MP30 – Vanhan Rauman maailmanperintöstatus vahvistaa puukaupungin imagoa

Unescon maailmanperintökohde Vanha Rauma viettää 30-vuotisjuhlavuottaan vuonna 2021. Vanha Rauma hyväksyttiin maailmanperintöluetteloon vuonna 1991 ainutlaatuisena esimerkkinä elävästä ja hyvin säilyneestä vanhasta pohjoismaisesta puukaupungista.

Vanha Rauma 30 vuotta maailmanperintökohteena -juttusarjan toisessa osassa kerrotaan Vanhan Rauman valikoitumisesta maailmanperintökohteeksi.

Vanhan Rauman maailmanperintöstatus vahvistaa puukaupungin imagoa

Unescon maailmanperintöstatus on erittäin haluttu. Potentiaaliset kohteet ja niitä edustavat valtiot käyttävät huomattavia resursseja tutkimukseen ja selvityksiin sekä suoranaiseen lobbaamiseen maailmanperintöstatuksen saamiseksi. Maailmanperintö on ensisijaisesti suojelustatus, mutta siihen liittyy myös kansainvälistä ja kansallista identiteetin muodostamista, syviäkin poliittisia näkökulmia ja tietysti positiivista talouskehitystä erittäin vahvana markkinointibrändinä.

Joskus kuulee väitettävän, että Vanha Rauma olisi valikoitunut maailmanperintökohteeksi sattumanvaraisesti. Kaupungin oma rooli ei välttämättä ollut aktiivinen kohteeksi valikoitumisessa.

Mutta suojelutyön, korjaamisen ja sitoutumisen on pitänyt olla sinnikästä ja aktiivista. Vahvana perusteena Vanhan Rauman valinnalle oli, että alueen kaavallinen suojelu ja korjaamisen ohjaus oli järjestetty. Museoviraston entisen osastonjohtaja Pekka Kärjen arvion mukaan Vanha Rauma erottui edukseen suhteessa muihin puukaupunkeihin siinä, että vanhakaupunki oli toiminnallisesti ja sosiaalisesti monipuolinen asunto- ja liikealue, sellainen kuin vanhat kaupungit olivat aina olleet.

Maailmanperintölistalle vuonna 1991

Suomi ratifioi maailmanperintösopimuksen vuonna 1987. Pekka Kärjen mukaan tämä liittyi Suomen laajempaan kansainväliseen aktivoitumiseen. Jo edellisenä vuonna 1986 Norjan Bergenissä pohjoismaat kokoontuivat koordinoimaan yhteistä linjaa alueen kohteista. Tuolloin Vanha Rauma tuotiin esille Suomen mahdollisena kohteena edustamaan pohjoismaista puukaupunkia.

Vanha Rauma ja Suomenlinna hyväksyttiin maailmanperintölistalle Suomen ensimmäisinä kohteina Karthagossa vuonna 1991 pitkän valmistelutyön tuloksena. Vanha Rauma oli kokouksessa pykälänä ennen Suomenlinnaa.

Nimeämisprosessissa valintakriteerit ovat pysyneet melko samoina, mutta analyysiä ja tutkimustietoa edellytetään nykyisin enemmän ja tarkempana. Potentiaalisia kohteita arvioidaan tietysti myös suhteessa olemassa olevien kohteiden edustavuuteen. Vanha Rauma on yhä 30 vuoden jälkeenkin laajin ja edustavin pohjoismainen puukaupunki ja maailmanperintölistalle pääseminen on vain vahvistanut sitä.

Mervi Tammi, kaavoitusarkkitehti, vs. maailmanperintökoordinaattori
Henri Raitio, kaavoitusarkkitehti, vs. maailmanperintökoordinaattori