Joulevangeeljum

Jouluevangeeljum

Siihe aikka anno keisar Augustus oorderi, ett koko valtkunnas täyty ruvet kokkoma vero.

Tämä verongokkomine ol ensmäine lukkuas, ja tapadus sillon ko Syyria ol Kyreniuksen gomenos.

Kaikk käveväkki sitt skriivamas puumerkkis verorullaha, jokane omas kaupungisas.

Joosef läks kans Galileast, Nasaretin gaupungist, ja men maksama veros Juudeaha, Daavidin gaupunkkihi, Beetlehemihi, sill ett hän ol sama sukku kon Daavid.

Hän läks sinn yhdes morssemes Marian gans ko odott last.

Ja sill aikka ko hes siäll oliva, rupes Maria synnyttämise aik olema liki.

Ja nii hän sitt synnytt poja, esikoises. Maria kiärs kapalvyä lapse uumill ja pan sitt lapse makkama seimehe, sill ett kestkeevris ei ollu yhtän dyhjä huanett.

Likipaikkeil ol karipoikki yätisse aikkan gedollp pitämäs vaari lamppaistas.

Ja niingon duaksaus heijä edesäs seisos Herra engel ja herran girkkaus ott heijä lämjä sylyhys. Ja karipoja olivap pelko hallus.

Mutt sitt engel sanos heill: ”Älkkäm beljäkk! Mnää näättäk ilmotan deill oikke ilose asja ja siit piissa lysti kaikell väell.

Tänäpä on deill Daavidin gaupungis syndyn Vapattaja. Hän on Kristus, meijä Herran.

Tämä olkkon deill merkkin: te löödätt lapsen ko huila kapalvyäsäs seimes.

Ja siins samas ol engli ymbrillt taevast kotosi olevi soldaatei ko nostiva Jumalan gorkkjan graadihi näi sanomall: ”Jumal on gunnjahas nostett häne omas korkkeudesas ja maam bääll elävä raohas kaikk ihmsek ko Jumal o rakkautes slääppihis ottan!”

Ko engli oliva mennt takasin daevasse, nin garipojap paohasivak kesknäs: ”Ny me lähdengim Beetlehemihi! Siäll mes sitt nää sengi, ett mitälai oikke on dapattun, juur se, ming Herr meill ilmott.”

Ja he läksiväk kiiruman gaupall ja löysivä Maria ja Joosefi ja lapsen ko makas seimes.

Ko het tämä huamasiva, het tekiväs selkko siit, ett mitälai jutui he oliva lapsest kuull.

Joka ainu kon guul karipoikkatte sana, ihmettel oikken dosisas.

Mutt Maria pistikin gaikk nuukasten gorjuhu sydämehes ja fundeeras niit asjoi sitt iha omas raohas.

Karipoja läksivät takasi ja kiittlivä ja ylistivä Jumala nöörimä jälkke se johdost, mitä he oliva nähn ja kuull. Kaikk luanist muutongi juur jämttist niingo edeltkätt heill ol sanott. (Raumangiälinen däkst: Hannu Heino)