MP30 – Vanhan Rauman käsityöperinne

Unescon maailmanperintökohde Vanha Rauma viettää 30-vuotisjuhlavuottaan vuonna 2021. Vanha Rauma hyväksyttiin maailmanperintöluetteloon vuonna 1991 ainutlaatuisena esimerkkinä elävästä ja hyvin säilyneestä vanhasta pohjoismaisesta puukaupungista.

Vanha Rauma 30 vuotta maailmanperintökohteena -juttusarjan yhdeksännessä osassa kerrotaan raumalaisesta käsityöperinteestä.

Vanhan Rauman käsityöperinne

Vanhassa keskiaikaisessa kaupungissa on tarvittu vuosisatojen ajan käsityöammattien harjoittajia. Entisinä aikoina ammatinharjoittamista ohjasi ammattikuntalaitos, joita oli useissa Euroopan maissa keskiajalta aina 1800-luvulle saakka. Kyse oli järjestelmästä, jonka mukaan varsinkin käsityöammatteja saivat harjoittaa vain tietyn ammatinharjoittajien virallisen yhdistyksen, ammattikunnan jäsenet.

Jokaisessa kaupungissa oli yleensä oma ammattikuntansa jokaista käsityöammattia varten, jota siellä harjoitettiin. Itsenäisinä yrittäjinä käsityöammateissa saivat toimia vain mestarit, joille mestarin arvo oli myönnetty heidän suoritettuaan hyväksytyn mestarinäytteen. Mestarien alaisuudessa toimivat kisällit ja oppipojat, jotka tavoittelivat mestariksi pääsyä. Ennen kuin käsityöläinen saattoi päästä mestariksi, hänen oli ensin pestauduttava oppipoikana jonkun mestarin palvelukseen ja harjoiteltava ammattitaitoa.

Suomalainen kansantalousmies Antti Chydenius (s. 1729 Sotkamo, k. 1803 Kokkola) julkaisi 1760-luvulla kirjoituksen, jossa hän nosti esiin ammattikuntalaitoksen kielteisiä puolia ja esitti sen lakkauttamista. Ongelmana oli se, että käsityöammattiin pääseminen koettiin epäoikeudenmukaiseksi ja hankalaksi. Suutariksi tai räätäliksi pääsi, jos oli suutarin tai räätälin poika, mutta muille ammattiin pyrkijöille tie oli kivikkoinen.

Vasta vuonna 1868 keisari lakkautti ammattikuntalaitoksen, jonka tilalle tulivat käsityöläis- ja tehdasyhdistykset. Tulevasta keisarin asetuksesta olivat raumalaiset valtiopäivämiehet kauppaporvari Johan S. Wesander ja kauppias, varakonsuli Adolf Wilhelm Granström saaneet etukäteen vihiä, jonka vuoksi Raumalle käsityöläisten ja tehtailijoiden yhdistys perustettiin yhdistys jo ennen lain voimaantuloa vuonna 1867. Vuonna 1879 säädettiin vielä elinkeinovapautta koskeva laki, joka helpotti käsityöammatin harjoittajaksi pyrkimistä.

Käsityöläisten määrä Raumalla on vaihdellut vuosikymmenten ja vuosisatojen aikana. Vuoden 1600 kohdalla tiedetään kaupungissa olleen mahdollisesti vain neljä käsityöläistä.

Vuonna 1649 laaditun käsityöläisluettelon mukaan Raumalla oli jo:

• 3 räätäliä
• 3 seppää
• 2 laivanrakentajaa
• 4 perämiestä
• 4 majatalonpitäjää
• 8 kapakanpitäjää
• 4 suutaria
• 4 kalastajaa
• 1 astiantekijä
• 1 nahkuri
• 2 puuseppää
• 7 salvuumiestä
• 3 leipuria
• 10 oluenpanijaa
• 3 viinanpolttajaa
• 2 lihakauppiasta
• 1 muurarimestari
• 1 teurastaja
• 1 viininlaskija
• 1 tupakanmyyjä

Oppia käsityöammattiin haettiin vuosisatojen ajan usein Turusta tai Tukholmasta. 1800-luvulle tultaessa käsityöläisten lista oli jo paljon pidempi. Ammattikuntien listaan oli tullut mukaan muun muassa lasimestareita, värjäreitä, hatuntekijöitä, kelloseppiä, nahkureita sekä kengittäjiä.

Vanhan Rauma tori on edelleen 2000-luvulla vilkas kauppapaikka. Kaupungin torit ovat olleet vuosisatojen ajan monille kauppiaille tärkeitä myyntipaikkoja. 1900-luvun alussa torilla myi lihaa muun muassa Rikhard Maikola vaimonsa kanssa. Maikolan tytär muistelee tuon ajan torikaupaa:

”Isä ja äiti heräsivät jo neljän viiden aikaan. Sitten piti viedä ensin ne lihat, mitkä oli teurastettu tuolla Harmaalinnanmäen takana, Laihon suulissa. Ne käsirattailla lykättiin, sanottiin syynihuone, siis lihantarkastuslaitos. Ja sitten vasta kun oli tarkastettu, ne tuotiin torille ja paloiteltiin siihen myytäväksi. Ja ne myytiin sinä päivänä, seuraava päivä oli taas teurastuspäivä ja seuraava päivä oli lihanmyyntipäivä, että joka toinen päivä teurastettiin.”

Käsityöammatin harjoittajia löytyy Vanhan Rauman alueelta tänäkin päivänä. Ympäri Suomea tunnetaan raumalaisten pitsinyplääjien taidot. Myös monet muut erityisesti tekstiilien kanssa työskentelevät käsityöläiset löydät edelleen parhaiten Vanhasta Raumasta.

Rauman kaupungin museo- ja kulttuurijohtaja Risto Kupari

Tekstin lähteet:
Rauman museon arkisto
Hella, Tenho, 1998. Raumalaista käsityö- ja teollisuusperinnettä. Oy West Point Oy, Rauma.