1980-luku: Rauman pitsiviikko kasvukipujen kourissa
Pienestä nypläysperinteen esittelytapahtumasta alkunsa saanut Rauman pitsiviikko oli kymmenessä vuodessa kasvanut monipuoliseksi kaupunkifestivaaliksi, jonka ohjelmasta löytyi niin esperantokursseja, karateleirejä kuin kristillisiä kesäjuhliakin. Pitsiviikon täyttäessä 10 vuotta kirkko ja seurakunta tulivat ensi kertaa mukaan Pitsiviikon tapahtumiin, liput liehuivat saloissa ja Vanhan Rauman kaupat pidensivät aukioloaikojaan.
1980 – 10-vuotias Pitsiviikko kritiikin kohteena
Monipuolistunut ohjelmatarjonta näkyi Vanhan Rauman kaduilla: kymmenennen Pitsiviikon kävijämääräksi kirjattiin 83 000, vaikka tapahtuman kanssa päällekkäin osuneet Olympialaiset ja helle vaativat veronsa. Kaikkia ei joka suuntaan rönsyilevä tapahtuma kuitenkaan miellyttänyt. Ilta-Sanomien lööpit soimasivat Raumaa kulttuuritilastojen kaunistelusta: ”Kesäisen kulttuuritapahtuman yleisömäärän saa näyttäväksi sijoittamalla tapahtuman alle lähes kaikki mahdollinen, mitä paikkakunnalla tapahtuu”, lehti kirjoittaa.
Pitsiviikon ydin säilyi ohjelmamassasta huolimatta ennallaan. Museon ja taidemuseon näyttelyissä esillä olivat kotimaisten pitsien lisäksi saksalainen nypläysperinne. Modernia luomisvimmaakaan ei raumalaisnyplääjiltä puuttunut: Pitsiviikon 10-vuotisjuhlan kunniaksi järjestetyn pitsinsuunnittelukilpailun voittajaksi valittiin Impi Alangon IPA-pitsi, joka kuvasi Olkiluodon ydinvoimalan reaktorin sydäntä.
1981 – Pitsiviikon linja perinteistyy
Valtakunnallinen kritiikki sai Pitsiviikon järjestäjätahon pohtimaan, oliko kokonaiskävijämäärä ainoa tapa mitata kulttuuriviikon onnistumista. Ihmisten määrä kaupungissa lisääntyi, mutta pitsinäyttelyjen katsojalukujen kasvu oli pysähtynyt. Se antoi aihetta epäillä, oliko käsityöperinteen vaaliminen jäämässä ohjelmapaljouden jalkoihin.
Yhdestoista Pitsiviikko noudatti perinteisempää kaavaa, ja totuus raumalaisuuden, käsityötaidon ja kansanperinteen merkityksestä paljastui. Lehdet uutisoivat kilpaa näyttelyjen olevan Pitsiviikon ehdoton vetonaula. Tapahtuman yleisö tuntui olevan samaa mieltä, sillä pitsinäyttelyyn myytiin yhden päivän aikana lähes tuhat pääsylippua. Myös muut Pitsiviikon perinteet pitivät arvonsa: Mirku Flikat joutui esittämään Pitsitanssin kahdesti, kun eivät kaikki halukkaat mahtuneet ensimmäisellä kerralla taidemuseon pihaan esitystä seuraamaan.
1982 – Nypläyskursseja Pitsiviikon ohjelmaan
Rauman 540-vuotisjuhlan kunniaksi laivanvarustajan kotimuseo Marela avautui yleisölle Rauma-päivänä 17. huhtikuuta. Marelan myötä Pitsiviikko sai uuden näyttelykohteen, mille olikin kysyntää, sillä kahdestoista Pitsiviikko tuplasi Rauman museon kävijämäärän edeltävään vuoteen nähden. Perinteisen pitsinäyttelyn rinnalla taidemuseossa järjestettiin ensimmäinen Opi nypläämään Raumalla -pikakurssi, jonka 20 oppilaasta vanhin oli 83-vuotias ja nuorin 8-vuotias poika. Samaan aikaan Raumalla alkoi kaksivuotinen pitsinnypläyksen ohjaajakurssi, ensimmäinen koko Suomessa.
Kahdestoista Pitsiviikko löytyi lähes jokaisen aikakauslehden tapahtumakalenterista kautta Suomen. Pitsiviikon ohjelmaesitteiden kysyntä oli niin suurta, että 15 000 kappaleen painoksesta huolimatta ne loppuivat kesken jo toisena päivänä, minkä johdosta kaupungin monistamossa kävi tapahtuman aikana kova vilske. Pitsin lisäksi ohjelmassa korostuivat Rauman kieli ja raumalainen merimusiikki. Nähtiinpä Raumalla pala menneisyyttäkin, kun vanhanajan vossikat palasivat Pitsiviikon ajaksi Vanhan Rauman mukulakivikaduille.
1983 – Pitsiviikko houkuttelee silmäätekeviä
Kolmastoista Pitsiviikko toi Raumalle harvinaisen etuoikeuden, bryggeläispitsien näyttelyn. Kallisarvoiset vanhat pitsit matkustivat ensimmäistä kertaa Belgian rajojen ulkopuolelle näyttelyssä, joka koottiin varta vasten Raumaa varten. Rauman museossa virtasi ihmisiä tuhannen vieraan päivävauhtia koko Pitsiviikon ajan. Pitsinäyttelyihin kävi tutustumassa myös tasavallan presidentin puoliso Tellervo Koivisto Rauman-vierailunsa aikana. Tapahtuma alkoi houkutella paikalle muitakin julkisuudenhenkilöitä – pitsihumussa nähtiin pyörähtelevän ainakin ikinuori discotähti Aira Samulin seurueineen.
Samana vuonna Nypläyksen Harrastajat muuttivat nimensä Nyplääjät ry:ksi ja siirsivät Pitsisoppi-myymälänsä Kirstistä Knapin taloon. Paikan päällä päivysti koko Pitsiviikon ajan kaksi Nyplääjät ry:n jäsentä, joista toinen nypläsi ja toinen hoiti myyntiä.
Tellervo Koiviston vierailuakin kovemman kohun nosti turkkilainen tanssiryhmä Bursa-Kirsehir, jonka oli määrä esiintyä Keskuspuistossa Pitsiviikon maanantaina. Ryhmä oli tanssahdellut aamuesityksensä Seminaarinmäellä mutta karannut sitten kiireessä Helsinkiin saatuaan paremman tarjouksen täkäläisestä ravintolasta. Täysin tyhjän päälle ei Keskuspuistoon kerääntynyttä ihmisjoukkoa jätetty, vaan viime hetkellä hätiin astui kulttuurisihteeri Birgit Jaakola haitarinsa kanssa.
1984 – Pitsiviikolle purpuri ja Rauman musiikkiviikko Festivo
Neljästoista Pitsiviikko sai seurakseen raumalaisen musiikkiviikon, jota varten Raumalla herätettiin henkiin pitkää hiljaiseloa viettänyt Konserttikannatusyhdistys. Festivo 84 -nimeä kantanutta tapahtumaa oli kaupungin omien voimien lisäksi toteuttamassa pianotaiteilija Ralf Gothoni, joka heitti ilmoille ajatuksen Rauman omasta musiikkiviikosta parin vuoden takaisella konserttimatkallaan.
Lähes 60 vuoden tauon jälkeen henkiin heräsi myös Rauman purpuri, monivuoroinen kansantanssisikermä, jota on tanssittu Raumalla ainakin vuodesta 1826 vuoteen 1928. Mirjam Syrjäsen ja Pirkko Yläsen perimätiedon pohjalta laatimaan purpuriin henkilökuvat ja raumankieliset tekstit taiteili Tauno Koskela.
”Ennen kesä lehmättä kuin joulu akatta.”
Elämänohjeita Rauman purpurin hääkarkeista, joita heiteltiin yleisölle esityksen aikana vuonna 1984.
1985 – Pitsiviikolle ensimmäinen iso esiintyjänimi
Viidestoista Pitsiviikko vei Nyplääjien pitsinäyttelyn ja nypläyskurssit evakkoon Tarvonsaaren koululle, sillä Raumalle ensi kertaa rantautunut Biennale Balticum -nimisenä järjestettty näyttely piti taidemuseon tilat varattuina syyskuun loppuun asti. Uutta Rauman kesässä olivat myös ohjelmalliset iltatorit, joiden aikana kuka tahansa sai kavuta esiintymislavalle torikansaa viihdyttämään.
Uudet tuulet puhalsivat myös Pitsiviikon musiikkitarjonnassa. Taidemuseolla yleisöä viihdytti Euroopassa nimeä niittänyt Modern Jazz Trio, ja Ooperissa nuorempaa väkeä villitsi Popeda, tiettävästi ensimmäisenä isompana nimenä ja varmuudella ensimmäisenä pitsirockbändinä Pitsiviikon historiassa.
Ooperin esiintyjäksi ehdolla olivat myös Eppu Normaali ja Dingo, mutta Dingon vaatima keikkapalkkio pudotti yhtyeen joukosta heti kättelyssä. Selvää perustetta Popedan hankkimiselle ei järjestävällä taholla ollut, siihen vain päädyttiin, kun ei kalkkiksista koostunut päättäjäraati tiennyt kummastakaan juuri mitään.
Lähde: Sanomalehti Länsi-Suomi
1986 – Puhe Rauman pitsi-instituutista kiihtyy
Kuudennentoista Pitsiviikon korvilla pitsiperinteiden arvostus osoitti elpymisen merkkejä muuallakin kuin Raumalla. Kuluneen kymmenen vuoden aikana eri maissa oli perustettu kilvan uusia nyplääjäyhdistyksiä, ja kansainvälinen toiminta oli vilkastunut. Raumalla Pitsiviikon pitsinäyttelyt nauttivat suurta suosiota, ja näyttelyjen tueksi luotua Pitsiseminaaria kiiteltiin silmiä avaavista luennoista ja näkökulmista.
Samana vuonna Nypläyksen Harrastajat muuttivat nimensä Nyplääjät ry:ksi ja siirsivät Pitsisoppi-myymälänsä Kirstistä Knapin taloon. Paikan päällä päivysti koko Pitsiviikon ajan kaksi Nyplääjät ry:n jäsentä, joista toinen nypläsi ja toinen hoiti myyntiä.
Pari vuotta vellonut keskustelu Raumalle perustettavasta pitsi-instituutista kävi kuumana. Valtuustoaloitteen pitsinnypläysinstituutin perustamisen mahdollisuuksien tutkimisesta teki kansanedustaja Aino Pohjanoksa vuonna 1984. Vanhan villakehräämön kiinteistöön, Jokelaan, oli teetetty arkkitehtioppilastyönä toimitilat kansainväliselle pitsiorganisaatiolle OIDFA:lle. Aloite kaatui lopulta rahoituksen puutteeseen, mutta unelma pitsi-instituutista elää Raumalla yhä 35 vuoden jälkeenkin.
1987 – Posellista Nyplääjien näyttelytila
Toista kertaa järjestetty Biennale Balticum -näyttely siirsi Nyplääjien pitsinäyttelyn ensimmäistä kertaa kulttuuritalo Poselliin, jonka pieni näyttelytila tuntui auttamatta liian ahtaalta, niin suosittu raumalaispitsien näyttely oli. Nyplääjillä ei ollut aihetta huoleen, olihan yhdistys avannut kesän alussa ensimmäisen ikioman näyttelytilan ja myymälän. Kauppakadun ja Itäkadun kulmassa sijaitseva Pits-Priia toimii nykyäänkin Nyplääjien tukikohtana.
Koko kesän ajan nypläysnäytöksiä sai Pits-Priian lisäksi seurata yhdistyksen ylläpitämässä kahvilassa, Sepä Emänän Gaffetuvassa, sekä Kirstin talossa, jossa nypläysmestari Esteri Aaltonen sai vieraikseen muun muassa Suomen ja Ranskan presidenttien rouvat, Tellervo Koiviston ja Danielle Mitterrandin, heidän vieraillessaan Raumalla heinäkuun alussa.
”Esimerkiksi Helsingin Stockmannilta saa pyytäessään raumanpitsiä, mutta tosiasiassa pitsi onkin paljon paksummasta langasta tehtyä ja malleiltaankin erilaista. Menee kuulemma paremmin kaupaksi, kun väittää sen olevan raumanpitsiä.”
Vuonna 1987 Nyplääjät ry:n puheenjohtajana toiminut Eeva Hallio Länsi-Suomen haastattelussa.
Nyplääjät ry:n ylläpitämä kahvila ja näyttelytila Sepä Emänän Gaffetupa sijaitsi 80- ja 90-luvuilla Kitukrännin ja Kuninkaankadun risteyksessä.
1988 – Pitsiviikon välivuosi
Kahdeksastoista Pitsiviikko pysyi hyvin perinteisellä linjalla, mikä herätti jälleen kerran keskustelua räväkämmän ohjelman tarpeesta. Siitäkin huolimatta, että vain paria vuotta aiemmin järjestäjiä kiiteltiin joka puolelle rönsyilleen ohjelman karsimisesta sekä pitsin ja pitsinnypläyksen nostamisesta takaisin ansaitsemaansa päärooliin.
Jopa kulttuurisihteeri Birgit Jaakola puhui paikallislehtien haastatteluissa ”Pitsiviikon välivuodesta”. Ohjelma ei juuri yllätyksiä tarjoillut, eikä Rauman museossa esillä ollut konepitsien näyttelykään vetänyt kiinnostavuudessa vertoja edeltävän vuoden englantilaispitsien näyttelylle.
1989 – Kalatorista käsityöläisten keidas
Uudistuspaineiden alla kieriskelevä Pitsiviikko palautti kolmannen vuosikymmenensä kynnyksellä ohjelmistoon merellisyyden, jota toteutettiin muun muassa Vuoden paras merimiesjuttu -kisan kautta. Yhdeksästoista Pitsiviikko synnytti myös uuden, vuosikymmeniä kantavan perinteen, kun Kalatorin pitsi- ja käsityöläismarkkinat pystytettiin ensimmäistä kertaa. Markkinoiden tarkoituksena oli nostaa esiin eri käsityöläisammatteja, ja jokaisella markkinapäivällä oli oma käsityöaiheinen teemansa.
Samana vuonna Nyplääjät ry vietti toimintansa 40-vuotisjuhlia. Pitsiviikolla Posellin juhlanäyttelyssä oli esillä 153 pitsityötä. Näytteilleasettajia saapui Rauman seudun lisäksi muun muassa Vehmaalta, Oripäästä, Helsingistä ja jopa Kanadasta asti. Pitsiviikon kaksi ensimmäistä vuosikymmentä ja Nyplääjien 40 vuotta jatkunut järkkymätön työ raumalaisen pitsinnypläysperinteen elvyttämiseksi tiivistyi täydellisesti maaherra Pirkko Työläjärven kirjoittamaan tervehdykseen juhlanäyttelyn ohjelmalehtisessä:
”Bryssel on pitsinnypläyksen maailman keskipiste, mutta Rauma on Suomen Bryssel.”
