MP30 – Matkailuneuvojana Vanhassa Raumassa

Unescon maailmanperintökohde Vanha Rauma viettää 30-vuotisjuhlavuottaan vuonna 2021. Vanha Rauma hyväksyttiin maailmanperintöluetteloon vuonna 1991 ainutlaatuisena esimerkkinä elävästä ja hyvin säilyneestä vanhasta pohjoismaisesta puukaupungista.

Vanha Rauma 30 vuotta maailmanperintökohteena -juttusarjan 12. osassa kerrotaan, millaista on matkailuneuvojan työ Vanhassa Raumassa.

Matkailuneuvojana Vanhassa Raumassa

Vanha Rauma on usealle Raumalle suuntaavalle matkailijalle se pääkohde, johon suurin mielenkiinto matkan aikana kohdistuu. Alueen viehätystä lisää jo omin silmin nähtävien historian palasten lisäksi Unescon suoma uniikki asema maailmanperintökohteena.

Tavanomaisin kesällä Rauman matkailuneuvontaan eksynyt henkilö on joko juuri jättänyt autonsa parkkiin ja suunnannut toria kohti tai aloittanut taipaleensa hieman kauempaa palvelupiste Pyyrmanin lähistöltä. Sekä Pyyrmanin että Vanhan Raatihuoneen matkailuneuvonnassa kuulee säännöllisesti yhden tietyn kysymyksen – missä se Vanha Rauma sijaitsee?

Kansainvälisten ja kotimaisten kävijöiden kiinnostuksen kohteissa on eroja. Kysymyksissä on paljon samankaltaisuuksia, mutta jonkin verran löytyy myös eroavaisuuksia kotimaisten ja ulkomaisten matkailijoiden väliltä. Jokaiselta kesältä tuttu ”missä on vessa” -kysymys kuitenkin yhdistää kävijöitä kielestä riippumatta.

Ulkomailta Raumalle saapuvat ovat erityisen kiehtoutuneita juurikin Vanhan Rauman alueen historiasta, taloista ja maailmanperintökohteen tuomasta statuksesta. Kotimaiset matkailijat lähestyvät Raumaa suurempana kokonaisuutena – Vanhan Rauman lisäksi heitä kiinnostavat merellinen Rauma, vaihtuvat museonäyttelyt ja paikalliset tapahtumat.

Kuluneen kesän mieleenpainuvin kohtaaminen tapahtui Raatihuoneella heinäkuun alussa, kun kaksi vanhempaa herrasmiestä Yhdysvaltojen länsirannikon yläsarvesta tutustuivat museokaupan antimiin. He olivat hyvin vaikuttuneita alueen näkemisestä ja kyselivät paljon kysymyksiä muun muassa Raatihuoneen ja Pyhän Ristin kirkon historiasta. Toinen miehistä osti kaksi postikorttia ja niihin merkit – ja kuten hän asian ilmaisi, ”to the United States of America, not the United States of Finland”. Hän oli myös erityisen vaikuttunut Vanhan Rauman tunnelmasta – saapuminen alueelle tuntui kuin toiseen maailmaan astumiselta, ja puutaloista pystyi kokemaan vahvasti pysähtyneen ajan tunteen.

Tämä amerikkalainen matkailija tavallaan puki kauniisti sanoiksi sen, miltä tuntuu olla töissä matkailuneuvojana Vanhassa Raumassa. Kun saavut töihin, astut uuteen pieneen kuplaan, jossa on täysin oma henkensä. Kuljen aina saman reitin linja-autoasemalta ensin kirkon pihalle, jonka jälkeen kävelen torin läpi Raatihuoneelle. Erityisesti sunnuntaiset aamut, jolloin torilla ei näy tai kuulu ristin sielua, tuntuvat omalta erikoiselta rituaaliltaan. Kun poistut työpaikalta, palaat takaisin normaaliin maailmaan.

Vastavalmistuneen matkailun restonomin näkökulmasta Vanhan Rauman alue ja lähipiiri on näyttäytynyt innostavana työympäristönä. Työpisteeni Raatihuoneella on sijainniltaan erityinen, sillä se sijaitsee ympäröivän historian ja nykyisen torielämän keskipisteessä. Samalla kahden maailmanperintökohteen esille tuominen antaa oman ainutlaatuisen mahdollisuutensa. Vanhan Rauman nähtävyyksiä on helppo kuvailla erilaisissa kohtaamisissa, sillä kaupunginosa ei tarvitse erikoisia korulauseita – vaikuttava miljöö puhuu puolestaan. Matkailun kesätyö tuskin voisi sijaita paremmalla paikalla.

Matkailuneuvoja Joakim Heinonen