Saviastioiden valmistus
Pilvet loivat merelle synkän varjon. Päiväkausia piiskannut sade oli pehmentänyt saven, jota löytyi päivänpuoleisen rinteen alta. Puhdistetun ruukkusaven kimpussa hääri neljä lasta. Pienet jalat olivat hyviä savenpolkijoita. Metsäpolkua pitkin käveli tummatukkainen nainen kantaen käsissään tasapohjaista saviastiaa. Leinikka istui naisen viereen. Oli hänen aikansa oppia ruukunteon taika. Mustikkaa parempaa opettajaa oli turha etsiä näiltä seuduilta. Mustikka otti kourallisen karkeaa maasälpähiekkaa ruukustaan. Sekoitin ne saven joukkoon. Näin ruukut pysyivät paremmin ehjinä, kun ne poltettaisiin liedessä. Pyörittelimme savimakkaroita ja niistä lituskaisia vöitä. Kerros kerrokselta ruukku kasvoi. Tarkkaan piti katsoa, etteivät liitoskohdat auenneet. Tottunein käsin Mustikka näytti, miten ruukun tasoitettuun pintaan vedettiin naarmukoristeet. Ruukuille löytyi varjoisa paikka. Siellä ne saisivat kuivua rauhassa puolen kuunkieroa. Astioiden päälle laitettuja lehviä piti välillä kuitenkin kostuttaa, etteivät ruukut kuivu liian nopeasti ja halkeile.
Rumia pieniä painanteita oli ilmestynyt astioiden pintaan. Pikkuvintiöt, missä välissä he ovat ehtineet. Mustikka lohdutteli, ettei niistä ole haittaa. Käyttöön astiat tulisivat ja hän oli jo nähnyt lahden takana koristeltavan astioita kuusenkävyn päillä. Asettelimme ruukut kuumille kiville kuopan pohjalle. Mustikka viritteli uuden tulen sen reunoille ja vähitellen peiteltiin astiat kokonaan palavilla puilla. Kova kuumuus sai meidät perääntymään lieden ympäriltä ja vain Mustikka jäi vartioimaan tulta.
Ruuan valmistus
Jännittyneenä istuin lieden vieressä. Uusi ruukkuni porisi sen päällä. Kalan haju täytti talon. Äiti heitti keitoksen joukkoon yrttejä ja jatkoi ohran jyvien jauhamista. Kuumat kivet lämmittävät ruukuissa olevaa vettä. Katossa roikkui kuivattua kalaa. Seinän vierustalla oli täysinäiset ruukut kuivattuja marjoja. Sato oli korjattu. On ohrajuoman valmistuksen aika. Herään mietteistä. Ilmi seisoo vierelläni kädet täynnä litteitä kiekkokiviä ja vaatii kanssaan leikkimään. Ne näyttävät ihan äidin leipomilta rieskoilta. Kurkistamme ulos ovesta. Sade on lakannut. Pujahdamme ulos. Ilmassa tuoksuu syksynlehdet.
Pronssikauden ruoka
Kesäkuukausina oli luonnossa saatavilla runsaasti tuoretta ravintoa. Ongelmana on ollut ruuan säilyttäminen talven varalle. Yksinkertaisin tapa on ollut kuivattaminen. Se on käynyt marjojen, kasvien, lihan ja kalan säilömiseen. Toinen vanha menetelmä on ollut hapattaminen. Tunnettuja ovat vieläkin hapatettu silakka ja kaali. Suolaa ei vielä tunnettu varhaismetallikaudella.
Pronssikauden astiat ja ruuan valmistustapoja
Ruokaa on valmistettu keittämällä ja paistamalla kivetyillä liesillä. Saviastioiden pinnoille on jäänyt karstaa pohjaan palaneista keitoksista. Nestettä voitiin lämmittää laittamalla kuumia kiviä astiaan. Pronssikauden astioiden tilavuus on ollut noin 1–2 litraa. Saviastiat ovat olleet arkisia käyttöesineitä. Ne muistuttavat kukkaruukkuja. Huilulta on löytynyt paloja karkeasta käyttökeramiikasta, joiden pinta on naarmutettu.
Samanlaisia astioita on myös koristeltu erilaisilla leimoilla ja kissantassun jälkiä muistuttavilla painanteilla. Satakunnasta on löytynyt myöspinnaltaan kiiltäväksi käsiteltyjä maljamaisia astioita, joissa saattoi olla korvat. Nämä jäljittelevät metalliastioita. Niitä on käytetty ruoka- ja juoma-astioina. Astioita on voitu valmistaa myös tuohesta ja puusta.
Huilun asuinpaikalta on löytynyt kolme pientä ja litteää kiekkokiveä, joiden reunat on isketty pyöreiksi. Samanlaisia kiviä on löytynyt useilta muiltakin esihistoriallisilta asuinpaikoilta. Niiden merkitystä ja käyttötarkoitusta ei tiedetä. Niiden on arveltu liittyvän uskontoon tai uskomuksiin, mutta niitä on voitu käyttää esimerkiksi pelimerkkeinä. On myös ajateltu, että ne ovat olleet linkokiviä tai niillä olisi voitu metsästää vesilintuja.