa oli yksi ikkuna.

Tontin itärajalla oli vanha laudoittamaton ulkorakennus, jossa oli talli, navetta, heinälato ja ruoka-aita.

Vuonna 1877 tehtiin uusi vakuutuskirja. Talon omisti silloin kupariseppämestari J. E. Eriksson. Päärakennus oli vuorilaudoitettu ja v. 1875 maalattu vihreällä lietevärillä. Huoneita oli 12: kaksi eteistä, tampuri, sali, kuusi kamaria, keittiö ja ruokakomero sekä kuisti. Viimeksi kuluneen vuoden aikana neljä huonetta oli saanut uudet ovet ja uuden lattian (kamari ja eteinen kokonaan, kaksi kamaria osittain). Neljä huonetta oli tapetoitu ja kaksi huonetta oli saanut uudet kaakeliuunit, joista toinen oli posliinia. Vesikatto oli katettu kattotiilillä.

Päärakennusrivin pohjoinen rakennusosa, jossa ennen oli leivintupa, oli muuttunut leivintuvasta renkituvaksi, joka oli sisustettu kuparisepän verstaaksi. Lisäksi rakennuksessa oli kamari ja vaja. Kaakeliuuneja oli kaksi. Rakennuksen hirsikerroista viisi alinta oli korvattu uusilla, ja rakennus oli nyt hyvässä kunnossa. Rakennus oli maalattu punamullalla. Pihan itäsivun ulkorakennus ei ollut muuttunut. Pihan keskelle oli tehty erillinen lautainen käymälä, joka oli maalattu punaiseksi. Lisäksi vakuutettiin edelleen portit ja aita.

Muutospiirustukset

Vuodelta 1884 on Mäkelän rakennuksia koskeva muutospiirustus. Tontilla oli ennen muutosta ollut länsisivulla kaksi erillistä asuinrakennusta ja niiden välissä portti. Toinen asuinrakennus käsitti huoneen ja kuistin ja toisessa oli ennen muutosta sali, kaksi kamaria, eteinen ja vaja. Tontin pohjoisrajalla oli tontin länsiosassa ulkorakennus ja itäosassa yksihuoneinen leivintuparakennus. Tallin, navetan, vajan ja ladon käsittävä ulkorakennus oli tontin itärajalla, pääty Kiviniemenkadulle. Nyt haluttiin tontin pohjoisrajalle rakentaa siipi, joka yhdisti toisen leivintuparakennuksen ja tontin länsirajalla olevan asuinrakennuksen. Väliin tuli kaksi eri levyistä osaa, joista toisessa oli kaksi huonetta, toisessa eteinen, eteiskamari, sali ja kamari. Samalla muutettiin vanhojen rakennusten tiloja: leivintuvasta erotettiin kamari ja läntiseen siipeen tehtiin keittiö. Rakennus jakautui kahdeksi asunnoksi, ja molempien sisäänkäyntien eteen tehtiin kuisti. Lisäksi rakennettiin uusi vinkkelimallinen ulkorakennus. Ulkorakennuksen alle jäi tontilla jo aikaisemmin ollut kellari.

Vuodelta 1900 on Arvi Forsmanin laatima muutospiirustus, jonka mukaisen uusrenessanssivuorauksen asuinrakennus sai. Laudoitus on kolmijakoinen, ja T-jakoisten ikkunoiden kehystys suoralinjainen. Korkea portti on myös uusrenessanssiaiheinen. Asuinrakennuksen läntistä siipeä jatkettiin keittiöllä, eteisellä ja kahdella kamarilla. Samalla paikalla, hieman eri kulmassa asuinrakennuksen kanssa, aiemmin ollut erillinen yksihuoneinen asuinrakennus purettiin tai siirrettiin osaksi uutta jatko-osaa. Vuonna 1904 jatkettiin tontin itärajalla olevaa ulkorakennusta lautavajalla.

Vuonna 1979 muutettiin asuinrakennuksen länsisiivessä olleen asunnon tilat myymäläksi. Rakennuksessa oli lisäksi kaksi muuta asuntoa. Vuonna 1987 myymäläkäytössä olleista tiloista tuli jälleen asunto.

Nykytilanne

Lyhytnurkkainen asuinrakennus, rakennettu kolmessa vaiheessa vuosina 1839 -1847, uusrenessanssivuoraus vuodelta 1902 (Arvi Forsman), pihajulkisivussa uurrettu vaakalaudoitus, aumakatto, näyteikkunat vuodelta 1962. Pitkänurkkainen lomalaudoitettu ulkorakennus.