Metallit ja kauppa
Meri oli jäätynyt. Metsässä paukkuu pakkanen. Vieraat matkamiehet eivät purjehtisi Lapin rannikoilla ennen kevääntuloa. Nyt Jousialla on aikaa takoa raudasta tarvekaluja. Sen hän oli oppinut vieraan maalla. Vieraan kieltäkin hän taisi muutaman sanan. Ahjossa hiilet hehkuivat punaisina. Taitavan sepän käsissä rautatangosta alkoi muodostua ruoto, johon voisi kahvan kiinnittää. Raudan hehku sammui. Siihen piti saada uusi elämä. Jousia asetti sen takaisin kuumien hiilien päälle. Punaisena hehkuvan raudan hän siirsi alustalle, vielä muutama napakka lyönti, ja terä asettui muotoonsa.
Kaareva sirppi oli valmis. Otin sen käteeni. Samanlaiselta se näytti kuin veljeni Kerkon vieraalta hankkima. Elokorjuussa sen terävyys testattaisiin ja keväällä kauppa-arvo. Päivän työn jälkeen ajatus Mustikan valmistamasta puurosta sai veden kielelle. Painoin pajan oven kiinni. Metsikön takana haukkui peni. Lumi narisi jalkojen alla ja taivaankannella tuikki monta tähteä.
Olen minä nähnyt, kuinka vaskesta valetaan esineitä. Kallista on metalli ja monta vaihetta pitää osasta, ennen kuin sepän käsissä kiiltelisi uusi esine. Paljon nahkoja pitäisi pyytää talvihangilta, jotta saisi vaihdettua renkaan Mustikan ranteeseen. Vieraiden purjeiden näkeminen lahdella sai väen liikkeelle. Aina ei tiennyt, tuliko kauppamies hyvin aikein. Jousia kosketti varovasti kylkeään. Siinä vihloi pitkä arpi, muistona voimainmittelöistä Torin miesten kanssa.
Pronssin valmistaminen
Kun kuparin joukkoon lisättiin tinaa tai arsenikkia, sen kestävyys parani. Syntyi pronssi eli vaski, joka oli merkittävä kauppatavara pronssikaudella. Pronssin raaka-aineita ja siitä valitettuja esineitä on kulkeutunut pitkiäkin matkoja ympäri Eurooppaa ja aina Aasiasta saakka. Suomen maaperässä esiintyvää kuparimalmia ei ole pystytty hyödyntämään esihistoriallisella ajalla.
Pronssikauden esineet
Pronssikaudelle ajoittuvia pronssiesinelöytöjä on Suomesta todellä vähän. Sammallahdenmäen hautaröykkiöistä ei ole löydetty tutkimuksissa ainuttakaan pronssikaudelle ajoittuvaa esinettä.
Suomessa pronssista valmistetut esineet ovat olleet harvinaisia. Niiden hankkiminen on vaatinut varallisuutta ja suhteita. Pronssikirves tai -tikari onkin voinut kulkeutua monien käsien kautta ennen kuin se on päätynyt tänne. Vaihtokauppa on muodostanut monimutkaisia verkostoja. Vieraalle kauppamiehelle on tarjottu ruokaa ja majoitusta. Kauppasuhteita pidettiin yllä antamalla lahjoja. Pronssista on valmistettu kirveiden ja tikarien lisäksi myös keihäänkärkiä ja miekkoja. Partaveitset, pinsetit ja kammat osoittavat, että pronssikauden ihmiset ovat huolehtineet ulkonäöstään.
Raudan valmistus alkaa
Pronssi- ja rautakauden vaihteessa alkaa löydöissä esiintyä rautaa, joka oli kestävämpi terämateriaali kuin pehmeä pronssi. Raudasta tulikin suosittu raaka-aine. Pronssista valmistettiin enää koruja ja vaateiden kiinnittimiä. Rautamalmia voitiin nostaa Suomen järvien tai soiden pohjalta. Rauta piti ensin erottaa malmista sulattamalla, joka tapahtui erikseen rakennetuissa uuneissa korkeassa lämpötilassa. Sulatus vaati myös runsaasti puuhiiltä. Arviolta sadasta kilosta rautamalmia saatiin 7–10 kg rautaa. Uunin pohjalle jäi lisäksi runsaasti kuonaa. Muutamia kuonamöykkyjä on löytynyt myös Huilun asuinpaikalta.
