Ja niin kaikkien aikojen ensimmäinen Mustan pitsin yö avasi Rauman 20. pitsiviikon 20. heinäkuuta 1990. Kauppatorin esiintymislavalla pääosassa pyörähteli musta pitsi musiikin ja näyttävien koreografioiden siivittämänä. Mustaan pitsiin perustui myös näyttävä juhla-asukavalkadi, jonka asuista yleisö sai äänestää mieluisinta.

Räväkkyyttä Pitsiviikkoon toden totta saatiin – iltashow’n alkaessa kauppatori oli ääriään myöten täynnä ihmisiä, ja myös Kalatorilla ja sivukaduilla tungeksi väkeä yön pikkutunneille asti. Vanhan Rauman liikkeissä kävi niin kova vilske, että kauppiaat saivat hätistellä asiakkaita ulos puolenyön jälkeen.

Mustan pitsin yö ei ollut ainoa Pitsiviikon oheistapahtuma, joka löi itsensä läpi koko maan tiedotusvälineissä. Samana vuonna Pitsiviikon yhteydessä ensi kertaa järjestetyn Rauma Bluesin 5-vuotiskonsertti myi Otanlahteen pystytetyn juhlateltan täyteen, ja raumalainen bluestapahtuma pääsi vihdoin kaiken kansan tietouteen.

Ääniklipissä Heikki Horila kertoo Mustan pistin yön synnystä. Äänitys: Tomi Salminen 2019.

Tällä kertaa Mustan pitsin yöllä ja Pitsiviikolla oli teema. Espanjalaisuus näkyi musiikkiesityksinä ja flamencotanssijoina, espanjalaisten pitsien näyttelyllä ja pitsinnyplääjien vierailulla sekä teemanmukaisessa ruoka- ja tuotevalikoimassa. Toista kertaa järjestetty Mustan pitsin yö valtasi tilaa tiedotusvälineissä kautta Suomen. Aamulehti kirjoittaa, kuinka Mustan pitsin yöstä tuli massojen taidetta: ”Rauman purjelaivaston viimeisen laivan polttohautauskaan 60-luvulla ei saanut näin suurta tungosta aikaan”.

Vuonna 1991 Mustan pitsin yöllä ja Pitsiviikolla oli teema: espanjalaisuus näkyi muun muassa espanjalaisten pitsinnyplääjien vierailuna. Kuvat: Rauman museo

Pitsiviikon suosiosta ja käsityötaidon kasvavasta arvostuksesta kertoi sekin, kuinka kolmansilla Kalatorin pitsi- ja käsityöläismarkkinoilla myyntipöydät vietiin käsistä. Rauma ei vallannut uutisotsikoita vain Pitsiviikon vuoksi: samana vuonna Vanha Rauma sai ansaitun paikkansa Unescon maailmanperintölistalla ainutlaatuisena esimerkkinä elävästä ja hyvin hoidetusta vanhasta pohjoismaisesta puukaupungista.

Toista kertaa järjestetty Mustan pitsin yö houkutteli Vanhan Rauman kadut täyteen väkeä ja erityisesti naisväki panosti mustaan pitsiin myös pukeutumisessaan. Kuvat: Virpi Nurmi, Rauman Museo

Rauman 550-vuotisjuhlan kunniaksi 22. Pitsiviikko keskittyi raumanpitsiin. Rauman museoon koottiin Raumanpitsin kauppateitä -näyttely, joka esitteli raumalaisen pitsin vaiheita 1700- ja 1800-luvuilla. Pitsin kauppateihin viittasi myös Mustan pitsin yön teema, Yli meren sinisen sametin. Uusia näyttelykohteita saatiin Lönnströmin taidemuseon piharakennuksesta sekä kaupungintalon vitriinistä.

Mustan pitsin yö oli kolmantena vuotenaan saavuttanut valtakunnallisen ja jopa maailmanlaajuisen maineen, sillä pitsivieraita saapui Australiasta ja Uudesta-Seelannista asti. Pitsiyön kävijämääräksi arvioitiin jopa 50 000 juhlijaa, kun arvio vuotta aiemmin oli 30 000 – hyvin toiseksi vuodeksi sekin. Koskaan aikaisemmin ei Rauman katuja ole nähty näin mustanaan väkeä.

Erityistä hilpeyttä herätti Poriin kulttuuritoimenjohtajaksi siirtyneen Birgit Jaakolan ideoima Mustan jatsin yö. ”Menetkö seuraavaksi Karkkilaan ja perustat Mustan makian yön?”, paikallislehtien palstoilla vitsailtiin. Olihan Jaakola Mustan pitsin yön äitihahmo.

Mustan pitsin yön tunnelmaa.

Järjestyksessään 23. Pitsiviikko synnytti jälleen uuden legendan, kun Äijänsuon jäähallissa pelattiin ensimmäinen Pitsiturnaus. Kesähelteiden keskellä pelattu jääkiekkoturnaus herätti kiinnostusta alusta lähtien, minkä osoituksena hallin katsomoon oli jo aamukymmeneltä kerääntynyt parituhatta maksanutta penkkiurheilijaa. Kotijoukkue jäi vaille voittoa, mutta pettymystä lievensi loppuottelun jälkeiset jääkiekkohenkiset olutfestivaalit oheisohjelmineen. Urheilujuhlan tuntua lisäsivät Pomppusten kentällä ensi kertaa järjestetty Mustan Pitchin Golf sekä Pitsiviikon rastipäivät.

Pitsiviikon kävijämäärä pysytteli 80 000:n tuntumassa, mutta budjettia karsittiin joka vuosi rajummin. Kahden vuoden takainen, yli 300 000 markan budjetti oli nipistetty lähes puoleen. Sanomalehtien palstoilla kritisoitiin erityisesti Hollannista yksinoikeudella Raumalle saapunutta pitsinäyttelyä, joka haukkasi Pitsiviikon budjetista kolmasosan. ”Kukaan tuskin huomaisi, jos ulkomainen pitsinäyttely puuttuisi, mutta isommat nimet esiintymislavalla vetäisivät paikalle niin raumalaisia kuin turisteja”, paikallislehti kirjoittaa.

Musiikkiohjelmassa luotettiin yhä paikalliseen voimaan. Yleisöä viihdyttivät muun muassa Luvian Nuorisoseura, Vermuntilan soittokunta ja Pläkkploosarit. Otanlahden Kolumbus-teltan nuorisolle suunnatuissa bändi-illoissa sen sijaan esiintyivät Hausmylly, Mellrose ja Neon 2.

Urheilutapahtumat toivat Pitsiviikolle täysin uudenlaisen yleisön, mutta talven aikana huhut koko Pitsiviikon lopettamisesta velloivat villinä. Lopettamisen sijaan kutistuivat niin budjetti kuin koko Pitsiviikko: vuonna 1994 Pitsiviikko oli totutusta poiketen vain kuuden päivän mittainen. Pois Pitsiviikon ohjelmasta jäi korkeatasoinen ulkomaisten pitsien näyttely, jonka oli määrä esitellä irlantilaisia pitsejä. Posellin näyttelyssä esillä oli raumanpitsien lisäksi saksalaisia ja virolaisia pitsejä.

Lopettamishuhuista huolimatta – tai ehkä niiden ansiosta – Pitsiviikko veti jälleen Rauman täyteen väkeä, ja prännvahditkin palasivat Vanhan Rauman kaduille lähes sadan vuoden tauon jälkeen. Kotimajoitukselle olisi ollut tarvetta jo tuolloin, sillä uutisotsikoiden mukaan ainakin 500 hotellihuonetta olisi myyty lisää, jos olisi ollut, mitä myydä. Väenpaljouden keskellä töitä tehtiin lähes kirjaimellisesti kädet savessa: kulttuuritoimenjohtaja Riitta Tohkala ryhtyi pitsiyönä siistimään omin käsin kaupunkia roskista, joita kertyi kolmessa tunnissa kaikkiaan viisi säkillistä.

Omistautuneisuus ja talkoohenki ovatkin leimanneet Rauman pitsiviikkoa syntyhetkistä tähän päivään asti.

Pitsiviikon juhliessa 25-vuotista tarinaansa, moni perinne oli yhä voimissaan. Niihin kuuluivat myös 70-luvulta katkotta jatkuneet SPR:n Suvimarkkinat ja Pitsimissikilpailu, tosin päällekkäistä ohjelmaa oli nyt niin runsaasti, että kaiken sovittamista kauppatorille oli puitava kokouksissa asti. Ulkopuolisia tähtiä ei järjestäjien taholta kaivattu edelleenkään esiintymään, mutta Danny orkestereineen esiintyi Parpansaliin pystytetyssä teltassa, jonne Rauma Blueskin 10-vuotisjuhlansa kunniaksi siirtyi Otanlahdesta.

Pitsiviikon jälkeen kulttuurilautakunta istui keskustelemaan Mustan pitsin yön kohtalosta. Kulttuuritoimistoon saapui vain negatiivista palautetta, mikä sai pohtimaan, oliko tapahtuma tarpeellinen. Yö oli kuitenkin saavuttanut vakiintunen aseman ja sen PR-arvo koettiin kaupungille tärkeäksi. Lopettamisen sijaan tapahtuman tasoa haluttiin nostaa viemällä sitä ensimmäisen Mustan pitsin yön suuntaan – kuudessa vuodessa pitsiyöstä oli kasvanut ilmiö, joka ei enää kaivannut mainostusta.

Taidemuseon tilat valjastettiin pitkästä aikaa Pitsiviikon näyttelykohteeksi, kun Nyplääjien näyttely palasi Pinnalaan 10 vuoden tauon jälkeen. Pitsiväen keskuudessa suurinta kohua aiheutti Turussa järjestetty Pitsikongressi – mitä nekin järjestäjät ovat mahtaneet ajatella, kun ei Pitsikongressin kodiksi valittu Raumaa, Suomen pitsipääkaupunkia? Kävi arvon kongressiväki sentään pyörähtämässä Rauman pitsihumussa bussilla.

Vaikka pitsiväki joutui pettymään, musiikin ystäviä hemmoteltiin. Samaan aikaan Pitsiviikon kanssa Raumalla soivat vanhat tutut tapahtumat Rauma Blues ja Rauman musiikkiviikot – Festivo. Dannykin palasi konsertoimaan Pitsiviikon vieraille, ja kauppatorin lavalla pikkuväkeä viihdytti M.A. Numminen yhdessä Pedro Hietasen kanssa.

Jo vuosia Raumalla oli jännitetty, kuinka sään valtiaat kohtelisivat pitsiyön yleisöä. Tänä vuonna se vihdoin tapahtui – Mustan pitsin yö joutui ukkosmyrskyn riepottelemaksi, ja tapahtumassa satoi ensimmäistä kertaa. Pitsiyleisö ei ehkä ollut onnellisimmillaan, mutta pelastuslaitos oli, sillä kuivan kesän vuoksi pitsiyössä lentelevät tupakantumpit saivat pelkäämään seuraavaa Vanhan Rauman suurpaloa.

Epävakaa sää ei estänyt kaupantekoa. Vuotta aiemmin Vanhasta Raumasta kanalinrantaan laajentuneet Mustan pitsin yön markkinat oli nyt Pitsiviikon tärkein tulonlähde, ja Pitsiviikon myynti merkitsi paikallisille yrittäjille aikaista joulua. Mustan pitsin yön tapahtuma-alue ylsi Vanhasta Raumasta Savilanpuistoon ja sieltä kanalinvartta kirjastolle eli nykyiselle teatterille asti. Mustan pitsin yön päätapahtumapaikkana oli yhä kauppatori, missä oli tiedotteiden mukaan tarjolla ”kaikkea valssista poppiin”.

Mustan pitsin yön ajankohta Pitsiviikon alussa kuitenkin puhutti: pitsivieraat saapuivat pitsiyön karnevaali- ja markkinahulinaan, mutta katosivat sitten koteihinsa varsinaista Pitsiviikkoa näkemättä.

Aiempina vuosina ajankohdasta toiseen loikkinut Mustan pitsin yö päätettiin nyt järjestää pysyvästi Pitsiviikon lopussa. Pitsiviikkoa varjosti kuitenkin jälleen huhut tapahtuman lopettamisesta. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Vesa Heino katsoi, että Pitsiviikko oli nykyisessä muodossaan aikansa elänyt, ja Mustan pitsin yöstäkin oli tullut pelkkä ryyppyjuhla. Ensi vuonna Pitsiviikon syrjäyttäisi täysin uusi tapahtuma, Pitsi ja meri -99. Kulttuuritoimenjohtaja Tohkala antoi kuitenkin Heinon ehdotukselle täystyrmäyksen paikallislehtien palstoilla käydyssä keskustelussa.

Ennenaikaisia olivat myös epäilyt nypläystaidon hiipumisesta Raumalla. Kansalaisopistolla pyörineet nypläyspiirit olivat joka ilta täynnä, ja nuorten omiin nypläyskerhoihin olisi enemmän osallistujia mitä Pits-Priian tilat antoivat periksi. Pitsinnypläyksen ohessa 28. Pitsiviikolla henkiin heräsivät myös Rauman giäl ja historia, kun Muurhaoda miähinä tunnettu parivaljakko Nyyper (Tapio Niemi) ja Brander (Hannu Heino) esittivät raumankielisen vuoropuhelunsa Maailmambitto Vanhas Raumas historiallisella Spärrin pihalla.

Vuosituhannen päättyessä pienestä pitsinäyttelystä ja parista musiikkiesityksestä alkunsa saaneen tapahtuman eri ohjelmanumerot veivät sanomalehti Länsi-Suomesta kokonaisen aukeaman. Pitsiviikkoa tehtiin 200 000 markan budjetilla, pitsinäyttelyihin kävi tutustumassa 27 000 kävijää ja Mustan pitsin yön markkinat oli kasvanut niin suuriin mittoihin, että myyntitapahtuman järjestämisessä kaivattiin ulkopuolista apua. Niinpä 29. Pitsiviikolla pitsimarkkinoita tuli järjestämään Markkinaperinteen Tuki ry.

Jatkuvista lopettamishuhuista huolimatta Pitsiviikon 30-vuotisjuhlia suunniteltiin kunnianhimoisin tavoittein. Kulttuuritoimenjohtaja Tohkala julisti Nyplääjät ry:n 50-vuotisjuhlanäyttelyssä käsityötaidon arvostuksen jyrkästä noususta ja Rauman roolista Suomen pitsipääkaupunkina kaiken keskipisteessä. Arvostuksensa raumalaiselle nypläysperinteelle ja sen taitureille osoittivat myös Rauman taidemuseo ja kulttuuritoimi, jotka aloittivat uuden, jokavuotisen Pitsiviikko-perinteen: kaikkien aikojen ensimmäisen Vuoden nyplääjä -tittelin sai vuosituhannen vaihteen kunniaksi Nyplääjät ry:n puheenjohtaja Mirja Piiroinen.